Profile
Blog
Photos
Videos
21.7.2010
Tommi
Kellot pärähtivät aamuneljän aikaan. Suihkun auttamana väsymys hiukan helpotti puolentoista tunnin yöunien jälkeen, ei malttanut kunnolla nukkua. Lähtö Hakametsäntieltä tuntia myöhemmin sujui ongelmitta, onhan minulla luotettava sininen Citikka. Asemalla kymmenen minuuttia ennen junan take-offia, hyvästelyt Jennin kanssa ja sitten junaan. Viimeinen kerta kuukauteen kun konduktööri puhuisi suomea. Pori-Tampere-matka sujui ihmetellen, että mihin sitä nyt ollaankaan ryhdytty. Tampereelta oikean bussin löytäminen ei myöskään tuottanut ongelmia, jokin tässä mättää. Matka lentokoneeseen asti sujui varsin mallikkaasti.
Bremeniin laskeuduttuamme ja rinkat saatuamme painelimme ulos lentokentältä. Puhelimeni GPS-paikannin ei jostain syystä suostunut toimimaan, joten hostellin löytääksemme painelimme lähellä olleeseen lentokentän hotelliin kyselemään karttaa ja Quintschlag 42:n sijaintia. Yllätykseksemme hotellin respassa työskennellyt neitonen opasti pähkäilynsä jälkeen meidät melkeinpä toiselle puolelle Bremeniä, kuin mitä olimme aikaisemmin kartasta katsoneet. Respasta saadun kartan avulla suunnistimme ensin ulos hotellista ja respaneidin ohjeiden mukaisesti hyppäsimme ratikkaan numero 6. Kartta siis oli, muttei mitään hajua missä päin paperia sijaitsimme. Pian löysimme itsemme kuitenkin Bremenin keskustan hulppeiden kirkkorakennusten keskeltä.Hetken samoiltuamme ja törmäiltyämme (korkeiden rakennusten takia eteen katsominen ei kiinnostanut), kulman takaa tupsahti turisti-info, johon surkeiden ohjeiden ajamana menimme.
Tällä kertaa meidän opastettiin jälleen täysin toiseen suuntaan, tosin nyt paikkaan, johon alunperin olimme olettaneet menevämme. Kysyin infotytöltä kauanko matkaa kulkee jalkaisin: 20-30 minuuttia. Suunta suurinpiirtein tiedossa, alkoi patikoiminen kohti hostellia. Talsittuamme noin 15 minuuttia pysähdyimme tuijottamaan karttaa. Koiraa taluttanut nuoriherra pysähtyi kysymään, minne olimme matkalla."It´s not a distance to be travelled by foot". Nojes! Heppuli kertoi, että ratikka numero kolmella pääsisi suhteellisen lähelle tavoitettamme. Hyppäsimme vaunuun ja matkustimme linjan päätepysäkille saakka, siis mahdollisimman kauas keskustasta. Lopulta hostelli löytyi ja meitä tuli jo ulos vastaan nuorehko mies. Mukavan rennoissa tunnelmissa kirjauduuimme sisään ja mies tutustutti meidät loistokkaaseen hostellihuoneeseemme. Hetken aikaa istuttuamme lukitsimme rinkkamme huoneen kaappiin ja painelimme taas kohti ratikkapysäkkiä Burger Kingin kautta. Tällä kertaa ilman 11kg kantamuksia, kävelimme Bremenin pääkatua aivojen kierroslukeman ollessa 0.
Tarpeeksi kauan zombeiltuamme, päätimme etsiä terassin, jolla voisimme lepuuttaa väsyneitä jalkojamme. Yllättävää kyllä, kyseisenlaisen paikan löytäminen oli hankalahkoa ja kun istumapaikka hieman sivummalta löytyi, emme malttaneet istua paikallamme kuin 3,25 minuuttia. Päätimme läheä Lidlin kautta takaisin hostellille, koska puolikuolleen suomikuvan levittäminen ei tuntunut järin houkuttelevalta. Hitaimmille lukijoille suomennettuna olimme siis väsyneitä. Kaupasta tarttui mukaan neljä melkeinvalmistanuudeliateria, sipsipussi ja kuusi 0,5 litran vesipulloa yhteishintaan n. 5€. Nyt siis hostellin huomassa, Saksassa. Kello on jo puoli viisi.
