Matkalla Tiomanilta Kuala Lumpuriin törmäsin saksalaiseen pariskuntaan joiden seuraan liityin. Pari oli viettämässä kesälomaa ja jatkamassa matkaa Borneoon viidakkoseikkailuihin ja sukeltamaan. Suora bussiyhteys Mersingistä olisi lähtenyt vasta neljän tunnin päästä, joten päätimme ottaa riskin ja matkata paikallisbussilla Keluangiin ja yrittää päästä sieltä Kuala Lumpuriin. Paikallisbussi maksoi 10RM ja matka taittui pariin tuntiin. Muutamasta lippupisteestä kysyttyämme saimme tunnin päähän bussin Kuala Lumpuriin 25 ringgitillä. Väliin jäi sopivasti aikaa nauttia lounas, jota yritti tyrkyttää useampikin katumyyjä. Bussimatkalla vertailimme saksalaisten kanssa matkaoppaita ja mahdollisia majapaikkoja. Päädyimme Chinatowniin, sillä se on suht keskellä kaikkea. Hostelli Wheeler's Guest Inn oli paikka, jota olimme miettineet mutta vähän läävä tämä paikka on. Onneksi pari yötä pystyy hyvin olemaan majoittuneena ikkunattomaan ja ilmastoimattomaan huoneeseen. Kello oli siinä vaiheessa kuitenkin jo sen verran, että ei jaksettu lähteä etsimään uutta paikkaa. Yhden hengen huone jaetulla kylppärillä kustansi mulle 25RM/yö eli edullinen valinta. Illalla lähdimme vielä kiertämään kaupunkia ja kävelimme Central Marketin kautta nähden mm. itsenäisyyspäivänjulistus-aukion sekä sulttaanin palatsin. Kävelykierros jatkui pienten kujien kautta takaisin hostellille. Ostimme eräästä katukeittöstä 2 ringgitillä annoksen wokkia ja oli muuten ihan mielettömän hyvää!! Hostellin kattoterassilla nautimme vielä parit oluet facebook-yhteystiedot vaihtaen. Pian kello olikin jo yksi ja oli aika mennä nukkumaan...

Aamu alkoi hostellin aamiaisella, joka oli ihan maukas ja vaihtoehtoja oli paljon. Itse otin mysliä, kotitekoista jogurttia, hedelmäpaloja, pari paahtoleipää ja kahvia. Huomasi kyllä, että hinnat oli tehty turisteja varten ja voipi olla että huomenna nautin aamupalan muualla. Törmäsin vielä aamupalalla saksalaisiin, jotka lähtivät etsimään jenkkipariskuntaa, jonka kanssa he jatkavat matkaa Borneoon. Sain kyllä ihan mielettömiä vinkkejä mitä tehdä ja nähdä ympäri maailmaa. He itse ovat vajaa kymmenen vuotta kierrelleet reppu selässä eri paikkoja, joten varmasti tiesivät mistä puhuvat. Aamupalan jälkeen suuntasin hostellilta saamani kartan kanssa Chinatownia kiertämään. Kartta oli itseasiassa aika hyvä, sillä siihen oli merkattu muutama "walking tour" Kuala Lumpurissa ja selitetty mikä mikäkin rakennus oli. Kartta oli mainio siihen saakka kunnes tiputin sen vahingossa katuviemäriin. Miten todennäköistä on että kartta tippuu kädestä juuri viemäriaukon kohdalla ja sujahtaa pienestä raosta alas viemäriin?? Hetken aikaa sai pärjätä ilman karttaa, mutta onneksi sain uuden toisen hotellin vastaanotosta. Että ärsytti menettää hyvä kartta! No, onneksi sain tehtyä Chinatownin kierrokseen historiikkeineen ennen kartan häviämistä. Chinatownista matka jatkui Kuala Lumpur Towerille. Ylöspääsy maksoi kuitenkin sen verran, että