Moikka pienehkön tauon jälkeen!

Tänään on joulukuun 1. päivä ja istun tällähetkellä junassa taittaen junamatkaa Hat Yainiin joka on siis Thaimaan kaupunki, melko lähellä Malesian rajaa. No kerrotaan tästä lisää myöhemmin. Ensimmäiseksi kerron Siem Reapista.

Saavuimme siis keskiviikkon iltapäivän tienoilla Siem Reapiin ja päätimme ottaa hieman paremman, mutta kuitenkin melko edullisen hotellin. Hotelli oli 45$/yö, eli 15$/hlö, joten ei kovin paha. Ja mikä parasta, hotellilla oli uima-allas, jihuu! Illalla lähdimme syömään intialaista ruokaa ja hieman tutustumaan kaupunkiin. Siem Reap itsessään ei ole suuren suuri kaupunki, mutta turistit kasvattavat lukua varmasti jonkun verran. Turisteja nimittäin oli mielestäni paljon keskustan alueella. Keskustassa riitti jos jonkunlaista kojua, joissa myytiin kaikkea krääsää, mm hyvin edullisia vaatteita. Kivasta topista pulitin 2$ ja löysistä kangashousuista 3$ ja kaikestahan pitää tinkiä. Herra J osti pöytäliinan jonka alkuperäinen hinta oli 18$, mutta lähti sitten 6dollarilla. Aina siinä omat taistelut on myyjän kanssa, mutta kannattavaa se kuitenkin on. Siem Reapin kojuilla myyjät olivat kuitenkin mukavia, eivätkä hermostuneet melko rajuihinkaan tinkauksiin.

Seuraavan päivän pyhitimme relaksoitumiseen altaalla. Tämä oli tosi mukavaa vaihtelua kaupunkien hälinään, missä olemme oikeastaan jatkuvasti aikaamme viettäneet. Joskus tekee hyvää vain olla. Näin vietimme rentouttavan päivän ja illalla kävimme syömässä. Seuraavana päivänä nimittäin herätyskello soitti klo4.30. Tuktuk tuli hakemaan meitä hotellilta klo5 aamulla ja suunta oli, mikäs muukaan kuin Angor Wat. Hintaa tälle tourille tuli 23$/3hlö ja tuktuk kuskasi meitä ympäri temppeli aluetta. Valitsimme pienemmän alueen koska voisimme sitten seuraavana päivänä käydä lävitse vielä tämän isomman rundin jos siltä tuntuisi. Isommalle rundille olisi luonnollisesti tullut enemmän hintaa. Pienempikin alue oli valtava ja temppelit uskomattomia. Pienempi alue olis siis täysin riittävä meille.

Halusimme siis nähdä kauniin auringonnousun temppelialueella. Muutama muukin sen halusi nähdä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Auringonnousu oli todella kaunis ja suosittelenkin sitä kaikille jotka sinnepäin suuntaavat. Niin muuten, temppeleille pääsymaksu on 20$. Luukulla otetaan kuva, joka liitetään lippuun jotka näytetään temppelin lähettyvillä. Ja vinkkinä, naisille suosittelen pitkää mekko tai housuja Angor Watiin mentäessä. Itselläni oli farkkushortsit koska en ajatellut tätä asiaa sen tarkemmin ja lippuluukulla sain halveksuvan katseen lippuvirkailijalta. Onneksi mukana oli huivi jonka kietaisin lanteille.

Temppelit olivat huikeita ja varmasti jokainen meistä tunsi itsensä kuin Indiana Jonesiksi tutkiessaan tarkkoja kaiverruksia kivessä ja kivutessaan huiman jyrkkiä rappusia. Muita turisteja oli paljon mutta alue on niin suuri, että niinkin suuri massa hajaantui hyvin. Ainoastaan auringonnousun aikaan turistit kerääntyivät yhteen lössiin ensimmäisen temppelin edustalle. Kengistä sen verran, että perus flipflopeilla on hankala temppeleillä olla, jos haluaa esim. kavuta alkuperäisiä rappusia pitkin. Pojilla oli asianmukaiset lenkkarit, itselläni "jeesus"sandaalit eli sellaiset mitkä hieman tukivat nilkkaa. Lenkkarit olisivat olleet parhaimmat, mutta koin sandaalini riittäviksi. Temppelialueella hiki virtasi, joten vettä ja aurinkorasvaa on hyvä varata riittävästi mukaan.

Viimeisenä pojat kävivät kuumailmapallolla korkeuksissa joka kustansi 15$/hlö. Näkymät olivat hienot ja sieltä näki hyvin temppelit. Näin jälkeenpäin harmittaa etten itse mennyt, höh!

Kaiken kaikkiaan Angor Wat, aivan must juttu Kambodzaan mentäessä.

Vietimme siis Kambodzassa 6 päivää, matkustamisiin menei tietenkin oma aikansa. Päätimme olla matkustamatta muaalle maahan, esim. rantapaikkoihin koska aika on hyvin kortilla ja vaikka välimatkat eivät päätä huimaa niin kulkeminen teitse on kuitenkin hidasta. Kambodzassa saisi vietettyä vaikka kuinka paljon aikaa, sen verran ihana maa on. Lauantaina jättäisimme Kambodzan taaksemme ja bussi starttaisi kohti Bangkokia! Tai ainakin luulimme niin...

