Profile
Blog
Photos
Videos
Jalleen uuvuttavat kahdeksan tuntia bussissa istumista, kun retkikuntamme suuntasi kohti poihjois-laosin Luang Namthan kaupunkia. Hintaa Luang Prabangista tulee sellaiset 80 000 kipia paikallisbussilla, joka on varsin mukava ja suositeltava vaihtoehto kaiken maailman experss, vip tai vastaaville. Tunnelmaa riittaa kun paikalliset pitavat omaa showtaan paalla. Talla kertaa pyykkisakkin tilalle sain kunnollisen penkin, tosin kaikki eivat olleet yhta onnellisia kun joutuivat istumaan lattialla. Kuskimme Lie ja hanen mallikas apupoikansa Suzuki kurvasit varsin mallikkaasti vuorten ja nyppyloiden yli, joten kerrankin saavuimme melkein aikataulussa perille. Tie Luang Prabangista Luang Namthan ei ole mikaan silein tai puhtain, joten varaudu hyppyihin, hiekkaan ja polyyn seka veteen joka tulee bussin sisalle sateella, niin kuin meille kavi. Tassa top kolme varustus bussimatkalle: mp3 tai vastaava ipod-soitin, huivi sekä suoja rinkalle ja repulle.
Luang NamThan linja-autoasema sijaitsee oudosti kymmenen kilometrin paassa keskustasta, joten joudut ottamaan tuk-tukin alle, hintaa sopivat 10 000 kipia. Talla kertaa aina yhta luotettava Lonely Planet petti meidat, no pitaa ilmoittaa etta asema on vaihtanut paikkaa.Itse Namtha on todella pieni kyla. Yksi tie menee koko kylan lapi ja toinen poikki, mutta Guesthousin loydat todella helposti. Suosittelen kiinalaistan pitamaa Ampyta, hintaa lampimasta suihkusta, kiinankielisesta tv:sta ja tilavasta huoneesta tuli 50 000 kipia. Eli erittain edullinen, muuten hintataso on 40 000-100 000 riippuen mita hakee.
Namthan suosituin harrastus on trekkaaminen ja kuntoilu metsasssa. Tahan tarkoitukseen kaupungista loytyy kymmenkunta erilaista toimistoa, joissa voi toteuttaa omanlaisensa retken joko yhden, kahden tai kolmen paivan verran. Suurin ongelma retkissa on, etta hinnat riippuvat aivan siita kuinka monta lahtiaa on. Meidan tapauksessa vain yhdessa toimistossa oli kaksi henkilo varannut yhden paivan kajakoinin ja yhden paivan trekkaamisen, joten suuntasimme sinne. Hintaa tasta kahden paivan reissusta tuli 63 dollaria, josta suurin osa meni paikallisiin kyliin.
Ensimmaisena paivana suuntasimme joelle, josta alkoi noin 15 kilometrin kajakointi kohti yopaikkaa. Varustuksena tuli vesipulloja, kypara ja pelastusliivit seka itse kuminenkanootti ja mela. Pakko kylla myontaa, etta jo alussa kavi selvaksi etta viimeisesta melonnasta oli kulunut suhteellisen pitka aika ja siihen kun lisataan ensikertalainen ystavani, ei tuloksena voinut olla kuin ensimmaisen tunnin aikana vedimme jokea ristiin rastiin. Juuri kun paasimme edes jotenkin eteen pain, alkoi veneemme imemaan vetta sisaan. Tallainen kuminen kanootti ei valttamatta ole paras valinta 73 ja 84 kiloisella jannulle ja kun siihen lisataan 10 kilon kamat, oli ayskari se paras kaveri koko loppumatkan.
Matkan varrella paasee pallistelemaan paikallisia kylalaisia, joka sinaansa ei tarjonnut mitaan ihmeellista mutta kahden tunnin rampimisen jalkeen oli mukava jaloitella hieman. Kylan jalkeen alkoi sitten joen parhain osuus, eli kosket. Ja nyt joku luulee paasevansa johinkin suuriin pudotuksiin niin ei pelkoa. Suhteellisen pieniahan nama ovat. Koskia voi sitten tulla kahdella tavalla alas; joko silla kanootilla natisti vaistellen kivia, puita ja reunoja tai sitten niin kuin ystavani; uimalla! Hieman ihmettelin yhdessa laskussa miksi kanootti alkaa menemaan poikittain ja olen etupainoisessa kanootissa, no vilkaisu taakse ja huomaan ystavani menevan varsin sujuvasti alas pelastusliiveilla.
Parayttavan paivan paatteeksi asetuimme paikalliseen kylaan, josta saimme varsin mallikkaan bambumokin. Paikallinen oppaamme valmisti yhdessa kylalaisten kanssa meille aivan loistavan illalisen vaikka sticky ricea on nyt tullut syotya ihan tarpeeksi. Lisaksi saimme kuulla etta paikallisten juhlien aikaan on isanta perheen syyta tarjoilla kallista lihaa, joka voi olla kanaa, possua tai jopa koiraa. Paikallinen koira jai nyt kokematta, mutta illalisen jalkeen oli syyta perustaa aijaporukka, jonka keskella oli se aina yhta maistuva riisiviina, eli herra Lao-Lao. Kuusi miesta ja pullo, kielena Lao, paikallinen kieli ja englanti. Kuppi kiertaa ja inkkarit putoavat, nain se homma menee taalla. Pakko myontaa ettei nailla viinapaata ole. Jos olet todella ystavallinen niin tuo mukanasi jotain pienia lahjoja naille paikallisille, esim. vihkoja lapsille tai jotain. Jos muuta ei ole niin lankkaritupakka pistaa Lao-Lao-ringissa miehet tyytyvaisiksi.
Toinen paiva ja vuorossa viidakkotrekkaus. Matkaa alle 10 kilsaa mutta ensin ylamakeen parituntia ja sitten alamakeen loput. Tavoitteena oli nahda elaimia. Tuloksena oli paljon aanta ja melua, pari matoa, miljoona hyttysta, pari pistiaista/muurahaista ja muutama hamahakki. Neljan hengen porukan mekastus kuuluu niin kaus etta elaimet menevat piiloon ja toiseksi ne mekastavat vain oisin. Mutta kokemuksena trekkaaminen viidakossa oli varsin opettavainen, varsinkin opas ja paikkalinen kantajamme kertoivat seka nayttivat meille mita viidakossa voi syoda ja mihin voi koskea. Joten jos nyt joudun viidakkoon yksin ilman ruokaan niin tiedan miten selvita tai sitten en koska jokainen bambu, keppi ja lehti nayttivat melkein samoilta. Trekkaamisen hauskin kokemus oli viidakkokeittio ja ruuanvalmistus. Pienilla ja yksinkertaisilla asioilla saa erittain maukasta ruokaa tosin grillattu munuainen ei ihan uponnut... Loppumatka sujuikin aania ihmetelessa ja saamalla lisaa oppia viidankon meningeista ja tavoista.
Namtha siis sopii loistavasti eraihmisille ja seka muille aktiivihorhoille. Ihmiset ovat mukavia ja kertoilevat hauskoja juttuja. Ai niin jos et paase viidakkokeittion aarelle, voit myos tutustua Pa Pa Ya ravintolan loistavaan lahiruokaan. Nyt alkaa pitka matka kohti rajaa ja Bangkokia. Joten ensi viikolla viimeiset blogit Hongkongista ja ehka sitten joulun jalkeen Helsingista.
- comments
Nortti Mahtava lukea sun blogia! Tervetuloa kotiin :)