Profile
Blog
Photos
Videos
Pari päivää sitten saavuin Hong Kongiin Macaon kautta. Edellisen kerralla unohdin kertoa sen, että viimeisenä aamuna Pyongyangissa huomasin viereisessä pöydässä Finlandia-vodka pullon. En tosissaan tiedä mitä se siinä teki, varmaan haluttiin näyttää että "meiltähän löytyy mitä vaan." Pohjois-Koreasta saavuin lentäen Pekingiin, jossa majoituin ensimmäiseksi yöksi hostelliin. Seuraavat pari yötä surffasin kanadalaisen Veronican sohvalla. Veronica on toiminut englannin opettajana Kiinassa parin vuoden ajan. Meidän sovittu tapaaminen ei mennyt ihan putkeen… Olimme sopineet kahdesta vaihtoehdosta, joko menen suoraan Veronican kämpille tai tapaamme Bar Streetilla klo 18.00. Olin saanut Veronican puhelinnumeron, mutta hänen puhelimensa oli rikki, joten hän pystyi ainoastaan ottamaan vastaan tekstiviestejä.. No, laitoin tekstarin ja sanoin meneväni Bar Streetille. Vastausta ei kuulunut ja jonkun aikaa kadulla odotettuani löysin Apple Storen, jossa tsekkasin sähköpostini: ei vastausta sielläkään. Laitoin uuden viestin, jossa kerroin odottavani vielä hetken ja sen jälkeen lähden kohti hänen asuntoaan. Ketään ei edelleenkään näkynyt. Metron, bussin ja taksin kautta sekä tunnin etsinnän jälkeen löysin kuvailuun sopivan kerrostalon Pekingin lähiöstä. Olin löytänyt tieni oikeaan osoitteeseen eksymisen kautta. Selvisi, että saamani puhelinnumero oli väärä, joten viestit eivät olleet menneet perille. Ihan mielettömästi en Veronican kanssa ehtinyt jutella, sillä päivät kiersin kaupunkia ja palasin kämpille vasta myöhään illalla. Pekingissä oli liikaa ihmisiä ja autoja, ja bussin kanssa liikkuminen oli naurettavan hidasta. Jos olisin tiennyt minne pitää mennä, olisin mieluummin kävellyt kuin seissyt täpötäydessä bussissa joka mateli ruuhkautuneessa liikenteessä. Pekingissä näin muun muassa Temple Of Heavenin, Kielletyn kaupungin ja Tiananmenin aukion. Kuten jo sanoin, joka paikassa oli liikaa väkeä, enimmäkseen kiinalaisia turisteja. Ensimmäisenä iltana kävelin ympäri vuoden 2008 olympiakylää, jossa oli valaistuna punainen "nest" ja sininen "cube." Viime aikoina olen huomannut, että mitä pidempään olen ollut reissussa, sitä vaikeampi on kirjoittaa tekstiä, joka ei kuulosta tosi tökeröltä suomelta. Jotkut paikannimet joudun kirjoittamaan englanniksi, sillä en yksinkertaisesti tiedä niiden suomalaisia käännöksiä. Toivottavasti tiedätte kuitenkin mistä on kyse!
Yksi päivä tuli vietettyä Kiinan muurilla. Halusin päästä sinne ennen muita turisteja, mutta aamu ei mennyt ihan nappiin.. Lähdin Veronican luota hyvissä ajoin, mutta Pekingin ruuhka yllätti ja tein alle 10 kilometrin matkaa melkein tunnin. Metroasemalta piti etsiä bussi numero 867, jonka piti lähteä 8.25. Metroasemalla pääsin klo 8.10, ja ei muuta kuin juosten kyselemään ihmisiltä mistä kyseinen bussi lähtee. Pari eri vastausta sain (taas kerran) ja kolmannella kerralla sattui oikeaan. Juoksujalkaa bussiasemalle ja ehdinkin sinne ajoissa (8.23.) Bussipysäkillä oli lappu joka oli täynnä kiinan skryptejä, mutta kukaan ei osannut kääntää sitä englanniksi. Numeroina kirjoitettuna olivat kuitenkin bussin numero ja kyseinen päivämäärä, joten oletin että bussi siltä päivältä oli peruttu. Lähdin etsimään uutta bussia ja käveltyäni ympäri asemaa jonkun aikaa törmäsin kahteen ruotsalaisnaiseen, jotka olivat myös matkalla muurille. Päätimme jatkaa matkaa yhdessä ja aikanaan löysimme toisen bussin joka meni lähemmäs muuria. Loppupätkälle piti kuitenkin ottaa taksi. Tytöt ottivat hissin ylös mutta itse päätin kävellä. Muutama sata askelta tuli otettua ennen kuin näkymät muurilta avautuivat. "Vau" oli varmaan ensimmäinen ajatus kun pääsin muurille. Ihan mielettömät maisemat ja turistejakaan ei juuri ollut. Kunnostettu pätkä oli varmaan parin kilometrin mittainen ja päätimme jatkaa "pääsy kielletty" alueelle eli pätkälle muuria, joka oli alkuperäisessä kunnossa. Uskomaton sekin. Muuria jatkui silmänkantamattomiin ja oikeastaan parissa kuvassa tarkkasilmäiset voivat nähdä 4-5 vartiotornia ylhäällä vuorilla. Huikeaa miten jotain tuollaista on voitu rakentaa satoja vuosi sitten!
