18.10.2008 KL

Eilen oli hauskaa! Oli taas pikkupippalot TS:lla ja mukana oli myös meitin proffa Francis Piron Vietnamilaisen vaimonsa kanssa. Meno oli hulvatonta. Sain Sarilta tuliaisina Suomesta salmiakkikossupullon ja päätinkin tarjoilla tätä kaikille ulkomaanvahvistuksille. Tulokset: belgialainen, jenkki diggasivat, ranskalainen lähes rakastui (proffa) ja saksalaisen nyrpistelivät naamaansa. Poitsit siis Belgiaan, Jenkkilään ja Ranskaan.

Lauantai otettiinkin sitten rauhallisesti. Ainoa tavoite oli löytää jotkin tuulenpitävät housut meitsille sillä ensi viikolla ollaan menossa valloittamaan Kaakkois-Aasian korkeinta vuorta Mount Kinabalua (4095m). Huipulla tuulee joten releet on saatava kuntoon. Puman asiallinen tuulipuku löytyikin kohtuu hintaan.

Illalla treffattiin vielä meitin malesialaisia ystäviä Qta ja Lianaa. Käytiin gaffella ja illalla esiteltiin vielä meitin kämppää kavereille.

Kamat rinkkaan ja huomenaamulla herätys kello 03.30 - Nokka kohti lentokenttää.

19.10.2008 KL - Kota Kinabalu

Taximatka kentälle meni sekavissa mielentiloissa. Kone lähti ajoissa ja tilaa oli mukavasti joten kolmen penkin valtaus ja uudestaan unta palloon. Kymmenen maissa saavuttiin Borneon saarelle joka on muuten maailman kolmanneksi suurin saari ja tunnettu erityisen hyvistä sukellusmahdollisuuksista. No meidän intresseissä oli valloittaa Mount Kinabalun vuori nyt ainakin ensiksi. Hostelli haltuun kaupungista ja kas kummaa päiväunille. Illalla kierreltiin kylillä ja markkinoilla. Kota Kinavalu eli KK tuntuu oikein mukavalta kaupungilta.

Maantieteellinen kertaus. Nyt ollaan siis Malesian itäosassa. Länsiosaan kuuluu Peninsulan niemimaa joka jatkuu Thaimaasta ja päättyy Singaporeen. Tämä on se "keittyneempi" Malesia, jossa me siis asumme. Itäosa muodostuu kahdesta maakunnasta/provinssista Borneon saaren pohjoisosassa. Länsipuoli on nimeltään Sarawak, välissä on Brunein sulttaanin tontti ja itäpuoli nimeltään Sabah jonka pääkaupungissa Kota Kinabalussa nyt asustellaan seuraava viikko. Etelässä vastaan tulee Indonesia ja Pohjoisessa Filippiinit. Kota Kinabalussa on asukkaita noin 350 000, mutta näin pikaisen lähiympäristöön tutustumisen jälkeen keskusta on ainakin hiljaisempi kuin Turun keskusta…

20.10.2008 Kota Kinabalu - Kinabalu National Park

Mount Kinabalun valloitus aloitettiin siirtymällä Kinabalun national parkkiin. Matkaseurueeseemme liittyi mukaan myös kurssikaverimme Markus. Tällä kokoonpanolla ryhtyisimme puskemaan kaikkia tulevia vaaroja ja luonnonmysteereitä vastaan.

National Parkista hommattiin ittellemme pakollinen opas ja varmistettiin majoitus ylhäältä 3300 metrin korkeudesta, jossa kaikki kiipeilijät nukkuvat yhden yön tottuakseen ilmaan ja happitasoon. Illaksi nukkumaan vähintäänkin mielenkiintoiseen majataloon… Huomenna aloitettaisiin kapuaminen kello 8.00

Majoitus ylhäällä maksoi huimat 200 ringittiä eli siis yli 40 €. Kiitos vaan euron heikentymisen ansiosta meitsitkin köyhtyy ihan silmissä. Lisäksi maksuja tuli puistomaksu 15 ring, kiipeilylupa 100 ring, vakuutus 7 ring (mitäköhän kattoi :D), opas kolmelle hengelle 85ring ja kuljeitukset lähtö- ja paluupaikoille noin 20 ring per nuppi. Ei nyt ihan halpaa huvia tämä itsensä kiduttaminen. En tiedä olisiko halvemmalla tota majoitusta voinut jotenkin säätää mutta pakettitarjoukset jotka sisälsivät kaiken mahdollisen maksoivat 600-700 ring joten ihan pahasti meitä ei varmaan ukotettu.

