Profile
Blog
Photos
Videos
Hola hola b******os!
Päivät ne vaan vilisee ohi ja käteen ei tunnu paljoa jäävän. Pitkät työpäivät vie mehut joka ukosta, niin että iltasin ei tarvi ku laittaa pää tyynyyn ja uni vie mennessään. Nyt on lauantai ilta ja kello on 21.10. Voisi kuvitella että suomipojat ois turvat täynnä jossain yöelämän keskuksessa viettämässä villiä fiestaa, mutta kun ei. Täällä makaillaan punkissamme ja kirjotellaan blogia, luetaan kirjaa ja katellaan sarjoja koneelta. Töitä painettiin koko viikko kuin viimeistä päivää ja nyt on pakko levätä, että saa edes jotain aikaiseksi huomenna viikon ainoana vapaapäivänä.
Tarkoitus olisi huomenna lähteä pienelle retkelle läheiselle kukkulalle koko porukan voimin. Kari kerkesi jo edellisenä sunnuntaina valloittamaan yhden lähikukkuloista, jonne kiipeäminen vei 1½ tuntia. Uurastus palkittiin kivoilla näkymillä (mm. koko Cabildon kaupunki). Oman mausteensa retkeen teki käärme, jonka päälle Kari meinasi astua. Tapahtuman jälkeen käärmeitä näkyi kymmeniä, jotka tosin lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautuivat kaikki kepeiksi, juuriksi tai puhtaasti mielikuvituksen tuotteiksi. Kuvia kiipeilyreissuilta olisi tarkoitus lisätä blogiin jossain välissä.
Edellisessä blogissa tuli lupailtua juttua Vina del Marin seikkailuista. Vinassa siis vietettiin ensimmäinen loma harjoittelun aikana. Sattui niin mukavasti, että kahden viikon työskentelyn jälkeen oli edessä 4 päivän vapaat paikallisten juhlapyhien ansiosta. Vinan reissua suunniteltaessa Edu Kettunen otti ison roolin ja buukkasi meille mukavan ja edullisen hostellin, kun kävi ilmi että kaikki Vinan hostellit jotka netistä löytyivät olivat jo täynnä. Se oli ihan hyvä homma, mutta tämän lisäksi kehäkettu laittoi meille facebookin välityksellä ohjeet kuinka päästä takaisin Cabildoon. Ohje paketti sisälsi karttoja, pitkiä selostuksia sekä kuvia (esim. linja-auton kuva jollaiseen meidän tulisi nousta). Karttoihin oli merkitty reittejä joita seuraamalla löytäisimme oikean pysäkin jne. Ilmeisen kova luotto suomalaistrion selviytymiskykyihin...
Vinan rentoutumisloma alkoi rauhallisesti olutta ja stolishnajaa maistellen ja jatkui vilkasta yöelämää etsien. Vilkas yöelämä jäi ensimmäisenä iltana haaveeksi, kun eteen osui vain pieniä baareja, joissa valkoselta mieheltä laskutettiin monin kertainen hinta paikallisiin nähden. Ilta jäi hieman vaisuksi, mutta siitä huolimatta olot seuraavana aamuna olivat aivan kauheat. Pahimmista oloista kärsi Kari, joka päätti lähes pakon edessä pitää lepopäivän ja jätti toisen illan juhlat väliin. Esa ja Mika saivat kuitenkin koneet käyntiin ja illasta muodostui Barney Stinsonia lainaten legendaarinen...
