Profile
Blog
Photos
Videos
Enää viikko :(. Sitten alkaa kotimatka. No mutta sitä ennen päivitystä Cookin saarilta.
Tänä aamuna palasin Aitutakilta Rarotongalle, jossa vietin hieman vajaa viikon. Aitutaki on Cookin saarten toiseksi eniten vierailtu saari. Lentomatka Rarolta kestää n. 45 minuuttia. Majoituin Amuri Guesthousessa, jota pitää n. 60-vuotias pariskunta. Oikein ihania ihmisiä, siellä viihtyi hyvin. Ja tietty kissanpentu PJ (kuten jo edellisessa postauksessa mainitsin) vain paransi minun viihtymistä.
No se must juttu Aitutakilla on kuulemma mennä päivän kestävälle laguuniristeilylle. Ja sen minä tein. Ja kannatti. Jos jostain haluaa löytää niitä asumattomia paratiisisaaria, niin sieltä niitä löytyi. Oli niin kaunista, että ei oikein voinut ymmärtää. Ja se vesi...sen väristä en ole nähnyt missään. Aivan turkoosia, ihan uskomatonta. Päivän ohjelmaan kuului tietysti snorklausta. Näin taas paljon värikkäitä kaloja, ja ison wrassen (en tiedä mikä on suomeksi) ja pari jotain isoa harmaan/hopean väristä kalaa. On se vaan hassua norklata lähestulkoon itsensä kokoisen kalan lähettyvillä. Niin ja syötin myös niitä kaloja (niitä pieniä), se oli hauskaa. Kalojen lisäksi nähtiin jättisimpukoita, isoimmat ainakin metrin (tai yli) halkaisijaltaan. Niin ja siellä oli sellaisia koralleja, jotka olivat sinisiä, mutta kun meni tarpeeksi lähelle, niin ne muuttuivat violeteiksi. Se oli aika villiä.
Risteilyyn kuului siis kolme eri snorklausta, vierailu viidellä eri asumattomalla saarella ja aivan uskomattoman hyvä lounas yhdellä saarista. Grillattua tonnikalaa, grillattua banaania, vaikka mitä eri hedelmiä, salaatteja ym.. Yksi parhaista lounaista mitä olen koko reissussa syönyt.
Ylläri onnistuin tuon päivän aikana polttamaan selän. No en onneksi kovin pahasti, mutta kuitenkin. Mitä muuta voi odottaa kun snorklaa bikinit päällä eikä koko päivänä muuta vaatetta päällensä laita. Kun täällä Rarolla lähden snorklaamaan, niin teen sen t-paita päällä.
Mitäs muuta Aitutakilla? No kävelin saaren korkeimmalle kohdalle (ei järin korkea, taisi olla 124 m merenpinnasta) ja vuokrasin pyörän huonoin seurauksin. Innokkaana lähdin toteuttamaan saarenympäriajoa, ja olin jo käynyt yhden niemen nokassa ihastelemassa maisemia (missä tajusin että kamera ei ollut matkassa) ja lähtenyt ajamaan saaren toista reunaa, kunnes toinen poljin hajosi. No ei se vielä estänyt ajamista. Mutta sitten ketjut meni p*askaksi ja polkeminen oli mahdotonta.
Olin siis ihan päinvastaisella puolella kuin majoitus. No onneksi siitä ihan pian lähti hiekkatie saaren poikki, joten paluumatka pyörää työntäen ei itseasiassa sitten ollutkaan niin pitkä kuin ensin pelkäsin. Onneksi - koska se kuumuus ja kosteus oli jotain aika kamalaa. Hullun hommaa tehdä mitää fyysistä siellä. No vettä oli mukana runsaasti, joten eipä siinä. Ja luonnollisesti pyörävuokraamo ei antanut minun rahoja takaisin, vaikka 24 h sijaan pystyin käyttämään pyörää n. 2 h. "Kun nyt meidän pitää ostaa uudet polkimet." Voi hitto...
Sitten minä löhösin auringossa ja uin. Ja löhösin ja uin. Ja luin kaksi kirjaa. Ja silleen. Eli aikaa oli. Vaikka toisille jakaa. Aloin jo miettimään, että tulen Rarotongalla hulluksi tämän kaiken ajan kanssa :). Vaikka sitä kuinka ajattelee, että nyt minä vaan rentoudun ja rentoudun, niin kyllä sitä jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan toimintaa :).
No täällä Rarolla minä tein sitten päätöksen, että suoritan Padi open water - kurssin. Eli teen itsestäni "oikean" sukeltajan. Mutta mutta. Sukeltamisen ja lentomatkustamisen välissä pitää olla tarpeeksi aikaa. Ja tämä kurssi loppuisi keskiviikkona ja minä lennän torstaiyönä. Ei siis onnaa :(. No ehkä menen taas yhdelle opastetulle sukellukselle. Saas nähdä.
Majoitun nyt samassa paikassa missä tänne tullessani. Tiare Village, kiva paikka. Ja täällä Rarolla sattui tänään alkamaan joku pieni rugbyturnaus. Ja voi itku kun yksi Uusi-Seelantilainen joukkue sattuu majoittumaan samassa paikassa kuin minä :). Mutta nytpä mulla ois mahdollisuus nähdä livenä rubgyä. Ehkä menen katsomaan jonkun pelin huomenna tai ylihuomenna.
Nyt heipat. Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa vielä viimeisen lomaviikon. Tosin pieni viilennys ei tekisi pahaa. No viikon päästä minä en vissiin enää hikoile, joten parempi kai yrittää nauttia.
- comments
Päivi Ei se nyt ihan kamalalle kuulosta veikkei paljon tekemistä olekaan :) Tarkentava kysymys koskien lounasta ja grillattuja banaaneja: Oliko ne lisuke tonnikalalle vai jälkkäri? Jos lisuke, niin sitten on vissiin löytynyt makea ruoka, josta tykkäät. Onko näin?
Tipi OI mitä ruokia! Ja kuvat oli niin hienoja että kyynel silmään kirposi.
Tintti ja Viltsu Aivan mahtavia maisemia! Typy odottaa kummia jo kotiin :)
Hannele Ei ole mun makuhermot Päivikki muuttuneet :). Eli banaani oli jälkkäri. Eilenkin uskollisesti otin ananasrenkaan hampurilaisen välistä pois :).
Päivi Senkin ruokakonservatiivi :) Olitko snorklaamassa, ketä tapasit? Voi hyvin ja nauti lämmöstä!
Hannele Hahah, mihinkäs mun tottumukset ruoan suhteen vaihtuisivat :). Kävin eilen, ei kun toissapäivänä snorklaamassa. Tapasin parven joitain superohuita kaloja, jotka vaan "leijuivat" paikallaan. Olivat jotensakin hieman aavemaisia. Sitten paljon vaikka mitä muita värikkäitä tyyppejä, enhän minä tiedä mitä ne ovat. Nemon olen löytänyt vain Cairnsissa. No täällä näin ekaa kertaa mureenan, tosin vain sen pään. Charlie nimeltään. Kuulema yli kaksi metriä pitkä. Yrittiävät houkutella sitä sen korallin alta pois, mutta Charlie oli ujolla päällä. Harmi, koska ois ollut aika superhienoa nähdä kaksimetrinen mureena.
Marja-Leena ja Risto Tervetuloa kotiseuduille. Hyvää kotimatkaa! Kaikki odottavat kovasti sinua. Sinulle varmaan vie aikansa taas totutella arkeen kaiken kokemasi jälkeen, mutta ihmisellä on taipumus mukautua aika pian rutiineihin. Tämä oli tarkoitettu lohdutukseksi.