Uni tuli silmään kymmenen maissa.

21.10.2008 National Park - Mount Kinabalu

Aamulla herätys kello 6. Lähikinkkiraflaan syömään aamunuudelit ja sitten alkaisi kapuaminen. Lähes kaikki kansallispuiston oppaat olivat tainneet tulla ennen meitä syömään joten saimme odotella ruokia tovin.

No lopulta massut saatiin täyteen ja ennen kahdeksaa olimme kansallispuistolla. Siellä tapasimme oppaamme jonka ristimme maskotiksi. Nimi johtui siitä että kundi oli ehkä parikymppinen noin 150 cm pitkä ja 40kg painava jannu ja Sannan mielestä tosi söpö. Helppo sitä on puolta pienempää ruhoa tuonne mäkeen puskea. Jannun oikeaa nimeä en muista kirveelläkään koska Malesialainen nimi on joskus Malesialainen nimi. Oppaat muuten kapuavat vuoren huipulle noin 2-3 kertaa viikossa!

Saimme autokyydin aloituspaikkaamme joka sijaitsi n. 30min ajomatkan päässä. Tämä reitti oli nimeltään Mesilau ja se olisi noin 1,7 km pidempi kuin nokureitti. Mesilau olisi myös fyysisesti hieman vaativampi joten sehän meille sopisi! Reitti alkaa noin 2000m korkeudelta ja yhtyy helpompaan Timpohon reittiin 5,5 km taivalluksen jälkeen. Korkeus putoaa ensin 2000 johonkin 1600-1700 ja sitten alkaa taas nousu. Mesilau reitiltä ekaan majapaikkaan oli matkaa noin 7,7 km ja matkaan kuluu normaalikuntoiselle noin 6-7h.

Takaisin tultaisiin sitten (häntä koipien välissä) lyhyempää reittiä. Kiipeilykepit haltuun ja matka kohti huippua alkoi noin kello 9.00.

Heti alussa huomasi ettei tästä reissusta tulisi sellaista ruusuisinta mahdollista lomakävelyä. Mäet olivat tosi isoja ja tiet huonoja. Mihinhän sitä taas päänsä on pistänyt. Taukoja pidettiin noin 30-45min välein. Vesi, energiajuomat ja eväät oli tietysti itse kannettava selässä. Täydennyksiä saisi vasta ekassa majapaikassa Laban Ratassa.

Homma eteni ihan mukavasti. Kaava "vauhti tappaa, ei matka" tuli ainakin tällä reitillä todistettua oikeaksi. Ilma alkaa pikkuhiljaa viiletä ja kun päästään 2200-3000m korkeuksille kosteus alkaa tiivistyä ja metsä alkaa näyttää jonkinsortin taikametsältä… Olin ekaa kertaa pilvessä! Hehehheh…

Eli sademetsä muuttui yhdeksi suureksi pilveksi. Pikkuhiljaa kasvillisuus alkaa muistuttaa Härmää ja sademetsän elukat ei enää huuda yhtä kurkkua. On täysin hiljaista. Kaunista.

Mutta jaloissa alkaa tuntua maitohappo. Energia alkaa loppua niin kuin myös vesi. Lopulta 4h21m (ilman taukoja) jälkeen saavuimme Laban Rataan ja korkeutta n. 3400m. Ilma on ohuempaa ja on vähän vaikea hengittää. Kello oli perillä ollessamme vasta noin kaksi ja illallisbuffa olisi katettu vasta kello 17. Ei muuta kun pientä energiatankkausta, kylmään suihkuun ja nukkumaan päiväunia. Sekava olotila. Laban Ratassa oli myös jo kylmä. Lämpötila oli noin 10-12…

Illalla buffassa massut täyteen ja nukkumaan jo yhdeksän maissa. Herätys olisi puoli kolmen aikaan että ehtisimme huipulle auringonnousuksi joka tapahtuisi noin 5.30-6.00.

