Profile
Blog
Photos
Videos
Kohta enää kuukausi jäljellä. Ajatuskin kauhistuttaa!
Töissä minä viihdyn edelleenkin! Pääasialliset työtehtäväni ovat pysyneet samoina kuin alkuaikoinakin. Nyt saatan tehdä useamman tällaisen työtehtävän päivässä, jos päivä sen suinkin sallii. Tällaisten tehtävien parissa koen olevani varmempi otteissani ja voin keskittyä jopa hienosäätöön. Silloin tällöin sähköpostiini tupsahtaa myös tavallisuudesta poikkeava tehtävä, ne tuovat mukavaa piristystä päivään. Tälläisiä tehtäviä on esimerkiksi tarjouspyyntö pienelle ryhmälletai kokoushuoneen varaus.
Viime kerrasta olen tainnut saada myös muutaman vastuualueen lisää. Se on kivaa, tuntuu tärkeältä :D Tällaiset vastuualueet helpottavat toimiston arkea. Meidän toimistossa melkein kaikelle löytyy oma tekijänsä, mikä sopii minun luonteelleni hyvin.
Ainoa huono puoli on se, ettei omaan huoneeseeni paista aurinko. Näin keväisin se lannistaa hieman. Mutta onneksi kynnys mennä kahville toisten huoneeseen ei ole suuri, minne kyseinen taivaan kappale paistaa.
Koen entistä enemmän olevani oikealla alalla, vaikka uskomatonta mutta totta, asiakkaita on välillä ikävä! Muutamia asiakkaitatapasinkin, kun tuhkapilvi pölähti ilmoille ja alkoi bussirumba. Olin paikan päällä, kun matkustajat Pariisista vaihtoivat Brysselissä bussiajatkaakseen matkaa Tukholmaan. Hassua oli se, että asiakkaat eivät varsinaisesti tienneet keitä olimme, koska emme ole se bussifirma tai matkatoimisto, joka heihin oli yhteydessä.. Nämä olivat varmasti yksi mieleenpainuvimmista työtehtävistäni täällä.
Elämä täällä on yhtä suurta ranskankurssia: töissä olen oppinut ymmärtämään, mitä postimies sanoo summerissa (jotakuinkin aina sama asia) ja miten erottaa lasku muistutuksesta. Kotona kämppisten johdolla opin lauseita kuten: "minulla on silmälasit" ja "osaan ajaa polkupyörää", unohtamatta toki taustoja ranskankielen hienoudesta (kansalaisylpeys)! Kaikesta huolimatta otin oikean kielikurssin, oikean opettajan johdolla - ihan vain varmuudeksi.
Kurssia suoritetaan kuukausi kerrallaan, neljän kurssin ja läpäiset yhden tason, sikäli mikäli koe menee läpi. Minä kävin kurssia aluksi kuukauden. Kaksi kertaa viikossa, kaksi ja puolituntia kerrallaan.Töiden jälkeen tuntui raskaaltalähteä kurssille, mutta viimeisellä kerralla päätinkin jäädä vielä toiseksi kuukaudeksi.
Mennessäni kurssille yllätyin osanottajista: valtaosa oli suunnilleen samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa kuin minäkin (odotin keski-ikäisempää vastaanottoa muistellessani saksankielenkurssiani pari vuotta sitten Frankfurtissa). Opettajana oli Dominique, suloinen, uskomattoman energinen ja hajamielinen täti. Hauskaa oli! -Opettajan tai minun kustannuksella. Ranskan ääntäminen on niin vaikeaa! Etenkin r-kirjain sai aikaan montapunastuttavaa hetkeä. Toiseksi viimeisellä tunnilla, opettaja totesi yllätyksekseni ääntämykseni parantuneen sanoessani "j'adore gateaux", (ihailen leivonnaisia). Kannatti siis mennä kurssille, onhan tuokin lause hyvä osata!
Ranskalaisetperunat (paikallisittain "fritit"), olut ja suklaa. Ei kovin kulinaarista, mutta sitäkin parempaa. Ja taidetta täällä, nyt sen tiedän:
Ystäväni esitteli minulle, mitä parhaimman friekotin eli ranskanperunakojun. 2,20 eurolla saa valtavan tötterön frittejä, jotka on paistettu kahdesti rasvan eri lämpötiloissa.. Uskomatonta, mutta totta, ero on huikea. Kojuun on aina kaksi kertaa 5 metrin jono! Koju sijaitsee Place Jourdanilla aivan Euroopan parlamentin vieressä ja lähimmät olutkuppilat ovat varustaneet ikkunansa kylteillä, joissa kerrotaan, että frittien kanssa saa tulla sisään.
