Eilen sato ku saavista kaataen melkein koko paivan. Aamun pari satamatonta tuntia koitui kohtalokkaiksi. Meikalainen istuskeli rannalla lukemassa, ku siihen tuli sellanen englantilainen vanha herrasmies jututtamaan. Oli kuulemma Oxfordissa taloustieteiden opettaja. Ja oli sita ja tata juttua...ja siina sitten kutsu ittensa meijan kanssa illalla porisemaan. Mina sanoin, etta todennakosesti ollaan siina rannalla,jos ei sada. No kyllahan se sato, mutta aija tuli kolkuttelemaan meijan mokin ovelle. Oli kuulemma kolkutellu muitakin ovia, ennenko loysi oikean.

No meilla oli punaviinipullo, joka kohteliaasti avattiin, ja tarjottiin vieraalle lasillinen. Silla oli omat viskitki matkassa :0! Sade taukosi ja mentiin ulos rannalle istumaan iltaa. Jo tassa vaiheessa oli joitaki outoja juttuja kayny ilmi. Se ei tuntunu tietavan juuri mitaan Suomesta. Eika liioin Suomen yliopistojen tasosta. Omituista, etta se meinas, etta ei han tiennykkaan, etta Suomessa on nainki sivistynytta porukkaa :D ! Ja etta mahtoikohan se Nokia olla suomalainen yritys. Aika outoa, jos on markkinoinnin alan professori. No tassa vaiheessa mie olin tullu jo vaha siihen paatelmaan, etta ehka se on vaan vaha "tyhma" ns. hajamielinen professori.

Kuitenkin illan mittaan se koitti kovasti tarjota meille sita viskiaan. (ilmeisesti juottaa meita humalaan) Jotaki jarkevaaki asiassa oli pitkaan, kun puhuttiin, etta mennaan ravintolaan syomaan. No kuitenkin, kun sinne sitte mentiin, niin ukko ei ite syony mitaan. Eika liioin tilannu muruakaan. Kuitenki sitte ku me ei aitin kans jaksettu syya kaikkea, niin se kavi meijan tahteitten kimppuun. Jo kerran imeksityt katkaravunkuoretki vetas naamaan. Me oltiin molemmat, etta hah! Tassa vaiheessa oltiin jo tosissaan sita mielta, etta jotain todella outoa tassa on meneillaan. Niin, ja sitte tarjoutu maksamaan meijan ruoat, mutta vaan kerran ja veltosti. Siis tottakai me kohteliaina ihmisina sanottiin, etta ei tarvi (kun kerran on kohteliasta kieltaytya). Mutta toista tarjousta ei tullukkaan.

No me syotiin ja sitte se meinas, etta han tietaa hyvan mestan, jossa on elavaa musiikkia. Aateltiin, etta no mennaan hetkeksi ja koitetaan sitte akkia liueta. Siella se aija taas ihmeenkaupalla havis jonnekki, ku tilausten aika tuli. Me aiskan kanssa otettiin jalkkarikahvit ja ukko ei mitaan. Paitsi sitte se alko siita omasta viskipullostaan siina ryypiskella. Aiti meinas, etta se jossain vaiheessa havis siita sen pullonsa kanssa jonnekki ja etta laitto sinne jotain myrkkya, jota yritti sitte tarjota mulle. Siina vaiheessa jo oltiin niin epailevaisia, etta ei kylla tullu mieleen ottaa horpsyakaan siita juomasta. Ja vaikka tarjoilija oli jo kerran kieltany tata aijaa juomasta omia juomia, niin ei uskonu.

Siita me sitte kahvien jalkeen sanottiin, etta nyt nukuttaa ja lahettiin vetamaan. Mutta eipa aikaakaan ku ovelta kuuluu kolkutus. Oltiin vaan hiljaa ja koitettiin kurkkia vessan ikkunasta mika on homman nimi. Siina sitte tehtiin turvajarjestelyja. Vedettiin piironki oven eteen, otettiin sontsa ja harja sangyn viereen ja piilotettiin rahat ja muu tarkea omaisuus makuupusseihin. Huh huh! Piti kylla viela muutama era pelata jatsia ennenko tuli uni silmaan.

Taman paivan aikaan kehtas ukko viela muutaman kerran ilmestya meijan rannalle, mutta oltiin vaan viileina ja sanottiin etta meilla on ripuli. (mika ei sinansa edes ollu vale) Aamupalalta tuli kilpajuoksi vessaan - onneks ei oltu kaukana omalta mokilta. Kateltiin jo vastasuuen varalle toisia aamiaismestoja sopivan juoksumatkan paassa majapaikasta.

Tanaan oli muuten kaunein paiva, mita on ollu taalla ollessa. Oltiin melkein koko paiva rannalla ja luettiin kirjoja. Loyettiin myos aitille uus suomenkielinen kirja sellanen minimarketin kirjojen vaihtopisteesta. Loyettiin myos iso supermarketti, joka myi veskipaperia 4 rullan tukkupaketeissa. (nyt on kasveskassa vakiovarusteena rulla)

Iltasella kaytiin syomassa ihanassa rantapaikassa, josta on tullu meijan kantapaikka. Toissapaivana unohettiin maksaa, ku lahettiin vaa menemaan :0 Mutta ei siina suurempia, nyt on kaikki velat kuitattu :)