Pekingistä matka jatkui junalla Guiliniin. Tällä kertaa matka kesti 28 tuntia ja ensimmäistä kertaa päätin ottaa makuupaikan. Guilinin hostellissa tapasin noin 70-vuotiaan Mitchin Coloradosta. Kaveri oli ollut pari kuukautta vaeltamassa ja kiipeilemässä Nepalissa ja reissasi nyt Kiinan läpi Filippiineille. Hänellä käyttää joka vuosi noin seitsemän kuukautta matkustamiseen ja loput ajasta hän toimii vapaaehtoisena metsänvartijana/oppaana kotikunnassa. Guilinissa törmäsin sattumalta uudestaan myös Xianissa tapaamaani ranskalaiseen Mattiin. Pieni reppureissaajien maailma. Guilinista matka jatkui Yangshuon kauniisiin maisemiin. Yangshuossa tapasin singaporelaisen Leen, johon tutustuin Kambodiassa. Tosin tämä tapaaminen oli ennalta sovittu, sillä tiesimme liikkuvamme samalla seudulla. Yangshuossa näin jotain todella kuvottavaa: käveltiin Mattin kanssa torilla, jolla myytiin lihaa, kanaa ja vihanneksia. Oli siellä myös pari paikkaa jotka myivät koiria. Elävät koirat vinkuivat häkeissään, joista ne noudettiin yksitellen, tapettiin, paistettiin kokonaisena ja laitettiin roikkumaan koukuista. Joissain paikoissa Kiinassa koiria kasvatetaan kuten kanoja tai lehmiä eli pelkästään ruoaksi, mutta itsellä koirasta on ajatus pelkästään lemmikkinä ja näky torilla oli oksettava. Lounas jäi sinä päivänä syömättä. Kuulin myös pari kertaa tarinan, että Guangzhoussa vanhemmat ihmiset tekevät vauvakeittoa. Kiellettyähän se on mutta sitä tehdään edelleen. Tarinan mukaan 7-8 kuukautinen tyttövauva leikataan äidin mahasta pois ja keitto tehdään siitä. Keitto tehdään juuri tytöistä, sillä he ovat "ei-toivottuja" perheeseen syystä että miespuolinen henkilö pystyy myöhemmin huolehtimaan perheestä ja jatkamaan sukua.
Yangshuosta otin bussin Guangzhouhun, jonne tein päivästopin. Periaatteessa en olisi stoppia halunnut tehdä, mutta olin luvannut kiinalaiselle kaverilleni, että majoitun hänen kavereidensa luokse kun hän kerta oli mulle sohvan löytänyt. Hauska päivä se olikin, ei siinä mitään. Pääsin maistamaan kantonilaista ja uiguurilaista ruokaa ja illalla opin pelaamaan suosittua mahjong peliä. Aamulla 07.00 lähdin jatkamaan matkaa kohti Macaota ja Hong Kongia, joista lisää seuraavalla kerralla…
Kiinassa tuli vietettyä 26 päivää, mutta ehdin nähdä vain murto-osan siitä mitä siellä olisi nähtävää. Ruoka oli useimmiten hyvää ja joka provinssilla oli omat erikoisuutensa. En tainnut kertaakaan syödä mitään Suomessa tilaamiani kiinalaisia ruokia mitä vähän ihmettelin. Pitänee tutkia uudestaan ruokalistat kun seuraavan kerran menen kiinalaiseen Suomessa. Kolme asiaa, jotka eniten Kiinassa ärsyttivät: sylkeminen, tupakointi ja huutaminen. Kaikkialle syljetään ja aika suosittu sylkykohde oli esimerkiksi junan lattia. Tupakkaa poltetaan kaikkialla eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipide tai terveys. Kerran yksi kiinalainen poltti jopa hostellin suihkussa! Bussissa tai junassa oli huvittava seurata henkilöitä, jotka "puhuivat" kännykkään HUUTAMALLA. Kuulemma kiinalainen tapa esittää asiat.
Tänään 24.11.2011 olen ollut reissussa 89 päivää.
17 yötä olen viettänyt junassa tai bussissa.
Ilman lentoja ja julkista liikennettä matkustusaika on ollut noin 315 tuntia eli reilut 13 täyttä vuorokautta. Matkustuskilometrejä ei sentään ole ylhäällä, mutta ehkä nekin tulee laskettua kun ei ole muuta tekemistä…
Kiinassa eläminen oli yllättävän halpaa. Rahaa tuli käytettyä noin 13 euroa/päivä ja tämän lisäksi juna- ja bussilippuihin meni reilu 200 euroa neljän viikon aikana.
- comments
johanna vauvakeittoa herranjumala! ja mitä hittoa kuka poltaa röökiä suihkussa:D huh huh......
leena Mut mistä ne tietää et ne on tyttöjä?
erkka noo en tiiä. tarina ei kerro sitä. ehkä ultrasta (kellä on rahaa tehä se) tai tuntumalta vaan..?