päätin skipata sen. Seuraavaksi oli vuorossa kaksoistornit sekä Kuala Lumpur City Center. Miten tyhmää on mennä ostoskeskukseen kiertelemään kauppoja kun tietää ettei voi ostaa mitään kuitenkaan? Sanoisin että tosi tyhmää ja omalla tavallaan melkeinpä itsensä kiduttamista. Ostoskeskuksessa söin lounaan. Tarjonta oli valtava, aina McDonaldsista pikkukahviloihin, mutta itse päädyin malesialaiseen paikkaan. Hintaan 10,40RM sai pepsitölkin sekä lautasellisen laksa utaraa eli kalanuudelikeittoa. Päätin vielä poiketa apteekin kautta ostamassa käsidesiä ja lisää laastaria, joka on päässyt loppumaan rakkoja paikatessa.. Kävely kohti Golden Triangelia jatkui ja matkan varrelle sattui useampikin ostoskeskus, jotka teki mieli kiertää kaukaa. Chinatownin kauppakujan kautta päädyin päivittämään tätä blogia. Kujalta tarttui mukaan Calvin Kleinin kello hintaan 40RM. Alkuperäinen hinta oli 65, joten vähän sai vääntää kättä ennenkuin myyjä suostui hintaan. Huvin vuoksi menin kysymään saman kellon hintaa toiselta kauppiaalta: lähtöhinta oli 70 ringgittiä. Niin, ja eilen yhdestä kojusta löysin RayBanit reilulla kahdella eurolla - jos ne häviää tai rikkoontuu niin eipähän harmita. Hostellista sen verran vielä, että tänne en tule takaisin enkä suosittele muillekaan. Kivana lisänä aulassa on pari akvaariota ja terraariota kaloineen ja hiirineen. Huomattiin eilen, että yksi hiiristä näytti kuolleelta ja myöhemmin muut hiiret olivat syömässä niitä jäännöksiä. Aamuun mennessä raato oli korjattu jo pois.. Pari ötökkää on lattioille kävellyt mutta onneksi ne eivät sentään ole löytäneet tietään sänkyyn (onhan tässä toisaalta yksi yö jäljellä.. :) oksettavaa Malesiassa on se, että vessoista löytyy vessapaperin sijaan vesiletku... jokainen voi itse päätellä mitä sillä tehdään. Sinäänsä en ihmettele, että matkailijoista 30-50% saa ripulin ensimmäisen kahden viikon aikana Aasiassa liikkuessa. Kyllä, Lonely Planetista löytyy vaikka mitä tietoa. Maha ei onneksi ole mennyt vielä kertaakaan sekaisin mutta onhan tässä aikaa ja maita kierrettävänä. Muutama kuva on tullut taas räpsittyä ja laitan niitä mahdollisimman nopeasti esille. Luultavasti käytän jatkossakin Facebookia kuvien laittamiseen, sillä Kilroyn ohjelma temppuilee jatkuvasti. Linkitän ne kuitenkin tänne, jotta nekin, ketkä eivät ole Facebookissa pääsevät katsomaan muutakin materiaalia kuin tätä tekstiä.

Kokonainen päivä Kuala Lumpurin näkemiseen riittää hyvin, ja kaupunkina pidän tästä enemmän kuin Singaporesta. Jostain syystä rakentaminen on ollut huimaa ja kokonaisia pilvenpiirtäjiä seisoo tyhjinä keskellä kaupunkia. Outoa. Huomenna matka jatkuu aamusta kohti Jerantutia ja Taman Negaraa (kansallispuisto), jossa voisi vaeltaa pari päivää. En tiedä miten nettiyhteys keskellä viidakkoa toimii eli katsotaan mistä seuraavat kuulumiset kuullaan. Tänään vielä syömään jonnekin ja ehkä vastapäätä olevaan reggaebaariin törmäämään uusiin reppureissaajiin. Selamat jalan!