Aurinkoinen sunnuntai aamupäivä, kolmen tunnin yöunet ja loistava fiilis eilis illan baari kierroksesta :) Täällä on taas tapahtunut vaikka mitä. Keskiviikko iltana pääsimme "pomomme" mukana Suomen Suurlähetystöön, jossa järjestettiin erään suomalaistutkijan vierailun kunniaksi keskustelutilaisuus Tansaniasta. Mestan nimi oli Onnela, mikä sai kyllä allekirjoittaneen hymyilemään. Sedu on siis onnistunut valloittamaan jo Tansaniankin -vitsi- ;) Paikalla oli arviolta noin 20 suomalaista, jotka kaikki olivat mukana erilaisissa Tansaniaa koskevissa kehitysprojekteissa. Tapahtuman kulku meni lyhykäisyydessään niin, että ensiksi tämä tutkija kertoi arvionsa Tansanian tilanteesta, josta sitten oli ideana keskustella. Diagnoosi oli suorastaan huvittavan negatiivinen ja tämän jälkeen voitiin aloittaa erittäin mielenkiintoinen väittely. Itse en keskusteluun viitsinyt/kehdannut osallistua, sillä kahden viikon Tansaniassa oleskelun jälkeen, ei vielä paljon kannata huudella :D Monet vieraista olivat hyvinkin eri mieltä Tansanian tilanteesta ja eräs nainen totesi tutkijan puhuvan melkein kirjaimellisesti täyttä pa#kaa :D Ilta oli siis erittäin viihdyttävä. Keskustelutilaisuuden jälkeen kävimme vielä paikallisessa pizzeriassa, joka ei kyllä ollut oikein meikän mieleen. Tykkään paljon enemmän paikallisesta, aidosta afrikkalaisesta ruuasta.

Sain muuten uuden kämppiksen. Kundi on Peppen niminen britti, jonka vanhemmat on alunperin Italialaisia. Peppenin tapa puhua englantia on aivan loistava. Aksentti on tuttu brittiläinen, mutta puhetyyli niin kuin jollain jenkki räppärillä :D Hän on aivan huippu tyyppi ja ajatusmaailma on suhteellisen samanlainen, joten hänen kanssaan on kiva keskustella. Lauantaina menimme seitsemän hengen porukalla Coral Islandille, mikä on semmoinen pieni "paratiisi saari". Päivä kului lähinnä vain hengailen ja aurinkoa palvoen. Kokeilin myös snorklausta, mutta se ei ollut oikein meikäläisen juttu. Sain koko ajan älyttömän suolaista merivettä suuhuni ja onnistuin kaiken lisäksi potkaisemaan yhtä koralleista. Tämän johdosta meikän jalasta jäi kiva verivana mereen. En kovinkaan pitkään jäänyt miettimään tilannetta, vaan uin takaisin rantaan kaikille tutut tappajahai leffat samaan aikaan mielessä :D Haavat olivat hyvin pieniä, joten nou panic :) Päivä meni (TAAS) todella nopeasti ja onnistuin polttamaan ainoastaan jalkani ja otsani, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut :D Venematka takaisin mantereelle oli kuin särkänniemen tukkijoki. Aallot olivat iltapäivällä todella suuria ja paatti ei ollut mikään siljaline vaan semmoinen puusta väsätty "soutuvene" :D Aloin jo puolessa välissä matkaa käymään päässäni läpi mahdollista selviytymis episodia; "kuinka toimin kun paatti menee ympäri" :) Selvisimme kuitenkin matkasta onnellisesti hengissä ja erittäin märkinä. Tämän jälkeen otimme tuk tukin, johon ahtautui hyvinkin helposti seitsemän valkoista ja kuljettaja :D Toisen tuk tukin ottaminen olisi ollut tietysti aivan liian kallista ;) Loppumatkan matkustimme dala dalalla (paikallinen bussi), joka loppuhuipennukseksi päätti hajota kesken matkan. Saimme sen kuitenkin uudelleen käyntiin työntämällä, tosin allekirjoittaneelle meinasi tulla hieman kiire sillä meikän piti juosta takaisin sisään, kuskin jo kaasuttaessa laitteen liikkeelle :) Pääsimme eteenpäin noin puoli kilometriä kun moottori sammui uudelleen ja päätimme kävellä loppumatkan hotellille. Myöhemmin lauantai iltana/yönä tuli mentyä tuttuun paikalliseen baariin ja kävin myös uudessa Jambo nimisessä mestassa. Paikka oli todella makea ja siellä oli paikallinen live bändi ja muutenkin todella hyvä meno. Juuri kun olin onnistunut tilamaan juotavaa, minut ohjattiin erään tutun paikallisen rakennusyrittäjän pöytään, jossa tulikin istuttua koko loppu ilta. Löysin myös itseni välillä tanssilattialta ja joka kerta paikalliset onnistuvat hämmästyttämään uskomattomilla tanssi- ja laulutaidoillaan. Näillä ihmisillä musa ja tanssi on oikesti geeneissä. Olin takaisin kämpillä noin kolmen aikaan aamulla ja kävin vielä fiilistelemässä hotellin katolla onnistunutta iltaa :) Tuntuu että mitä kauemmin täällä on, sitä enemmän alkaa pelottamaan/ahdistamaan paluu Suomeen. Onneksi päiviä on kuitenkin vielä jäljellä rapiat 77 :)

-Maaginen Tansania kuittaa-