Jonkun aikaa on jo perhoset pitänyt bileitä mun vatsassani. Ulkomaille jo kolmatta kertaa muuttavana ei itse ns. ulkomaa ja olosuhteet siellä jännitä yhtään, mutta...olen kuitenkin saanut nauttia siitä, että mulla on ihania tallikavereita ja hevosenhoitajia täällä kotitallilla ja heistä kaikista on ollut valtava apu ja ilo, ja kohta olen itse siinä roolissa ja miten siitä selviydyn ilman niitä kaikkia ihania tyttöjä / kavereita. Tottakai osaan ja sen missä olen ehkä epävarma, opin. Ratsastan viitenä päivänä viikossa 2-3 hevosta päivässä, mikä on siis vähän näissä heppahommissa. Lisäksi hoidan hevoset ja kamat ja laitan omistajalle hevosia kuntoon, nostelen esteitä...perussettiä. Olen siis ´lomalla´, kun ei tarvitse käydä normiduunissa. Jihaa!!!

Ratsastustaito on ehdottomasti vahvin puoleni, kiitos kuuluu kaikille niille enemmän ja vähemmän hankalille ja mua opettaneille hevosille. Kaikki mun ratsastamani hevoset ovat ihania, love you all ja teitä tulee iso ikävä!!! Hevoset osaan hoitaa, pitää kamat kunnossa jne...mutta hankalan hevosen maasta käsittelyssä mulla on paljon oppimista ja se ehkä jännittää. Haluan olla hyvä ja haluan ehdottomasti, että musta on oikeasti hyötyä. Kunhan saan opastuksen kaikkeen, niin kyllähän mä selviän. Tähän ikään mennessä on kuitenkin kertynyt kokemusta. Kisakausi on päättymäisillään Saksassakin ja maaliskuussa kun alamme kiertää kisoja tunnen jo hevoset ja niiden hyvät puolet ja oikkunsa. Näitä mietteitä tänään