Päivän tilastot sykemittarista:

4h 21min 37s, 2894kcal, 50% fat, Heartrate: max 171, avg 139 (nämä tilastot siis 1. päivän kiipeämisestä ilman taukoja)

22.10.2008 Mount Kinabalu - Kota Kinabal

Toinen "päivä" alkoi sekavissa merkeissä noin kello 2.30. En ollut juurikaan saanut nukuttua sillä päätä särki hieman illalla. Särky saattoi johtua ohuesta ilmasta tai nestehukasta tai molemmista. No onneksi aamulla olo oli ihan Ok. Leposyke näin ylhäällä oli noin 80-90 kun merenpinnan tasolla meitsillä on ehkä normaali noin50-60. Pakko olla siis korkialla.

Nousun aloitimme aikas myöhään verrattuna massaan, sillä oppaamme meinasi että me olemme sen verran kovia kiipeilijöitä että ehdimme kevyesti huipulle auringonnousuksi. Ja niinhän siinä sitten kävi. Otsalamppujen loisteessa meitsit paineli japanilaisista samsonite turisteista oikeaa kaistaa ohi. Mount Kinabalu on kieltämättä aikamoinen turistivuori. Päivittäin kiipeilijöitä on kymmeniä ellei peräti satoja.

Ilma oli kylmää. Kiivetessä tulee kuuma ja tuuli on kylmä joten kun kiipeää hikoilee, ja kun pysähtyy tauolle tulee kylmä. Meitsin varusteet aamulla: Lippis, t-paita ja tuulitakki, shortsi, paksut sukat ja Sarilta lainatut loistavaksi hankinnaksi osoittautuneet säärystimet. Omasta mielestäni onnistuin kiipeämisreleissä aikas hyvin.

Vauhti oli jopa liian kovaa sillä jouduimme tietyissä kohdin himmailemaan ettei oltaisi huipulla liian aikaisin töröttämässä. Jossain vaiheessa kasvillisuus loppuu täysin ja ilma muuttuu niin kylmäksi että pitää kaivaa repusta pitkiä housuja sekä hupparia. Tässä vaiheessa kiitin itseäni sillä olin juuri ennen reissua ostanut Haltin kalliin goretex takin, jonka lopulta jätin kotiin pakatessani rinkkaa. Eihän siitä mitään iloa olisi ollutkaan… Vauhtia hidastettiin pitämällä taukoja kaikennäköisissä kivenkoloissa tuulensuojassa. Ylhäälle pääsimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua palelemaan.

Aurinko nousi taas jälleen kerran ja fiilis oli kyllä sanoinkuvaamaton. Paikka oli älyttömän kaunis ja sää suosiollinen. Jos olisi satanut vettä ei varmasti olisi ollut yhtä mukavaa. Huippu on siis 4095 metriä korkea ja ylhäältä saattaa nähdä koko Sabahin niemimaan. KK näkyi ainakin hienosti 90 km päästä. Matkaa huipulle kertyi siis pidempää reittiä noin 10,5 km ja nousua yli 2 km. Viimeinen etappi oli noin 2,5km pitkä ja nousua kertyi noin 700 metriä.

Tämä kokemus jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Alas lähdimme kun olimme palelleet tarpeeksi ja loistavat kuvat otettu.

Jo pienen matkan jälkeen tuli selväksi se että alaspäin meneminen muodostuisi hankalammaksi mitä ylöspäin. Seitsämän jälkeen oltiin taas kämpillä ja oppaan kanssa sovittiin että huitastaisiin aamupalat kahdeksan maissa ja lähdettäisiin himaan.

Huipun nousun ja laskun tilastot sykemittarista:

4h 21min 00s, 2656kcal, 50% fat, Heartrate: max 175, avg 133

Nämä tilastot ovat taukoineen joten ajassa huomioitu paljon seisoskelua ja ihmettelyä mutta kuten keskisykkeestä voi nähdä korkealla ollaan ja syke on senmukainen…

Puoli yhdeksän maissa lähdettiin kohti national parkkia. Matkaa kertyisi noin 6km ja laskua noin 1500-1600 metriä. Päätä särki ja jalkoja kolotti. Nyt vaan äkkiä alas. Enää ei jaksaisi ihmetellä maisemia eikä ottaa valokuvia. Alas päästiin lopulta alle kolmessa tunnissa. Vauhti siis noin 2km/h. Huimaa. Alhaalla oli kyllä rättiväsy.