Olut, se, se vasta on toinen erikoisuus. Merkkejä on yli 4000 ja näitä kaikkia voi maistaa keskustassa, parissa olutbaarissa (siis yhdestä saa kaikkia). Ja oluissa on eroja, enkä oikeastaan pahaan ole vielä törmännyt. Vieraillessamme breweryllä sain kuulla, että kyseisen panimon oluita valmistetaan vain muutaman kerran vuodessa, kun ulkoilman lämpötila on sopiva, ja annetaan kypsyä peräti kolme vuotta! Eksoottisin kokemukseni oli kuitenkin ystäväni kanssa tilaama "yllätysolut". Lasi oli täynnä vihreää. Minttuolutta, vieläkään en ole ihan varma, mutta kai se hyvää oli, ainakin löi ällikällä!
Suklaa, miten sitäkään saa niin monessa muodossa.. Kaupasta saa erikseen aamupalasuklaata. Siis suklaalevy, joka on tarkoitettu sulatettavaksi leivän päälle (tähän ei normaali suklaa, saati nutella ilmeisesti sovi?) tai miten olisi samaan tarkoitukseen oleva suklaaströsseli? Pomoni kertoi vievänsä äidilleen tuliaisiksi suklaapastaa, haluaisitko sinä? Ja ihan vain Aldista saa tee-se-itse-suklaakonvehtivälineet! Omituista on myös kohdata paikallisia lapsia lauantaikarkkiostoksilla: yksi tuota pralinea ja toinen tuota.. minne katosi Suffeli?
Sijainnillisesti Bryssel on edelleenkin mitä mainion! Kaikkialle pääsee joko vaivattomasti tai halvalla. Olen käynyt Saksassa kahdesti, Pariisissa, Maastrichtissa ja Barcelonassa. Vappua lähden juhlimaan Lontooseen. Pääsen ekaa kertaa Eurostars:sin kyytiin! Kutsu on käynyt Amsterdamiinkin, minne myös olisi ihana päästä.. Kuitenkin haikeus alkaa iskemään, kun Belgiassakin olisi kiva kierrellä, tahtoisin ainakin rannikolle, Durbuy'hin - maailman pieninpään kaupunkiin, Ghenttiin, Leuveniin, minne vain!
Vappuna täällä muuten lakitetaan Manneken Pis, yksi suurimmista turistinähtävyyksistä, puolen metrin korkuinen pissaava poika. Täällä on valtavasti suomalaisia, joten kadunkulma mahtaa olla täynnä! Ihan senkin takia ajattelin kiiruhtaa paikan päälle ennen junaani. Paikalliset suomalaiset, joita tunnen ehkä kolme tai neljä, puhuvat usein, että suomalaisiin törmää jatkuvasti. Itse en ole tätä huomannut lainkaan.Oikeastaan ainoat kerrat, kun muihin suomalaisiin olen törmännyt, on ollut juuri heidän kanssaan.
Kävin suomalaisella merimieskirkolla erään suomalaisen ystäväni kanssa. Oli omitusta poiketa kadun hulinasta kotoiseen käsintehdyn oloiseen kyläkauppaan, täynnä suomalaisia tuotteita! Koska mämmi oli alennuksessa ja kotonani oli käynnissä "mami" villitys, ostin paketin matkaan kotiin maistiaisiksi. Koska aihetta oli googletettu ja ihmetelty, tuotteen ulkonäkö ei ollut suurikaan yllätys, yllätys tuli maun puolesta ja osui omaan nilkkaan. Mami ei ollutkaan pahaa! Erikoista ja kuivaa kylläkin, mutta lisää meni aamupalalla. Pari päivää tämän jälkeen meinasi ruoka mennä väärään kurkkuun, kun kämppikseni ehdottivat saunan vuokraamista. Myös merimieskirkosta oli näemmä tullut pop. Kämppikseni olivat kuitenkin hieman huolissaan kahden tunnin vuokra-ajasta, voisi nimittäin olla, etteivät he jaksaisi istua saunassa ihan niin pitkään, niin siis yhteenmenoon..
Oma koti kullan kallis vai pitäisikö sittenkin sanoa molempi parempi..?
Vielä viimeiseen kertaan!
- comments