Profile
Blog
Photos
Videos
Elamaa riutalla...
On aika palata ajassa 2 viikkoa taaksepain itarannikon ylapaahan paikkaa nimelta Cairns ja maailman 7 ihmeen luo- SUUREN valliriutan. Taas koulussa maantiedon tuntinsa nukkuneille yleissivistava plajays= 2000km koralliriuttaa jossa elaa joku miljoona uhan alasta lajia. Paikka jossa Nemo-kala elaa ja paikka jossa voi uida haitten ja kilpikonnien kanssa. Maailman suurin ekosysteemi ja orgaaninen elava elio. No siis paikka joka oli yks tahan astisen elamamme kauneimmista ja vaikuttavimmista paikoista jossa ollaan kayty tai joka ollaan nahty. Tosin melko pienelta osin jos miettii riutan kokoa.
Mutta palatkaamme siis paivaan joka muistetaan sina paivana jolloin Heikki, Ama, Heikin aiti ja Harri vieraili riutalla.(Kylla meilla on tarinassa vierailevia artisteja). Aamulla 7 aikaan oltiin koko porukka virkeina majoituksen edessa odottamassa kyytia riutalle. Kyyti tulikin ajallaan ja hypattiin bussiin valmiina kiitamaan riutalle. No tottakai bussi paatti hakea muitakin ihmisia kyytiin ja matka alko 10 minuutin jalkeen tuntua ikuisuudelta ja pelattiin ettei ikina paasta riutalle. No ihan ku ei ois naa torkeety vastoin kaymiset jo riittany. Eikohan muutama retkelle osallistuva naispuolinen henkilo ollu nukkunu pommiin ja tietenkaan ei voi lahtea ennen niita. Alkaa tosin huoliko silla tottakai annettiin niille muutama todella raskas huokas muistuttamaan etta muuta ihminen on oottanu retkea joku 20 vuotta ja ylimaaranen 10 minuuttia siina kohtaa oli enemman ku odottaa saattaa!!!
Onni onnettumuudessa vastoin kaymiset loppu tahan ja loppu paiva oli 10 kertaa parempi mita oltiin ikina osattu odottaa. Laivassa saatiin tiukka bbq aamiainen pekoni-munakas sampyloineen(liisalle terkkuja) ja tunnin kestavan matkan aikana saatiin opastusta ja tietoa paivasta ja tietty ite riutasta. Ensimmainen snorklaus sessio kesti obaut 4h ja loydettiinki nemo melkee heti. Kuvii loytyy. Varit, kalat, ite korallit ja koko ymparisto oli aivan uskomaton. Vedesta oli vaikee pysyy poissa mut nalka tietty pakotti pikku possut vedesta pois ja lounas oliki semi helmi salaatti bbq-kana vaannos. Lounaan jalkeen vaihettiin paikkaa missa saatiin snorklaa vajaa 2h ja uskomaton henkea salpaava hetki oli naha metrin halkasijalta oleva kilpikonna lillumassa ehka 7 metrii alempana. Kokemusta ei voi sanoin kuvailla ja meian melko onnettoman kertakaytto kameran takia siita ei puhu ees puolestaan kuvat mut jos niita kattoo nii kyl siit pikkusen paasee fiilikseen et mita paiva piti sisallaan.
Paluu matka otettii rennosti muutaman oluen seurassa aurinkoa ottaen kannella ja sita myoten paiva oliki kruunattu.