Jälleen olimme hotellin kautta varanneet bussiliput, koska se vaan on yksinkertaista eivätkä hinnat niin päätä huimaavia ole. Siem Reap - Bangkok lipun hinnaksi tulikin 13$. Auto tuli hakemaan meidät hotellilta ja heitti bussipysäkille. Olimme viimeisiä jotka bussiin astuivat ja kas kummaa, bussi olikin ylibuukattu ja seuraavasta bussista Bangkokiin ei ollut tietoa. No, kyllä kyydit järjestyivät. Osa ylimääräisistä matkustajista sulloutui pikkubussiin ja me kolme rotevaa suomalaista sullouduttiin pienen japanilais miehen ja kuskin kanssa näppärään Toyota Camryyn. Kuski ei luonnolliseati puhunut sanaakaan englantia. Siinä sitten ajelimme liian lujaa minun mielestä Kambodzan teillä aina Thaimaan rajalle asti. Tiet tosin olivat paremmassa kunnossa kun Siem Reapiin tullessa. Onneksi. Rajalle pääsimme hengissä ja kun pääsimme ulos autosta, joku länttäsi rintaan punaisen lapun ja sanoi, että menkää tuolta läpi.

Rajamuodollisuudet olivat ohi puolessatoista tunnissa ja ne sujuivat melko kivuttomasti. Ensimmäisenä Kambodzan puolella otettiin valokuvat ja sormenjäljet, sekä kirjoitettiin Departure kortti kuntoon, minkä saimme tullessamme maahan. Sitten jatkettiin matkaa Thaimaan puolelle jossa täytettiin Arrival card ja menimme passintarkastuksen läpi. Ja näin olimme Thaimaassa. Vähän ajan kuluttua joku huikkasi, että punaisilla lapuilla varustetut henkilöt lähtevät mukaan ja niin starttasimme "pikkubussilla" kohti Bangkokia. "Pikkubussi" on heittomerkeillä siksi, että se oli käytännössä Toyota Hiace jonne oli sullottu istumapaikat 15:sta henkilölle. Lisäksi jokaisella oli rinkat tai muut laukut eli voinee kuvitella, että tunnelma oli hyvin tiivis. Pojat pääsivät etupenkille, itse pääsin tai jouduin kahden hieman rotevamman saksalais naishenkilöiden sekä hintelän australialais pojan kanssa takapenkillä. Reppana joutuikin meidän kaikkien keskelle! Kuskimme olikin sitten oikein rallikuski, parhaimmillaan ajoimme Hiacella 140km/h. Että näin.

Pääsimme jollain ihmeellä hengissä Bangkokiin ja bussi jätti meidät Khao San roadille. Saimme hostellin 600baht/yö, eli noin 15e. Tämä oli edullinen ja tarpeeksi siisti. Thaimaa toimi vain läpikulkupaikkana meille, eli emme viettäneet kuin kaksi yötä Bangkokissa. Bangkok ei siis juurikaan tarjonnut meille muuta kuin hauskan oluen täytteisen lauantai-illan, sekä syötävää ja shoppailtavaa. Bangkokin taksikuskeista sen verran, mittarikyytiä heiltä ei saa. Ei ainakaan keskusta-alueilla. Hinta siis sovitaan etukäteen, vaikka mittarit heillä autoissaan on.

Tänään eli maanantaina eli 1.12. lähti junamme klo13 kohti Hat Yaita. Valitsimme 2.luokan makuuluokan tietämättä sen enempää mitä tulevan pitää.

Tarkoituksenahan oli aluperin ottaa juna Arauhun, joka on kaupunki Malesian puolella. Mutta kukaan Bangkokissa ei ymmärtänyt tarkoitustamme tai ylipäätään mitään mitä Arausta selitimme, ei kertakaikkiaan mitään. Joten siis kaiken selittämisen ja säätämisen ja tämän kautta tulleen turhautumisen vuoksi otimme yksinkertaisemman vaihtoehdon ja ostimme junaliput Hat Yaihin, rautatieasemalta. Hinnaksi tuli n.800baht/lippu eli n.20e. Ja matkan pituus on siis 17tuntia. Eli tähän suhteutettuna erittäin edullinen junamatka.

Pääsimme päivällä oikeaan junaan ja jopa oikeaan vaunuun sekä oikeille paikoille, jes! Vaunumme onkin oikein hieno ja siisti, sekä ilmastoitu. Tosin pojat valittivat kylmyyttä, itse pidän siitä ettei tarvitse hikoilla ja olla kuumissaan. Eikä täällä edes niin kylmä ole! Kaiken kaikkiaan vallan hieno systeemi tämä makuuvaunu. Päivällä istutaan penkeillä ja yläpedit ovat sidottu kattoon. Illan tullessa junan henkilökunta laittaa sängyt tsuit tsai lakanoita myöden valmiiksi ja penkeistä muodostuu alapeti ja yläpeti avataan. Lisäksi petien eteen laitetaan verhot. Matkan aikana myyjät myyvät erilaisia ruokia, hedelmiä, karkkia ja paljon muuta. Itse ostimme kaupasta pikkupurtavaa sekä 30sentin hintaisia nuudelikuppeja. Kiehuvaa vettä usein saa pientä maksua vastaan junista. Näin selviää joskeenkin leppoisesta junamatkasta. Kaiken kaikkiaan suosittelemme ihan ehdottomasti thaimaalaista junamatkustamista!

Näin jää Bangkok taaksemme ja toivottavasti huomenna samaan aikaan saadaan nauttia Langkawin lämpöisestä merituulesta!

Täältä Susanna kuittaa, tälläkertaa kohteesta tuntematon paikka keskellä Thaimaata!

Ps. Oikeasti kirjoitin tätä päivitystä junassa eilen mutten pystynyt julkaisemaan sitä netin puutteen vuoksi. Tällähetkellä istun hotellin baarissa Langkawilla, nauttien paikallisesta merituulesta. :) Matkamme tänne sujui melko vähällä säätämisellä!

Lisäksi vielä oikein lämmintä joulun odotusta kaikille. :)