Profile
Blog
Photos
Videos
Viime viikot olen painiskellut Technoculture-kurssin esseen parissa. Aiheena on:Why is 1920s avant-garde art relevant for understainding new media as well as for example Lev Manovich claims? How can this understanding be extented to an analysis of software as the key to contemporary design?
Kayko kateeksi?
Tata palapelia olen kasannut jo jonkin aikaa, eika loppua nay. Voisi kysya miksi techno fobian omaava tyyppi valitsee tallaisen kurssin. Kelailin, etta hyva kehittaa heikkoa puoltaan...mutta kolmannella vuodella se nyt on melkoista itsemurhaa. Nuo kehittelyt olisi voinut hoitaa ehka aikaisemmin
Tata angstia oli hyva purkaa perjantai-iltana kahden tunnin spinning sessioon. Jostain syysta Cambsista on ollut varsin haastavaa loytaa tiukkoja aerobic yms. tunteja. Kaikki on vahan sinne pain, etta "ala nyt vaan rasita itseasi". Luokkakaveri suositteli erasta ladya Kelsey Kerridgessa, paikkaa jota olen valtellyt sen homeisen vaikutelman takia. Spinningluola on karu, vahan kuin vanha vessa ja silta se haiseekin. Mutta the boss, spinning lady, on ihanan kamala. Armoa ei tipu, ja kipua on tarjolla jokaiselle koko rahan edesta. 'Pomo' vetaa kahden tunnin spinningeja vain kerran kuukaudessa, joten aina kuin sinne vain on mahdollista paasta niin mentava on.
Valitettavasti stressi ja treeni ei aina sovi yhteen, ja perjantai-yona en nukkunut tuntiakaan. Kun tyot alkoivat puoli yhdeksalta, ei hirveasti hymyilyttanyt. Varsinkin kun joulu tuntuu jo vahittaiskauppa bisneksessa, ja pikkujouluihin outfitteja etsivia myos riitti. Rappusia tuli ravattua moneen otteeseen, joten iltaan mennessa olin kehittanyt makoisan ruokahalun spinning-teamin jouluillalliseen.
Vaultsissa oli loistava fish of the day, mutta se ei ihan selattanyt meikan nalkaa Kun illallisen jalkeen saapastelin kaatosateessa kotiin, haaveilin vain paahtoleivasta ja nutellasta...mutta Vaultsiin syomaan aikoville voin vakuuttaa, etta olin joukon ainoa tyytymaton. Mutta olenkin kuuluisa loppumattomasta ruokahalustani
- comments