Illalla sattuki pienen pieni tilanne ku lahettiin Harrin kanssa kaymaan kaupassa ideana hakea grilli lihaa et paastas syomaa mut eka kauppa mika tuliki vastaa ei myyny eurooppalaiseen tyyliin ja michelin tahtiin tottuneille kulinaristeille krittereita tayttavaa lihaa ja palattiinki tyhjin kasin majotukseen. Ite tarkastin "lahi" alueen kartan ja paatin lahtea hakee sita lihaa et saatais grillissa laski tirisemaan mut eihan se ihan nappiin menny. Kauppa oli n.4km paassa pois ja kavellen otti tietenki pikkutovin paasta sinne saati sitte takas. No kauppa oli kiinni, tiedoks et tasssa maassa suljetaan isot ruokakaupat klo 18.00!! nii en makaa ois uskonu. No kiltista lahin lapsyttelemaan flip flopeissa takas ja pimeeki paas yllattamaan. Talla valin majotuksen luona amandan mielikuvitus alko elaa omaa elamaansa silla oltiin kuulti aika paljon tarinoita siita miten aborginaalit jotka ei siis ela puskissa tai siis elaa tavallaan- nonii siis taas pikku paivitys tan maan elamasta silla muuten tarinaa on vaikee kertoo loppuun ilman etta amanda kuulostaa liian hysteeriselta, Aborginaalit on todella pahasti syrjittyja viela tanakin paivana tassa maassa ja monet ei onnistu saamaan duunia sitte millaan ja paatyy alkoholisteiks tai narkkareiks ja tykkaa lehtien ja ihmisten mukaa hakata valkosia ja erityisesti eurooppalaisia.Mika parasta Cairn missa siis sillon oltiin oli ihan taynna aborginaaleja. Amanda siis oli taysin vakuuttunu et nyt oli Joku rohkea ja suuri ehka satapainen joukko uskaltanu uhmata mun luonnollisesti jareita lihaksia ja atleettisen muodon omaavaa ruumista ja antanu mulle selkaan ja etta makaisin todennakoisesti katuojassa verisena. Oli todella lahella ettei se olis jopa soittanu poliisille. Kuitenki kreivin aikaan mun vaellus kaupungin halki tuli paatokseensa ja amanda sai prinssinsa sinisissa flip flopeissaa vahingoittumattomana takaisin. Pienen selvittelyn jalkeen oli siis loppu hyvin ja kaikki hyvin. Seuraavana Paivana jatkettiinki matkaa kohti Melbournea ja Formulaa.
Oli siis aika jattaa CAirns taakse ja lahtea paluu matkalle itarannikkoa alaspain. Kilometreja kerty vajaas parissa viikos mulla ja amandalla Hervey baysta cairnsiin ja pikkusen lannenpana sijaitsevaa tieta alaspain sydneyhin asti joku karvan vajaat 5000 eli autos tuli istuttua ja viikko Cairnsista lahdettya kuluki paa osin autossa mutta kokemus oli loistava ja maisemat vaihtu sokeriruoko viljelmista mita siis ita rannikko on taynna 10 kilometrin suoriin ja valilla mukaviin kukkuloihin ja parhaimmillaan edettiin reilussa kilometrissa. Aiti ja Harri otti tahan lisaa viela reilun 1000kilometria. Elaimia nahtiin matkalla Emuista, kenguruista ja vallabeista tuhansiin ja taas tuhansiin nautoihin. KErran poikettiin tien sivusta pienemmalle tiella ku yritettiin paasta kattomaan vesiputousta mutta kilometrin vaelluksen jalkeen tuli seina vastaan ku tulvat oli tuhonnu meian joen ylitys mahdollisuuden. Takasin palatessa polulla aidin paan paalla oli kammenen kokonen hamahakki mika taas savaytti pikkusen. Matkalla ajettiin pienen kaivoskaupungin lapi mika ois voinu ollu ihan taysin yks kaupunki John Waynen lankkari leffoista, olettaen et ei ois ollu autoja nakyvissa. Matka siis eteni tasasesti historiallisia kohteita vilkuillessa ja sydneyn lahestyessa ajettiin jpa toistasataa kilometria viinialueilla mika oli taas mukavaa muutosta. Sydneyssa vilkastiin pikasesti olympia puisto mika on siis valtava ja tultiinki tulokseen et varataan paiva aikaa sen tutkimiseen sitte ku tullaa sydneyhin paremmalla ajalla. Olympia puistosta ajettiin juna-aseman parkkiin ja etittiin ruoka paikka. Mina ja amanda oltii siis varattu liput yojunaan Sydneysta Melbourneen silla formulat oli tayttany lentokoneet ja nostanu hinnat pilviin. Ruokapaikka loyty aika kivuttomasti ja kokemus oli enemman ku positiivinen. Ruoka oli yks parhaista tahan saakka. Ruoan jalkee oli aika ottaa reppu taas selkaan, hattu paahan ja ottaa toisiamme kadesta kiinni koska taas oltais kahestaa reissussa. Jaahyvaiset oli haikeet mutta matkafiilis ja paahan pureutunu alkava formula huuma autto ajatuksia eteenpain ja niin sita taas mentiin.
