Profile
Blog
Photos
Videos
0802-12022011 Corleone. Sicily. Italia.
Corleone aka "Lionheart". Oliko sattumaa että näin pienestä vuorenrinteellä sijaitsevasta sicilialaiskaupungista tuli ympäri maailmaa tunnettu pahuuden sikiämiskeskus? Francis Ford Coppola ei sitä taatusti aiheuttanut eikä se mafiakaan kai täällä nyt sentään ole syntynyt mutta mafiosot kuitenkin tekivät Corleonesta maailmankuulun. Ei siksi etteikö muuallakin olisi rikollisia vaan siksi että muualla ei ole sellaisia rikollisia kuin täällä. Salvatore "Toto" Riinan ja Bernardo "Binnie the tractor" Provenzanon kaltaiset miehet ovat nostaneet Corleonen ohessa mafian koko maailman tietoisuuteen. Corleonen mafia aloitti ensimmäisen mafiasodan, päätti toisen ja hallitsi parhaimillaan 80 prosenttia yhdysvalloissa käytävästä heroiinikaupasta! Häikäilemättömän agressiivinen toiminta nosti 1960 luvulla Corleonen mafian sicilian eliittiin ja tämän jälkeen sitä ei pidätellyt enää mikään. "Toto" Riinan johdolla "Cosa Nostra" (Meidän asiamme) raivasi kilpailevat perheet tieltään ja oli vastuussa mm. kahdesta korkean profiilin iskusta joissa tapettiin kaksi mafianvastaista tuomaria (Tämä ironisesti johti lopulta Riinan pidätykseen 1993). Riinan jälkeen johtoon astunut Provenzano aka "Capo di Tutti Capi" aloitti pehmeämmän linjan ajamisen jonka seurauksena Cosa Nostra siirtyi väkivallasta talousrikollisuuteen. Provenzano pidätettiin viimein vasta vuonna 2006 Corleonen lähellä sijaitsevasta maalaistalosta jossa hän oli piileskellyt. Pidätysmääräys oli ollut voimassa tällöin jo yli 40 vuotta ja viimeiset todistettavat valokuvat herrasta olivat 1950 luvulta.. Minkälaisen identiteetin siis voi pikkukaupunki omata tahtomattaan jouduttuaan maailman mahtavimpien rikollisten (Barack Obaman ohessa) kotipaikaksi? No historiaa täällä ainakin olisi siis vaikka muille jakaa mutta entäpä tulevaisuus?
Vajaan 60 kilometrin bussimatkan jälkeen saavuttiin vihdoin piskuiseen Corleonen kaupunkiin auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Hämmästyttävästi oli äärimmäisen hankalaa löytää majoitusta (Useiden tuntien netityksen tulos : kaksi hotellia!) Corleonesta joten katsottiin paremmaksi varata hotelli etukäteen. Valinta osui Hotel Belvedereen joka oli hieman huokeamman hintainen (60 €/yö) ja mainosti itseään mielenkiintoisella faktalla - Al Pacino, Andy Garcia ja Diane Keaton olivat yöpyneet täällä (tai ainakin syöneet hotellin ravintolassa) vuonna 1991! No jos se kelpasi Pacinolle niin se saa luvan kelvata meillekkin ajattelin varausta tehdessäni. Bussista poistuttua edessä oli kuitenkin kinkkinen tehtävä: Hotellin etsiminen. Ei oltu tarkastettu kartalla hotellin sijaintia ennen saapumista vaan luotettiin että kyllä se sitten jostain löytyy. Pikaisten neuvojenkyselyjen jälkeen saatiin suunta ja lähdettiin painamaan kaupungin pääkatua pitkin eteenpäin. Nyt alkoi kuitenkin olemaan jo matkatavaraa sen verran mukana että ei olisi viitsinyt paljoa turhia kävellä. Kadun mutkitellessa korttelien väleissä ja ylämäkien muuttuessa yhä jyrkemmiksi alkoi kuitenkin usko loppua. Kun oltiin saavuttu kaupungin rajalle ja meitä ohjastettiin yhä jatkamaan vuorenrinnettä ylöspäin alkoi koheesio murtua. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa autokyyti? Lopulta hevosenlannan haistessa ja Fiat pandojen (yleisin auto Corleonessa!) armeian ohitettua meidät saavuttiin mutkaan josta hotelli näkyi. Pihaan saavuttua alkoi kuitenkin taas närästää: Hotelli oli suljettu. Aivomyrskyn laannuttua ajateltiin että kyllä tähän täytyy jokin järkevä selitys olla joten koukkasin viereiseen ravintolaan selvittämään tilannetta -> sekin oli suljettu. Hotellin katolle väärinpäin sijoitetut kirjaimet sekä meitä ympäröinyt melkein täydellinen hiljaisuus herättivät kysymyksen ollaanko nyt jossain David Lynchin leffassa? Kello hakkasi kuitenkin jo lähemmäs viittä ja aurinko alkoi laskea joten ei oikeastaan enää naurattanut (vaikka naurattikin). Taas oltiin paradoksaalisessa tilanteessa jossa on nähty jumalaton vaiva jonkin asian eteen vain jotta voi huomata sen täysin turhaksi. Ajatusten jo ollessa takaisin kaupunkiin siirtymiseen kääntyneenä huomattiin hotellin seinässä roikkuva puhelin. Puhelimen alla oli pieni ja nuhjuinen lappu jossa oli numero "3091". No ei muuta kuin näppäilemään ja lopulta luuriin vastasi naisääni joka ilmoitti saapuvansa viiden minuutin päästä paikalle..
