Hotellin aulassa pieni mies huutaa KOH TAO!!! Tarra rintaan, kamat kantoon ja suuntana Khaosan Roadin vieresta lahteva kaksikerroksinen bussi. Yhdeksalta suuntaamme liikkeelle ja luulin aluksi etta bussissa saa kivat unet otettua olihan matka aika Chumpongiin reilut seitseman tuntia. Epamukavat penkit ja nihkea tunnelma pilasi fiilikset nukkua ja juuri kun sain silmat kiinni kuski paatti pitaa taukonsa juuri silla hetkella.

Saapuminen Chumphoniin oli kokemus. Noin sata packaria ja kukaan ei tieda missa ollaan. Vetta sataa, ulkona pimeaa ja kylmaa. Jossain kaukana paistaa valoa, joten suuntaamme kaikki sinne. Lopulta saamme selville etta lautta kohti saaria lahtee kolmen tunnin paasta. Ei muuta kuin kamat lattialle ja pohtimaan tulevaa:"lahteeko lautta talla saalla ja missa helvatissa on Chumphon ja miten taalta paasee pois?"

Merimies on eri mies kun lautta pyyhaltaa aamu seitsemalta kohti Taoa. Kokemuksia ollaan keraamassa ja niita nyt saatiin kun 2/3 matkustajista paitsi me kolme suomalaista tutustuvat matkan aikana muovipussien ihmeelliseen maailmaan ja vatsalaukun sisaltoon. Merenkaynti on suhteellisen hurjaa talla seudulla joten kannattaa varautua siihen.

Aamu sarastaa ja edessa on Koh Toa. Paatamme jaada paarannalle mutta suuntaamme pohjoispuolelle jossa saamme olla rauhassa mutta kuitenkin pystymme kavelemaan keskuskylaan. Aurinko paistaa sen verran kovaa, etta rasvat iholle, kamat mokkiin, uikkarit jalkaan ja uimaan. Koh Taosta myohemmin uudestaan..

Tzau