Profile
Blog
Photos
Videos
Jaisalmerin jalkeen matka jatkui Delhin kautta Manaliin Himachal pradeshin osavaltioon. Kun bussini ajoi lapi pimean lehtimetsan ja palelin, niin etten pystynyt nukkumaan tuli jotenkin kotoisa olo. Talvisessa 2 km korkeudessa sijaitsevassa Manalin kylassa puut ovat jo pudottaneet lehtensa ja ymparilla on myos paljon havupuita. Myos Himalayalla on viimeisen jaakauden aikana ollut massiivinen mannerjaatikko, joka on jattanyt jalkeensa ainakin torkeasti siirtolohkareita. Vuoriston ulkopuolella on varmasti myos reunamuidostumia ja harjuja, joten maisemat muistuttavat kaukaisesti Suomea. Kun katsoo ymparilleen, niin joka suunnasta kohoavat lumihuippuiset vuoret kuitenkin muistuttavat, ettei viela ole aika palata kotiin.
Vietin Manalissa pari paivaa, ennen kun jatkoin matkaa tanne 3 km Manalista sijaitsevaan Vashistksen kylaan. Toisena paivana tein yhden paivan trekin vuorille, tarkoituksenani kokeilla riippuliitamista. Ennen paikkaa, jossa riippuliitaminen olisi ollut mahdollista pysahdyimme kolmeksi tunniksi Solang Valleyhin ihmettelemaan lunta. Intialaiset retkitoverini heittelivat toisiaan innoissaan lumipalloilla ja mina kavelin muutaman kilometrin paassa sijaitsevaan lahimpaan baariin oluelle. Riippuliitoja ei jostain syysta jarjestetty kyseisena paivana, joten jouduin tyytymaan vierailemaan vesiputouksen alla sijaitsevassa shiva temppelissa. Hindut naytavat muuten usein kayttavan lomansa, jossain kaukaisessa temppelissa vierailemiseen.
Heti Vashistkseen ssapumiseni jalkeen paasin todistamaan jotain outoa hindulaista puhdistautumis-seremoniaa. Viereisen kylan jumala oli kannettu tanne ja puolialaston sadhu veteli jotain mantraa falsetista samalla kun Intialainen orkesteri tykitti taustalla. Kasittamattoman maagista. Hindulaisuus on nayttavaa ja mielenkiintoista, mutta kastijarjestalman vuoksi minun mielestani aivan perseesta. Ehkapa kovaa vauhtia modernisoituva Intiakin sekularisoituu jonain paivana...
Jaisalmerista saavuttuani vietin yhden yon Delhissa, ennen kuin jatkoin matkaa tanne. Kun yritin loytaa majoitusta Delhista vanha mies tarjoitui auttamaan minua ja lahti seuraamaan minua vaikka kieltaydyin. Aina kun kavelin sisaan retkimajaan kysymaan hintoja, mies hyppasi edelleni ja kysyi puolestani. Olin varma, etta aija aikoo pyytaa minulta rahaa kiitokseksi avustaan, joten hetken kuluttua menetin malttini ja sanoin seisovani tassa kunnes aija suksii kuuseen. Mies selitti, etta saa tiettyjen hotellien omistajilta 20 rs ( n. 30 s) komission tuodessaam turistin hotelliin. Toita on niin vaikea loytaa, etta jotkut menestyneet ihmiset palkkaavat huono-onnisempia turhilta tuntuviin tehtaviin. Kun valtio ei pysty auttamaan koyhya, eika maaseudulta kaupunkeihiin muuttavilla ihmisilla ole ketaan, johon turvautua on hemmetin lapsellista suuttua, kun koyha itsensa tyollistava ihminen yrittaa vieda hotelliin, puhdistaa kysymatta korvasi tai autaa matkatavaroiden kanssa. Tapasin eraan englantilaisen herrasmiehen, jonka nakemys asiasta oli, etta intialaiset ovat niin laiskoja, etta tyovoimaa tarvitaan paljon pieneen tyomaaraan.. Ei nain..
Taalta matka jatkuu taas Delhin kautta Varanasiin ja ehka Agraan katsomaan Taj Mahalia, vaikkei se olekkaan Hienoin asia Intiassa. 11 paivan paasta palaan suomeen. Pelottaaaaa. Nyt syomaan ja kuumaan lahteeseen loikoilemaan!
- comments