Lattialla nukutun yon ja sarkevien jasenten kanssa saavuttiin melbourneen 7.30 aamulla ja suunnattii bussilla Luken ja Ashlean kotiin joka talla hetkella antaa suurinpiirtein sen tunteen jonka saa ku menee kotiin. PAiva oli Perjantai ja pienten paivaunien jalkeen herattiin pirteina ja ampastiin samantien ostamaan Formula 1 lippuja. Kaupunki oli jo tullu kutakuinki tutuks joten suunta oli meilla heti alkuun oikee mut tarkka paikallistaminen vei hetken. Liput kuitenki saatiin ja Fiilis alko nousemaan entisestaan. Kaupunki oli tayttyny punasista ferrari ja tottakai kimi faneista mutta ite paadyttii kuitenki Heikki paitojen ostoon. Ihme kylla:) Lauantaina aamuna pakkailin mun formula kamojani, paadyttiin siihen et ostettii mulle liput lauantaille ja sunnuntaille ja amalle riitti pelkka sunnuntai. Lauantai aamu meni melko nopeesti ja radan porteista ampasin sisaa 2 korvilla. Etin mehukkaan paikan suoraa ratavallin vieresta suurinpiirtein 3 mutkan kohalta ja jain odottamaan silla 3 harjotukset oli just alkamassa. Sitte tuli se hetki miehen elamassa ku etaalta kuulu lupaavaa aanta, kylla sen tunnisti varmasti formula-autoks, aani laheni ja melkeen valittomasti korvissa tuntu mieleton raakasy, rintakehassa tuntu autosta lahtevan aanen tuottama vareily ja yhtanopeesti se oli ohi. Tuli hymy, tata oli odotettu. Sitte tuli seuraava auto ja reaktio oli sama, nyt laitoin korvatulpat mut aani oli silti huumaava, sitte tuli 20 autoa ja viela monta kertaa. Tunnin kestava harjotus piti koko ajan fiiliksen ylhaalla ja sita vaa ihmetteli et mita ymparilla tapahtuu. Aika-ajot ei sitte menny ihan nii nappii, kimi 7 ruutuu ja Heikki 12.
Kisapaivana tultiin siis koko porukalla luken ja ashlean kans taas jokus 2 korvilla fiilistelemaan tapahtumaan ekana oliki vuorossa gt autojen kisa jota seuras v8 autojen super challenge. Molemmat autot oli hienoja mut ei mitenkaa verrattavissa formuloihin. Osallistuin ite Solon sitruuna limpparin sponnsaamaan rintakarva haasteeseen jossa mitattiin kuka pysty juomaan soloa nopeimmin ja rekvisiitaks sai Rintakarvat, siis ihan kunnon ryijyn meinaan:) Formula kisaa seurattii useestaki paikasta mut tilanteet ja jarjestys saatii usein selville vahan myohassa silla saman tallin kuskeja oli vaikee erottaa toisistaan. Kisa kokemus oli kuitenki sanoin kuvaamaton ja vahan tuloksiltaan reisille menneen kisan jalkeen paastii varikkosuoralle ja radalle kavelemaan ja ottamaan kuvia talleista ja autoista. Kisa paatty komeesee auringon laskuun ja samalla se viimeisteli yhen mun elinikasista unelmista.
Niinku tasta romaanista ilmenee pari viime viikkoa on tuottanu ihan uskomattomia kokemuksia ja nyt onki aika suunitella hiukan loppu reissua tarkemmin silla 7.4 koittaa paiva 100 reissussa ja niinku kaikki muistaa se tarkottaa samalla matkan tasan puolivalia. Puolivalin jekkuja odotellessa terveisia kotiin ja VALTAVA KIITOS aitille ja harrille hyvasta matkaseurasta ja samalla matkan taloudellisesta tukemisesta:)
- comments