Hotellin ovien auettua matskut raijattiin huoneeseen (Loistava näkymä parvekeelta koko Corleonen ylitse!) ja lähdettiin vielä pikku orientaatioretkelle keskustaan vaikka pimeys olikin jo laskeutunut. Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen päästiin aamupalan jälkeen valoisalla kiertelemään Corleonen rajoittunutta keskustaa ja pölyisiä katuja. Ärsytystä aiheutti autojen valtava määrä ja italialaisten pakottava tarve ajaa lyhyetkin matkat biilillä.(Keskustan kadut olivat niin kapeita että auto ja esim.matkaratas eivät mahdu niille rinnakkain -> Säätöä.) Jos unohdetaan autot niin Corleonen keskusta osoittautui loppupeleissä kuitenkin melko miellyttäväksi eikä sen haltuunottamiseen mennyt kahta päivää kauempaa. Keskustan kiintopisteiksi muotoutuivat linja-autoaseman (Junarataa ei Corleoneen ole koskaan rakennettukaan) vieressä sijaitseva pikku puistikko jossa nuoriso vietti iltaisin aikaa sekä keskuskadulla sijaitseva Kummisetä aiheinen baari. Mafia ja kummisetä aiheita olisi odottanut enemmänkin näkevän hyödynnettävän matkamuistoina ja muuna krääsänä. Ne kuitenkin rajoittuivat melko pitkälle kyseiseen baariin sekä muutamaan Amaro ja viinimerkkiin joita joka kaupassa myyntiin. On ambivalenttia että kaupunki joka käytännössä vain ja ainoastaan tunnetaan tietyistä teemoista ei halua hyödyntää niitä markkinoinnissaan. Makaabereja aiheita toki mutta eittämätöntä markkina-arvoa omaavia.. Muutenkin kaupungin ikäjakaumaa tarkkaillessa ei voinut olla pistämättä merkille että suurin osa väestöstä oli jo melko iäkästä. Vanhat herrasmiehet miehittivät kaupungin baareja peri-italialaiseen tapaan eikä itseämme nuorempia henkilöitä tavattu koko vierailun aikana kuin muutama hassu! Nuoriso on selkeästi hylännyt Corleonen takapajuisuuden Palermon ynm.suurempien kaupunkien tarjoamien mahdollisuuksien edessä eikä heitä siitä voi syyttää. Väkisinkin mieleen nousi ajatus siitä että Corleone on käytännössä jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt hiipuva kaupunki jonka tulevaisuuden voi pelastaa vain Kummisetä saagan tai mafia teeman hyödyntäminen turismin alttarilla. Eri asia on sitten se haluavatko Corleonelaiset kaupunkiinsa Kummisetä nostalgikkoja ynm. spedejä kaupungin rauhaa rikkomaan. Jotain kuitenkin varmasti tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.
Kaupungissa vietetyn viiden päivän aikana (pidennettiin kaksi kertaa vierailun pituutta kun viihdyttiin niin hyvin!) saatiin nauttia juuri siitä miksi tänne alunperin tultiinkin: Autenttista Italialaisen pikkukaupungin tunnelmaa kiehtovissa puitteissa. Ei tarvinnut suorittaa mitään eikä kierrellä turhanpäiväisiä nähtävyyksiä (Kaupungissa sijaitsee anti-mafia museo mutta skipattiin se suosiolla..) vaan saattoi keskittyä olemiseen ja miljööstä nauttimiseen. Löydettiin vierailun aikana kaksi oivaa ravintolaa joita suosittiin + jo edellä mainittu baari jossa vakiona nautittiin aamupalat sekä iltapäivä snäpänderit (Amaro, espresso ja suklaamarsipaanityyny). Oltiin kai niin hyviä asiakkaita (ja ainoat ulkomaalaiset kaupungissa) että loppuvaiheessa ei tarvinnut enää puhua mitään vaan baarimikko muisti jo tilauksen ulkoa! Itselle tuli hommattua uudet alistajat (nahkahanskat) jotka ovat kuulemma laadukasta Italialaista käsityötä vaikka niissä "made in china" lukeekin. Lähtöpäivänä saatiin vielä hotellin omistajalta kyyti keskustaan ja parin tunnin odottelun jälkeen Corleonen pölyiset kadut katurakkeineen jäivät taakse bussin suunnatessa takaisin Palermoon. Se oli hyvä paikka vanheta vuodella..
"Real power can't be given. It must be taken."
-I-
- comments