Esa ja Mika aloittivat kadonneiden yökerhojen metsästyksen suuntaamalla nauttimaan hiukopalaa ostoskeskuksen pikaruokaravintolaan. Poikain onneksi tarjoilija puhui sujuvaa lontoota ja antoikin uudet koordinaatit kohti menevämpiä mestoja. Olimme edellisenä iltana painelleet samaa katua ristiin ja rastiin ilman, että löysimme yhtään kunnollista baaria. Nyt maltoimme etsiä vieläkin syvemmältä ja sehän kannatti. Päädyimme ensimmäiseen hyvältä nayttävään kuppilaan, joka laittoi menojalat vipattamaan. Rokki pauhasi ja olut alkoi maistua taas entiseen malliin. Illan vanhetessa tutustuimme paikallisiin opiskelijanuoriin, jotka bamlasivat hämmästykseksemme englantia. Ilta jatkuikin uusien oppaiden matkassa kohti yökerhoa, jossa saimme kokea ensimmäisen "maanjäristyksemme." Tämä Terremotoksi kutsuttu juoma sai veren virtaamaan suomipoikien kropassa ja jo pikku hiljaa huudettiin kuorossa paikallisia juomalauluja; No nos vamos nigarando!!! Ilta ei suinkaan vielä päättynyt tähän, vaan vielä tämänkin jälkeen paineltiin pussikaljat matkassa rannalle viettämään jatkoja. Huikeita äijiä nämä Vina Del Marin tyypit.. Ei tästä illasta kuitenkaan sen enempää, koska allekirjoittaneella (Mikalla) on hieman hatarat muistikuvat loppuillan tapahtumista. Lieneekö syynä ensimmäisen maanjäristyksen kokemisesta johtuva järkytys!?
Vina del Marin reissun jälkeen edessä oli hieman lyhyempi työviikko. Päivät olivat kuitenkin pitkiä ja Lauantainakin töitä painettiin yli iltapäivä viiden. Lauantai iltana Kettusen perhe ystävineen järjesti grillibileet, joihin onneksemme saimme kutsun. Pippaloissa tutustuimme Edun vaimon Denisin siskon perheeseen ja etenkin tämän mieheen Lorenzoon sekä hänen työkaveriinsa "Homeriin". Tarjolla oli monenlaista suunmukaista lihaherkkua sekä tietenkin olutta, viiniä ja viinikolaa. Illan aikana huomattiin myös yllättävä yhteinen piirre Chileläisten ja Suomalaisten kesken. Kummatkaan eivät nimittäin pidä ruotsalaisista, varsinkaan miehistä ja pitävät kaikkia ruotsalaismiehiä homoina. Tästä revittiin huumoria läpi illan ja lopulta sana sweden sai merkityksen homoseksuaali. Rekkaa ajavat"tosimiehet" Lorenzo ja Homer osoittautuivat koviksi kuppiäijjiksi ja elämän eliksiiriä valui kurkusta alas sellaiseen tahtiin, että kesken illan huomattiin olutvaraston huvenneen täysin olemattomiin. Nou hätä, sillä Chileläiseen tapaan olutta saa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, vaikkapa kiinni olevan liikkeen kaltereiden välistä kauppaa tekemällä. Homerin lähtiessä hakemaan juhlaseurueelle lisää löpöä Kari päätti suunnata valmistautumaan seuraavan päivän kukkulan valloitukseen. Esa ja Mika jäivät vielä nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja etenkin seurasta.
….
Nyt on vierähtänyt jo muutama päivä päivityksen aloittamisesta. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti todellakin lähdimme sunnuntaina kukkuloille seikkailemaan. Retkeen vierähti lähes 4 tuntia vaeltelua läheisillä rinteillä, pääasiassa mentiin ylämäkeen maitohapot jaloissa mellastaen. Käärmeystäviä ei näkynyt, mutta jättihämähäkin päälle meinattiin astua tällä kertaa. Viimeisenä jonossa taapertanut Mika huomasi hämiksen polulla, jota pitkin Esa ja Kari edellä astelivat. Mitään tietoa uuden tuttavamme vaarallisuudesta ei ollut, joten puolta metriä lähemmäs ei kameran kanssa uskallettu. Hämähäkin halkaisija jaloista mitaten oli about 15cm. Kuvia löytyy blogin kuvakansiosta. Tosiaan alussa lupailtuja kuviakin on retkiltä jonkin verran keretty lisäämään.
