"Minun nuoruudessa ei ollut lounastunteja. Minun nuoruudessa herättiin aamulla kukonlaulun aikaan, syötiin kukko ja mentiin töihin. Ja sillä ruualla pärjättiin talven yli, paiskittiin hommia yötä päivää ja mentiin nukkumaan vasta kun uusi kukko oli ehtinyt kasvaa kiekumisikään."

Suomihuumoria kaipaillessa löysin Pasila-sitaateista sopivan aasinsillan nykyiseen olinpaikkaani. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että paiskisin täällä töitä kieli vyön alla ja kädet rakoilla (kuten varmaan moni on jo kerennyt päätellä Facebookissa vietetyn ajan määrästä ;), vaan naapuripihassa joka aamu, päivä ja ilta huutelevasta kukosta. Höyhenpeitteisestä herätyskelloa lukuun ottamatta ensimmäinen virallinen työssäoppimispaikka on ihan kiva. Alkujännityksestä päästyäni oon kai alkanut viihtymään. En sillä tavalla miten Kamloopsissa, koska siihen paikkaan ja niihin ihmisiin rakastuin, mutta sen verran mitä nyt sellasen paikan jälkeen voi.

Työnkuvaan täällä kuuluu 8 aikuisen kultaisennoutajan ja 4 pennun hoitaminen, pentujen sossuttelu ja treenien seuraaminen. Omaksi projektiksi sain lauman mummelin, 9-vuotiaan Chilin treenaamisen. Sen kanssa ollaan otettu markkeerauksia ja ohjausta, vapaata hakua nää ei harrasta ollenkaan. Ensimmäisenä tehtävänä kuitenkin on ollut löytää yhteinen sävel. Isoäiti ei aina ihan ymmärrä että puikoissa on nyt naispuolinen ja amatööri ohjaaja. Treenimaastot täällä on aika rajalliset, koska kaikki maat on jonkun omistuksessa ja kukaan ei uskalla päästää toisia mailleen harrastamaan. Syy siihen on se, että jos ulkopuoliselle sattuu jotain toisen mailla, se voi syyttää siitä maanomistajaa. Miten niin Amerikkalaista touhua? Suhteilla päästiin treenaamaan yhden vanhan noutajatädin maille. Aikamoista välineurheilua sanon minä! Ensimmäiset puoli tuntia meni säätäessä pelit ja vehkeet, bumper boyt ja slingshotit kolmelle eri asemalle. Ja kaikki toimii kaukosäätimillä, bumper boyssa on jopa kaiutin mistä saa tarvittaessa sorsan äänen. Toki nää kaikki täytyy ladata uudelleen damien loputtua, mutta se hoitui kätevästi mönkijällä. HUH! Nyt tiiän miksi jenkit on lihavia ;)

Säät täällä on ollu vaihtelevat, lämmintä kuitenkin piisaa sen verran että piti investoida aurinkorasvaan ja varvasläpsyihin. Paikallisilla on kylmä, pohjolan lapsi viihtyy :) Paikanvaihdos on muuttanut maisemaa aika radikaalisti. Mäntyjen koristamilta vuorilta palmujen alle keskelle kanaaleja joissa asustaa alligaattoreita. Peurakolareiden sijaan täällä törmäillään villisikoihin. Omat elikkobongaukset rajoittuu vilaukseen alligaattorista, yliajettuun Pumbaan ja tienviertä vipeltävään vyötiäiseen. Noiden lisäksi täällä näkyy jos jonkinlaista kahlaajaa kalastelemassa kanaaleissa.

Huomenna tulee täyteen viikko täällä ja ylihuomenna vierähtää reissun neljäs viikko käyntiin! Aika menee edelleen ihan uskomattoman nopeesti, maaliskuukin hiipi kalenteriin ihan yllättäen. Se tarkottaa sitä että lennän kotiin jo ens kuussa, what the schnitzel?! :D