Lopullisen laskun tilastot:

2h 50min 51s, 1561kcal, 60%fat, Heartrate: max 148, avg 125

Tilastojen mukaan kaikista helpon pätkä mutta sitä se ei todellakaan ollut. Tiedot on otettu taukoineen koska ei voinut vähempää kiinnostaa pysäytellä enää kelloa loppumatkasta.

Taxi KKhon ja hotelliin nukkumaan ja syömään. Ehkä myös bisselle. Se on ansaittu!

Mount Kinabalun valloitus oli kyllä huimimpia juttuja mitä minä olen koskaan tehnyt. Se oli myös fyysisesti suht kova taival. Suosittelen ottamaan mukaan oikeasti lämpimiä tuulenpitäviä vaatteita, kiipeilykepin, otsalampun, majoitus Laban Ratasta jos on mukavuudenhaluinen (meillä Gunting lagadan missä ei lämmintä vettä eikä lämmitystä) ja toivoa että ei sada! Me olimme onnekkaita sillä yhtään sadekuuroa emme saaneet niskaamme. Suosittelen myös kulkemaan mennessä pidempää Mesilan reittiä sillä suurin osa massasta kulkee lyhyempää reittiä.

23.10.2008 KK

10 tunnin yöunet tekivät gutaa! Aamulla lähdin miettimään mitä touhuaisimme loppulomasta kun Markus ja Sanna jäivät vielä goisimaan. Mieli tekisi jonnekkin paratiisirannalle, jossa vaan makoiltaisiin biitsillä ja kuositettaisiin kiipeilyn aiheuttamia traumoja. Paratiisisaarta etsiessäni silmään osui sukelluskurssitarjous 488 ring(n.100€). Tämä kurssi on ollut Thaimaassa ja Malesissa joka puolella noin 200 €! Eikuin mainostamaan Sannalle kämpille ja muutaman tunnin kuluttua istuimme ensimmäisellä teoriatunnilla kuuntelemassa sukelluksesta. Se siitä lepolomasta.

Kurssi kestää normaalista 3-4 päivää mutta Sabah Diverssissä homma saatiin järkättyä niin että ehtisimme tekemään kurssin ennen lentoamme KLään. Meillä oli tuuria että olimme olleet vuorella ensin sillä sukelluskurssin jälkeen ei vuorelle saa lähteä ja lentämäänkään ei saa ruveta ennen kuin 18h viimeisestä sukelluksesta olisi kulunut. Aloitimme kurssin siis torstaina teorialla ja kokeella. Perjantaina olisi vuorossa kaksi sukellusta ja taitojen kokeilemista vedessä. Lauantaina vielä vähän taitojen hiomista, sukeltelua riutalla ja paperit käteen!

Sannan ja meitsin henkilökohtaisena opena toimi aito englantilaisäijä Russ. Russ oli oikein leppoisa äijä oikealla englantilaisaksentilla. Opetus koostui lähinnä DVDstä ja aukkotehtävistä. Teoria aloitettiin yhden maissa ja saatiin päätökseen seitsämän aikoihin. Lopuksi oli vielä monivalintatesti jonka läpäisin kirkkaasti 92% tiedoilla 50 kysymyksestä. Huomenna veteen!

24.10.2008 KK

Aamu alkoi Sabah Diversin toimistolta kello 8.30. Aamulla käytiin sovittamassa meille märkäpuvut, räpylät ja maskit. Läheiseen satamaan ja veneen nokka kohta pientä Sapi-saarta. Matkalla Russ opasti miten sukellusvehkeitä tuunataan ja laitetaan toimintakuntoon. Matka Sapille kesti noin puoli tuntia. Perille päästyämme James Bond sukelluksella veteen( selkä edellä veneen reunalta)!

Vesi oli tosi lämmintä ja ilma kuin morsian. Vedessä opeteltiin sukelluksen perustaitoja kuten veden poisto maskista, vararegulaattorin käyttö ja paineen tasaus. Lisäksi ihmeteltiin kaloja. Vedessä viihdyttiin melkeen pari tuntia ja kivaa oli. Maihin safkaamaan ja odottamaan toista dyykkiä!