Kiitos ja kumarrus
- Tommi
Iiro
Herätys 4.30 ja kunnon pihviaamupalan kautta Tommin juuri huolletulla autolla Porin rautatieasemalle . Lähtö sujui kiitettävästi, kun ei kerran varuspuutteitakaan ole vielä vastaan tullut. Junassa saimme vaunun täysin omaan käyttöömme, olisikohan johtunut maanantai aamun aikaisesta ajankohdasta. Tampereelle saavuimme n. klo: 7.00 ja bussi lähtikin Ilves Hotellin vierestä 7.20 kohti lentokenttää. Turvatarkastuksesta selvisimme hyvin pienin menetyksin, Tommi joutui luopumaan 0,5L Fantastaan. Olimme kuitenkin nopeasti odottamassa koneeseen nousua, joka lähti kohti Saksan Bremeniä tarkasti aikataulussaan klo: 9.55.
Tommi kertoikin jo romaanissaan kaikki päätapahtumat Bremenin lentokentältä iltaan, joten ajattelin puolestani avata ensivaikutelmaani elämänmenosta täällä ja siitä miltä Bremen näyttää. Kaupungin laitamat teollisuusrakennuksineen olivat hyvin saman tyyppisiä kuin suomessakin, mutta kun pääsimme ratikalla keskustaan oli vaikea päättää mihin katsoisi tai menisi, kun joka puolella oli toinen toistaan näyttävämpiä rakennuksia pilareiden, veistosten ym. koristusten peittäminä. Oli kuin olisimme hypänneet 1400-1500 luvun goottilaistyyliseen Saksaan, tosin ylisuuret kauppakeskukset ja brändien mainoskyltit pilasivat illuusion... Kun saimme päämmepyörittelystä tarpeeksemme ja suuntamme kohti hostellia, niin havaitsimmne tietämme molemmin puolin reunustavat pitkät rivitalorakennukset, jotka jatkuivat rinnallamme ainakin parin kilometrin verran. Lisäksi rivitaloissa oli niin olemattomat pihat, että perussuomalainen mies ei mahtuisi edes kääntymään niissä.
Mainittakoon lopuksi vielä, että Saksalaiset ovat fanaattisia futiksen faneja ja kova luottamus joukkueeseen löytyy, siispä Saksan lippuja roikkuu joka neljännen talon ikkunoista autoista puhumattakaan.
-Iiro
Matkalla Porista Tampereelle klo 06:00
"Kato hevosia laitumella, nepäs on aikasin liikkeellä"
Lentokoneessa Tampereelta Bremeniin, 10 000m merenpinnan yläpuolella.
Ilmoitus mahdollisista ilmakuopista kajahtaa epäselvänä muminana:
"Mitä nää kaikki tekee!?"
"Varmaan joku poistumisharjotus...."
- comments
lahja rajamäki Hienoa pojat.. Vaikutatte olevan erittäin fiksu pari sielä yhdessä. ja varmasti 2 noin fiksua poikaa selvityy tästä reissusta kunnialla. Pitäkää toisistanne huolta ja olkaa varovaisia. Halein Lahja tädin porukka.
Marita ja Kari Moikka pojat, hienosti on reissu alkanut ja hyvin olette alkutaipaleen menon kuvanneet. tsemppiä jatkoon! Täällä s/y Seikkailun kokka suunnataan kohti länttä.
Reima ja Mervi Moi Täällä Espoossakin seurataan teidän matkaa Euroopan halki.
Krista Matkitte meitä , senkin noobit !!! (eiku millai se Timon feispuukkikommentti meni? ;p) ps. Huomattiin kanssa toi futishulluus jo pari viikkoa sitten :p