Jo tutuksi tullut kello 06.30 ja heratyskellon kilina. Retkikuntamme on paattanyt jattaa taakseen sekavan Bangkokin ja poistua maasta Kampotzaan. Matka-aika 11-tuntia, valineena minibussi (piti olla ac-bussi). Pakarat ovat jo melkein tottuneet tahan matkaamiseen seka siihen etta jokainen kulkuvaline on vahintaan tunnin myohassa. Matka kohti Poipetin raja-asemaa sujui leppoisesti ja viisumi saatiin helposti 1200 bth hintaan eika tarvinnut maksaa ylimaaraisia lahjuksia.

Poipetin raja-asema nyt ei kauheasti jattanyt muisteltavaa paitsi etta heti vastaan tulee Kampotzan suurin yksittainen ongelma:kaksoisvaluutta tai oikeastaan mika raha tahansa kelpaa. Dollarit, Rielit ja thaimaan Bth. Tarkkaavainen matkailija vaihtaa vain batinsa pois rajalla koska dollarista verotetaan ihan alyttomia summia. Taskussa lepailee 300 000 Rielia ja olo on kuin Roope Ankalla, paitsi jokainen paikallinen tarkkailee mihin taskuun rahasi pistat. Raja sekoilujen jalkeen bussin vaihto ja kohti Siem Reapia. Siina missa Thaimaan puolella tiet ovat hyvassa kunnossa ja bussin ikkunasta ei nay muuta kuin banaanikojuja, on Kampotzan maaseutu todella kaunis, jos havitamme silmistamme tuhannet roskakasat ja muovipullot, jotka paikalliset ovat heittaneet omalle pihalleen. Tama on todella valitettavaa, etta tuhotaan oma riisi- tai viljelyspelto omilla roskilla.

Bussi raja-asemalta Siem Reapiin kestaa reilut 6-7 tuntia ja paikallisella huoltoasemalla paastaan jo tutustumaan paikalliseen tapaan tarjota marihuanaa seka lapsikerjalaisiin. Antamalla rahaa naille lapsiparoille, tuet vain heidan pysymistaan kadulla, vaikka kylla saaliksi kay heita. Bussi jattaa meidat jonkin paikallisen motellin pihaan, josta otamme tuk-tuk miehen alle, koska matkaa kaupunkiin on sellaiset 3-4 kilsaa ja puutuneet pakarat tarvitsevat lepoa.

Aivan upouusi majatalo sijaitsee aivan joen varressa, mutta kuitenkin hieman syrjassa metelilta. Hintaa kahdenhengen huoneesta, kylpyhuoneella ja telkkarilla tuli 8 dollaria.Siem Reap on Kampotzan suurin turistikeskus ja se nakyy hinnoissa. Hotellit ovat 4-5000 dollaria per yo. Lisaksi keskustan ravintolat tuntuvat ylihintaisilta, mutta eipa huolta sniiduilija keksii pakopaikan nimelta keskustori ja paikallinen piharavintola. Siina missa ravintolassa sama noodelikeitto maksaa 3-5 dollari paasee sniiduilija paramman keittonsa kanssa yhteen dollariin. Joten etsimalla hieman syrjemmalta paikallista ravintolaa syot paremmin ja halvemmin.

Ilmeisesti kaytimme temppeleissa auttoi, koska loysimme aivan loistavan tuk-tuk-miehen/oppaan meille kahdeksi paivaksi. Siem Reapin tarkein nahtavyys on tietenkin Angkor Wat=suuri kaupunki. Lippuja on kolmenlaisia 1 paiva (20 $) 3p/40$ ja 1vko/60$.Yksi vaihtoehto on ostaa 16.30 paivanlippu jolloin voit olla kahden paivan ajan alueella. Aikaa alueella menee, joten mieti tarkasti miten paljon haluat tutkia temppeleita. Meille riitti hyvin yksi paiva, mutta kavimme ensimmaisena paivana katsomassa auringonlaskua Phom Bakhengin temppelissa, jonne on sitten tunkua. Koska portaa ovat jyrkat, hidastelivia mummoja on koko aika tiella. Ala hermostu!

Toisena paivana herasimme 05.00 ja suuntasimme Angkor Watille katsomaan auringonnousua. Kokonaisuudessa kaytimme aikaa temppeleitaa tutkiassa suunnilleen yhdeksantuntia. On olemassa kolme tapaa tutustua Angkor Watiin, ensimmainen on vuokrata henkilokohtainen mopokuski, jolle hintaa tulee 8-10 $ per paivaa. Toinen on on vuokrata itselleen polkupyora 2-3$/pv, tama on kaikista ekologisin tosin Kampotzan aurinko voi olla petollinen. Iso lenkki on pituudeltaan 26 km ja pieni 14 km eli pyora sopii kaikille hikipinkoille. Kolmas, ja se mika me valitsimme oli oma tuk-tuk. Hintaa tuli 10 $ per naama mutta samalla saimme henkilokohtaisen oppaan. Budhat olivat meille talla kertaa myonteisia koska meilla kavi todella suuri maiha, etta saimme kuskiksemme Chean, joka oli loistavaa seuraa. Siina missa muut kuskit makailivat mopoissaan odottamassa kyyditettavia, oli Chea heti vastassa meita ja viemassa uuteen paikkaan ja samalla pystyi kertomaan temppelin historian. Koska packbackarilla ei ole varaa ottaa henkilokohtaista opasta temppelikierrokselle, on syyta muistaa etta jokaisella pikku turistiporukalla on opas, joten jos haluat samalla ilmaisen kierroksen ei muuta kuin hyppaa seurueen mukaan ja mukamas koitat itse perehtya jokaiseen kiveen. Toimii.

Jos haluaa etsia todellista kokemusta, kannattaa ottaa alleen elefantti. Suhteellisen kallis kokemus mutta sinaansa hauska. Kahdenkymmenen minuutin reissu kustansi 15 $ ja banaanit paalle...

Mita muuta sitten Siem Reapissa on kuin Angkor Wat, no ei kauheasti. Yksi vaihtoehto on menna Tonle Sap lakelle. Matkan varrella tormaat vedenpaalla olevaan kylaan ja itse jarvella voi sitten kalastaa tai uida. Toinen vaihtoehto on viettaa aikaa kalliissa Angkor Wat museossa (12$) tai tutustua kasityopajaan. Iltaisin onkin sitten aika verastaa tinkimisen iloja ja taitoja. Ei muuta kuin suuntaat Nigth markettiin, joka on jo paikkana suht makee. Kannattaa muistaa etta sinaansa kampotzalaiset kauppiaat eivat vedata hinnoissa joten maltillinen tinkiminen riittaa. Suhteessa paita 10 $ saat sen ehka viidella tai kuudella.

Siem Reapissa vietimme kolme ja puoli paivaa, joten oli aika jatkaa matkaa kohti Phom Phenia.