Toisella sukelluksella opeteltiin vähän haastavampia taitoja kuten kamojen päälle saanti vedessä, hapen loppuminen syvyyksissä, kamojen riisuminen syvyyksissä, painovyön riisuminen ja erilaisia nousutekniikoita. Lisäksiä käytiin pienellä sukelluksella n. 12 metrissä. Matkalla nähtiin ainakin paljon nemokaloja, barracudia, lepakkokaloja, myrkyllisiä kivikaloja ja sinitäplärauskoja. Maasto oli hiekan ja korallin sekoitusta. Sairaan hauskaa. Ylös ja takaisin kaupunkiin. Huomenna kurssi olisi jo suoritettu.

25.10.2008 KK

Tänään mukaan lähti myös ryhmä kokeneempia sukeltajia. Tarkoitus oli mennä riutalle vielä hiomaan meidän taitoja.

Mutta ilma ei ollutkaan niin kaunis kuin eilen. Vettä satoi ja tuuli oli suht navakka. Vesisade ei juuri haittaa sukellusta mutta tuuli voi tehdä meren pohjasta suhruisen ja vetästä näkyvyyden nollaan. No näinhän siinä sitten kävi. Aallot olivat 2-3 metrisiä ja virtaukset suht kovia. No Russ on sen verran ammattitaitoisen ja rauhallisen oloinen ukko että ei siinä suurimpia ehtinyt jännittää. Pohjaan mentiin pitäen toisiamme käsistä kiinni. Pohja oli Russin sanoin yhtä rubbishhia. Näkyvyys oli ehkä 2-3 metriä kun se eilen saattoi olla kymmeniä metrejä. Tältä saattaisi tuntua sukeltaa Suomessa. Vaihdoimme paikkaa mutta näkyvyys ei juuri parantunut. Teimme muutamia temppuja veden alla ja lopulta Russ alkoi kirjoittaa vedenalaisella taikakynällään vedenalaiseen taikamuistioon:

-This is rubbish. I´m gonna abort this dive. -All skills completed, You´re doing great, Congratulations!

Olo oli aikas siisti veden alla. Olimme noin 6 metrissä kun sain tietää että minusta oli tullut sertifikoitu open water sukeltaja! Veneeseen nousukin osoittautui yllättävän hankalaksi aallokossa myös kokeneemmille sukeltajille. Vielä kun maanmainio venekuskimme oli unohtanut ottaa tikkaat mukaan. No ylös kuitenkin kaikki pääsivät. Rannalle ja takaisin Sapi saarelle jossa merenkäynti oli paljon rauhallisempaa. Emme pääsisi kunnon riutalle sukeltamaan mutta saisimme sentään tehdä kurssin neljännen dyykin. Russ kehui vuolaasti meitin rauhallisia otteita myrskyisissä oloissa myös muille sukeltajia. Taisi olla ukko ylpeä oppilaistaan :D

Toinen dyykki olikin sitten enää nautiskelua ja kalojen ihmettelyä. Eilisten kalojen lisäksi myös monia muita ihmeellisiä otuksia yntenä hienoimpana myrkyllinen leijona kala. Käytiin lopulta 17,5 metrissä ja pohjassa vietettiin yhteensä 51 minuuttia. Aika tuntui puolet lyhyemmältä. Kaikki kiva loppuu aina niin nopeasti.

Takaisin toimistolle, kamojen huoltoa ja lopulta täyttämään uusia sukelluspäiväkirjoja! Väliaikainen lupa kouraan (oikea tulee joskus kk päästä kotiin) ja onnittelujen jälkeen suunnittelemaan tulevia sukelluksia. Tämä ei kyllä jäänyt tähän kertaan!

26.10.2008 KK - KL

Check-Out Mandarin Hotellista joka osoittautui suht hyväksi hotelliksi, n. 16€/yö. Lento KLään lähtisi 13.20. Sannan isä tuli tänään KLään kahden viikon vierailulleen. Huomenna on Hindujen pyhä päivä joten meilläkin alkaa koulu vasta tiistaina.

KK:n aktiiviloma onnistui kyllä täydellisesti! Tulipa pitka teksti...