Profile
Blog
Photos
Videos
Machu Picchuunlähdettiin hotellilta aamulla klo 6.30 ja suhteellisen hyvävoimaisina, kun ottaa huomioon edellisen illan ja yön ongelmat. Ensin meillä oli kahden itävaltalaisen kanssa pieni bussimatka linja-autoasemalle, sieltä hypättiin vähän suurempaan bussiin ja bussi tuli täyteen erilaisilla GAP Adventuresin retkillä olevia ihmisiä. Bussimatka kesti Cuzcosta Ollantaytamboon n. 1,5 tuntia koko ajan komeissa maisemissa. Ensin noustiin noin 3,5 kilometriin ja sitten laskeuduttiin vähitellen Urubambaan, joka oli noin2,6 kilometrissa. Tässä vaiheessa tie alkoi seurata komeaa Urubamba-jokea, Ollantaytambossa siirryimme junaan klo 9.40 paikkeilla. Junamatka kesti n. 1 tunti 45 minuuttia seuraten koko ajan Urubamba-jokea, joka kiertää myös Machu Picchun laskien lopulta Amazon-jokeen. Maisematkin alkoivat osittain muuttua sademetsämäisiksi. Vuoria ja runsasta kasvillisuutta pystyi katselemaan junan katossakin olevista ikkunoista. Välillä rautatie oli jouduttu tekemään melkein joen päälle, niin kapeita ympärillä olevien vuorten laaksot välillä olivat. Aquas Callentes'issa oli vihdoin vastassa myös GAP Adventuresin opas, joka ohjasi meidät sitten seuraavaan bussiin. Tämän bussin kanssa ajettiin noin puoli tuntia ylös jyrkkää vuoren rinnettä kiemurtelevaa kapeata tietä, nousua oli ehkä noin 400 metriä. Machu Picchu sijaitsee noin 2400 metrin korkeudella. Oppaamme oli hyvin asiantunteva ja johdatti meidät koko alueen läpi lähes kaikkien kujien, huoneiden, temppeleiden ym. rakennelmien kautta. Portaat olivat välillä hyvin kapeat ja jyrkät sekä tietysti ilman kaiteita. Kun välillä tuli vähän vettäkin, niin ne olivat paikoin myös liukkaat. Koko Machu Picchu oli näkyvissä kuitenkin koko ajan, sadekaudella ei välttämättä niin aina ole, pääosin meillä oli ihan hyvää tuuria ilmojen suhteen, vaikka sateella täällä onkin vähän viileätä (ehkä n. 13-15 astetta). Machu Picchusta löydät lisätietoa vaikka näiltä Kilroyn sivuilta (ks matkakohteet).
Noin kahden ja puolen tunnin, lopulta jo aika lailla voimillekin käyvän, kiipeilyn jälkeen palasimme busseille. Nälkäkin oli melkoinen, ylhäälläkin oli ravintola, mutta palasimme Aquas Callentesiin vesisateessa. Etsimme ensin rautatieaseman, josta paluujunamme lähtee klo 17.03 (paikka oli eri johon saavuimme). Sen jälkeen kävimme syömässä, paikkakunnalta löytyikin lopulta paljon ja monipuolisesti ravintoloita.
Aquas Callentesiin tulee ja menee eritasoisia junia, meidän oli siitä vaatimattomampaa luokkaa, mutta silti junakyyti oli oikein hyvää juoma- ja suolapalatarjoilun kera. Matkaa oli vain nelisenkymmentä kilometriä, mutta silti se kestää lähes kaksi tuntia. Vaikean maaston takia rautatien kunnosta ei olla täysin varmoja ja yksiraiteisuuden takia joudutaan välillä odottamaan vastaantulevaa junaa sitä varten varatuissa paikoissa. Paluumatkallakin Ollantaytambossa siis jäätiin junasta, siirryttiin pikkubussiin, jolla siirryttiin pieniä huonokuntoisia teitä kaupungin keskusaukiolle, jossa eri matkanjärjestäjien porukoita odottivat suuremmat ja mukavammat bussit. Näin yhteiskuljetuksilla koko suuri turistijoukko siirrettiin Cuzcoon samaan paikkaan.
Meidän osalta tämän päivän järjestelyjen takana oli GAP Adventures. Samanlaisen matkan olivat varanneet kaksi itävaltalaistyttöä. Heti tuloinfossa heti nostivat metelin siitä, että heille oli luvattu neljän päivän ohjelmoitu ja opastettu matkapaketti, nyt opastettua osuutta oli vain yhtenä päivänä. He totesivat aivan oikein, että omilla varauksilla he asuisivat huomattavasti halvemmassa hotellissa yhtä mukavasti (he olivat tulleet Cuzcoon jo pari päivää aikaisemmin ja tiesivät asian asuttuaan toisessa paikassa ensin pari päivää). Prisma-hotellimme oli tosiaan aika vaatimaton ja siellä paleli herkästi. Lisäfilttejä sai ja muutenkin henkilökunta oli hyvin palvelualtista ja ystävällisiä.
Machu Picchu -päiväreissun ystävämme (ja mekin) olisivat saaneet paikallisilta järjestäjillä huomattavasti pienemmällä summalla kuin GAP velotti. Nämä muut matkanjärjestäjät mainostivat itseään hyvin aktiivisesti meillekin jo lentokentällä kaupunkiin tullessamme. Ärtymys GAPiin vielä lisääntyi, kun n. klo 21.30 Cuzcossa meitä ei oltukaan odottamassa paluukuljetukselle hotellille niin kuin oli luvattu. Taksi saatiin kuitenkin helposti ja pääsimme mukavasti hotelliin pakkaamaan. Jälleen oli luvassa aikainen herätys, kun lähtisimme koko päivän bussituristibussimatkalle pitkin Andeja Cuzcosta Punoon, korkeimmillaan käydään lähes 4 400 metrissä.
PS. Ryhtyessäni tätä lähettämään huomasin uutisista, että täälläpäin oli kuollut kymmeniä ihmisiä bussin pudottua rotkoon. Meidän matkamme tänään Cuzcosta Punoon sujui kuitenkin hienosti. Siitä lisää seuraavassa blogissa.
- comments