Aamusta otin suunnan kohti Playa Santa Teresaa, Costa ricalaista surffareiden paratiisia. Huomenna voisi sitäkin koittaa. Turha tässä kai on mitään kortteja lähetellä, kun ei ne lähettämäni kortit tiettävästi ole vieläkään perillä, napsin vain kuvan mistä suunnasta tahansa ja laitan tonne kuviin, sillä joka suunnassa on ainoastaan postikorttimaisemaa.

Lähdin sitten kävelylle ja syomään kaupungille ja takaisin tullessani ATV, eli mönkijä painoi kovaa kyytiä ohitse ja hetkessä kyydissä ollut tytto lensi kuin märkä rätti keskelle tietä. Tilanne näytti todella pahalta, mutta hengissä oli ja sai heti kyydin sairaalaan. Omaa jarkytystä ei helpottanut yhtään paikallisten kommentit, että viime vuonna täällä kuoli joku samalla tavalla ja tätä tapahtuu usein. Näin järkyttyneen kuljettajan 5 minuuttia myohemmin ja kävin jututtamassa. Eihän se tietenkään hänen syynsä ole, jos takana ei pidetä kunnolla kiinni. Rupesin sitten katselemaan vastaantulevia menopelejä vähän eri silmin ja heti ensimmäisten joukossa vastaan tuli valehtelematta 8-9 vuotias tyttö mönkijällä ja isäukko reteesti surffilauta poikittain sylissä. Seuraavaksi katselin kombinaatiota isä, äiti ja kaksi lasta. Ainut kypärä jonka tähän mennessä olen nähnyt oli ATV -vuokraamon edustalla, taitaa olla korkkaamaton. Vietnamissa tämä kaikki tehdään tosin skootterilla ja kyydissä saattaa muuttokuorman lisäksi olla täysi värisuora porukkaa. Oma innostukseni vuokrata kyseinen vehje lopahti hetkessä. Eikos se Ozzykin ollut kuolla monkijäonnettomuudessa...