Profile
Blog
Photos
Videos
hei taas
Kolumbiassa todellakin tutuksi on tullut gringohinnat, vaikka joku hinta olisi kiveen kirjoitettu, usein kylläkään hintoja ei loydy mistään, tippuu niista neljännes pelkällä tyhmän esittämisellä, itselläni riittää kun olen ihan luontainen itseni. Vaikka välillä suurista summista ei ole kyse kuten kolmannes oluen hinnasta eli 30 senttiä, sai siitäkin paikallinen nainen ripittää tarjoilijoita että "ei gringohintoja tälle, se on Suomesta, ei amerikkalainen, nyt annatte sille ilmaisen kaljan ja heti", kaljahan tuli viipymättä ja kylmänä. Bussilippua ostaessa osittain espanjan kieliopin vuoksi tulin todenneeksi kysymyksen sijasta "eri hinta" ja osoitin toista luukkua ja hinta tippui 30.000 pesoa samantien. Kielikoulussa sama juttu.
Tämänhetkinen sijainti on Medellin, joka -80 - -90 luvuilla tuli tunnetuksi Pablo Escobarin kaupunkina ja oli maailman vaarallisin paikka, maailman vaarallisimmassa maassa. Toisin on nykyisin ja hyvinkin mielenkiintoisia päiviä ja oitä on tullut vietettyä ja toisin kuin Cartagena, vähempi turisteja (terkut willelle) niin elämän lieveilmioistä ei ole näkynyt vilaustakaan, ja täällä todellakin juhlitaan, jokainen viikonloppu alkaa torstaina ja loppuu sunnuntaina. Kaupungin koko pääsi vähän yllättämään kun pikkukaupungin sijasta, tämä olikin miljoonakaupunki moderneine metroineen yms, joten käytännossä ensimmäisen viikon laitoin asioita rullamaan, enkä poistunut lähipääkadulta kuin kahdesti, ostamaan tennarit ja kännykän, joita näillä hinnoilla voisi ostaa 20 kumpaakin ja lähettää Suomeen eikä enää ikinä tarvitsisi uusia ostaa.
Tänään tuli sitten tasan 5 kuukautta täyteen reissua ja haikeana mietin mennyttä ja tulevia, vain 7 kuukautta jäljellä ja kokonaan uusi manner edessä, nyt jo tuntuu siltä, että täällä se on oma henkinen koti eikä Aasiaan huvittaisi lähteä. Kolumbiaan lähtiessäni muistan Patricion sanoneen: "Vaarallisin asia Kolumbiassa on ettei sieltä halua lähteä enää ikinä"
allekirjoitus
de mucho gusto
- comments