Matkamme jatkui Penangista ilmaisella lautalla mantereelle josta menimme 3 tuntia bussilla Lumuttiin. Matka sujui hyvin, liiankin hyvin ollakseen totta. Tanjan shortsin lahkeesta kompi joku otokka, sitten sai koko bussi kuunnella kiljahduksia ja heiluttelua... :D

Lumutista jatkoimme Pangorin saarelle lautan ainoina puristeina. Sitten saavuimme bungaloomme joka sekin oli liian hyvaa ollakseen totta... Aamulla syomamme pitsan loppu oli laatikossa mukanamme ja jatimme sen huoneeseen noin puoleksi tunniksi. Kun palasimme kaupasta nalkaisina Tanja avasi laatikon ja yhtakkia yksi pitsoista juoksi katta pitkin... Tama otokka ei siis ollut mikaan pikku geggo vaan musta 20cm pitka lisko, joka tuntui sammakolta kun se vilisti katta pitkin. Jalleen kerran teimme lahtemattoman vaikutuksen naapureihimme ja pitsa jai siis syomatta. :D

Niimpa suuntasimme ravintolaan. Ensimmaisen tunnin jalkeen mietimme oliko meidat unohdettu. Puolentoista tunnin jalkeen meille tarjottiin ranskalaisia ja pahoiteltiin viivastymista. Noh parin tunnin paasta ruokamme saapui JEEE!!!

Muuten bungalomme vessanpontto vuotaa niin paljon, etta kuulostaa kun huoneessamme olisi suihkulahde, mutta sehan sopii hyvin tahan sademetsa tunnelmaan :)

PS. Me kisuli rakkaat tyttoset olemme jo ajatelleet adoptoida jonkun orpokissan syomaan sankymme alta otokoita...

Tuskallisen yon jalkeen aamu vihdoin koitti ja paasimme uuteen ihanaan kaakeloituun kotiimme :D Torakat ei siis pysty kiipeilla kaakeleilla tai niin me ainakin toisillemme uskotellaan...