27.11 - 30.11.09         Batu Ferringhi. Penang. Malaysia.

Batu Ferringhi. Kerran niin korea lomaparatiisi ja Malesian ykkos- lomakohde. Kaukana ovat talla hetkella Ferringhin loiston paivat ja Langkawikin ajoi ohitse lomakohteena jo vuosikymmen sitten.. Puhtoista hiekkarantaa on taalta turha enaa etsia ja kayttajakuntakin koostuu paaasiassa paikallisista, Eurooppalais turistien keskittyessa nykyaan "hieman" hohdokkaimpiin lomakohteisiin.. Mutta kaikki ei ole viela menetettya: Onhan taalla infrastruktuuri viela kasassa ja yritys hyva kymmenen. Ei se rantabaarissa istuskelu ja laineiden lipsatuksen kuuntelu niin erillaista ole niissa Langkawin viiden tahden resorteissa kuin Ferringhin nostalgisissa "beach shack":eissa. Tyrkytys kulttuuri on melko pitkalle kadonnut ja hintatasokin pysyy kurissa kun ei tarvitse vaalia huippuunsa hiottua imagoa eraiden toisten rantojen tapaan. ..ja yllatys yllatys: Taalla ainakin paistaa aurinko - toisin kuin Langkawilla..

Puuduttava seitseman tunnin dosamatka paattyi Penangin saarelle kaksi tuntia aikataulusta myohassa. Hammastysta heratti myos se etta matkaliput oli ostettu Butterworthiin (yhdyskaupunki mantereella) mutta bussi ei koukannut ollenkan sen kautta (kuski ilmeisesti arveli etta saarelle ollaan kuitenkin menossa).. Paateasemalta napattiin "kansantaksi" joka kovan tinkimisen jalkeen heitti meidat 35 Ringitin hintaan (7 Euroa) Batu Ferringhiin saaren pohjoisosaan. Mestoille saavuttua alkoi majoituksen etsinta ja tummat pilvet alkoivat akisti kasaantua horisonttiin. Kukaan ei ollut muistanut kertoa meille etta juuri samana paivana vietettiin kansallista juhlapaivaa (Myohemmin kuultiin etta oli muslimien jouluaatto!!) joten jokainen Guest House ja hotelli oli viimeista paikkaa myoten taynna.. Aikamme kierrettya kavaisi mielessa etta pitaisiko sita menna asumaan yoksi rannalle ja koisia siella paikallisten tapaan.. Loppujen lopuksi kuitenkin tarppasi ja paastiin yhdeksi yoksi eraaseen vahan kauempana sijaitsevaan Motelliin. Seuraavana paivana tilanne olikin sitten jo hieman rauhoittunut ja paastiin siirtymaan rannan tuntumaan mukavaan koti majoitukseen (Baba Guest House).

Majoitusprobleeman ratkettua oli aika ottaa tuntumaa biitsin atmosfaariin. Jonkinlainen ruumiin totaalinen laukeaminen oli lahella kun huomattiin etta rantavedessa leikkivien lasten seassa laukkasi hevosia seka huristeli jos jonkinlaista moottorivenetta ja vesiskootteria. Paraglidingia, banaaniveneita, hevosia, vesiskoottereita ja veneiden perassa vedettavia uimapatjoja oli silmankantamattomiin koko rannan pituudella. Tama kaikki yhdistettyna natiivien veneenkasittely taitoihin (Nahtiin heti ensimmaisena paivana kun pikavene ajoi vesiskootterin ylitse hanat niin sanotusti "auki") ja voila - saadaan biitsi helvetin esikartanoista. Taalla on taysin normaali naky se etta arviolta n. 8-10 vuotias "kuski" kaasuttelee vesiskootterillaan noin metrin paassa rannasta - ja niinkuin arvata saattaa - on olemassa vain yksi nopeus: taysilla! Minkaanlaista turva-aluetta tai uintikarsinaa ei tietenkaan ole joten uiminen on taalla todellista venalaista rulettia.. No, mikali pystyy unohtamaan rantavedessa vaijyvan kuolemaan niin soveltuuhan biitsi ainakin auringonottoon melko mutkattomasti. ..ja arska taalla tosiaan taas paistaa - ehka vahan liiankin kuumottavasti..

Rannalla patsastelun ja auringon palvonnan lisaksi ollaan keritty tutustua hieman Ferringhin lahiseutuun ja useampaan rantaravintolaankin. She-maleilta saa ystavallista palvelua ja safkat taalla muutenkin erinomaisia. Juomapuolella tosin ollaan jalleen tormatty jo tutuksi tulleeseen ilmioon. Se on aivan sama lukeeko pullon kyljessa "Whisky" tai "Gin" - Samaa elintarvikevareilla varjattya ponua se kuitenkin on.. Taman vuoksi onkin melkein parempi turvautua rantabaarien Coctail-listoihin joissa "Sex On The Beach" ja "AK-47" ovat saanneet rinnalleen, talla rannalla lomailua loistavasti kuvaavan, herkkudrinkin: "Slow Uncomfortable Screw Against The Wall v a Gentel Kiss"..

"Keep On Rocking!"

-I-