Maanantaina järjestimme projektimme kannalta erittäin tärkeän tapahtuman. Paikalla oli paljon koululaisia, opettajia, rehtoreita, kunnanvaltuuston koulutusvastaava sekä kuvernöörin edustaja. Tilaisuudessa käsiteltiin ympäristöaiheita ja puhumassa kävi kaikenlaista ukkelia, tetra-pak yhtiön edustajasta pappiin ja tietenkin kolme suomalaista matkaajaa. Saimme tietää sunnuntai iltana, että meidän täytyy pitää tilaisuudessa puhe. Kettunen kuitenkin vakuutteli, että aamupäivällä on aikaa sitä valmistella. No niin oli, 15 minuuttia. Hyvä puoli oli, että harva yleisössä ymmärsi englantia ja pahimmat epäkohdat tuli varmasti korjattua kääntäjän toimesta. Esalla oli tapahtumassa lisäksi erikoisrooli Trashmanina. Olimme viikonloppuna valmistelleet Esalle hienon puvun sanomalehdistä ja roskista. Jättiläismäinen trashman käväisi lavalla noin kahden minuutin ajan ja pukua oltiin rakenneltu kaksi päivää. Kaipa se kannatti.
Meidän oli tarkoitus lähteä ensi maanantaina (21.11.) La Serenaan lomailemaan viikoksi kovan uurastuksen päätteeksi, mutta kuten olemme täällä jo tottuneet suunnitelmat muuttuvat. Isäntämme kehäkettu oli itse aiemmin ehdottanut kyseistä lomaa, jos jaksamme painaa siihen asti kovasti hommia. Hommia on painettu aamusta iltaan niin maan penteleesti ja lomaa on odotettu kuin kisapuistossa pleijareita. Nyt kuitenkin kehis päätti muuttaa suunnitelmia, koska rauta on niin sanotusti kuuma ja takoa pitäisi. Kettunen ehdotti, että painaisimme hommia vielä 3 viikkoa hullun lailla ja päättäisimme harjoittelumme viikkoa aiemmin. Periaatteessa ihan hyvä ehdotus, jos emme olisi jo kerenneet varata lentolippuja Santiagosta Limaan 10.12. tai jos La Serena olisi edes samassa suunnassa kuin Santiago. Nykytilanteessa kuitenkin se vain mutkistaisi asioita ja tarkoittaisi ylimääräistä istumista busseissa. Lisäksi olemme luvanneet osallistua paikallisen koulun järjestämään koripalloturnaukseen viimeisellä viikolla. Ehdotimme lentäjän pojalle kompromissia, joka tällä hetkellä näyttäisi toteutuvan. Näillä näkymin lähdemme ensi viikon lopulla La Serenaan ja vietämme viikon siellä. Sen jälkeen palaamme Cabildoon puoleksitoista viikoksi. Saa nähdä miten käy. Todennäköisesti suunnitelmat kerkeävät muuttumaan vielä useaan kertaan.
Lisää kuulumisia luvassa, joskus, ehkä. Siihen asti näkemiin. Halauksia kaikille, mutta ei homolla tavalla vaan kuumalla latinotavalla...
Mietittävää talven synkkyyteen: Huonosta säästä puhutaan usein "koiran ilmana". Miksi? Koiran huhutaan olevan ihmisen paras ystävä. Onko siis oikein kutsua ns. p***aa säätä parhaan ystävän ilmaksi. Tuskin koiratkaan viihtyvät paremmin myrskysäässä kuin kirkkaalla ilmalla... Täällä muuten koirat makaavat auringossa päivät pitkät ja ihmiset välttelevät arskaa viimeiseen asti.
Adios!
- comments
Marika Vai näki Kari käärmeen??? Eipä tainnut kuitenkaan olla yhtä nopea liikkeisään, kun sisko Thaimaassa!!! :D Siis satasen enkka jäi haaveeks kukkulalla? Pitäkää kivaa!!!