Profile
Blog
Photos
Videos
Takana yli 2500km ja upeat Uuden Seelannin vaihtelevat maisemat! Upea reissu, mutta kuinka hyvältä tuntuukaan olla takaisin kotona! Hassua kutsua Surfersia kodiksi, mutta sitä se mulle nyt tämän vaihdon ajan on. Hassua kuinka nopeesti sitä voikaan kaikkialle kotiutua. Mutta tosiaan, mid semester break oli ja meni, ja sen aikana tuli nähtyä yhtä sun toista Uudessa Seelannissa. Reissu alkoi Christchurchin lentokentältä, edessä olisi useita kilometrejä autossa istuen. Oltiin vuokrattu siis karavaanari meille käyttöön, helpompaa kun ei tarttis etsii hostellia joka paikasta, kun auto jokatapauksessa olisi oltava käytössä. Sitäpaitsi meidän neljän hengen porukka mahtui hyvin meidän autoon nukkumaan, joten se oli oikein kätevä vaihtoehto!
Tosiaan CHCH:hon ei jääty jumittamaan, vaan käytiin lunastaa auto, joka muuten oli oikein positiivinen yllätys, vm -08, oikein siisti, ja aloitettiin reippaasti reissu kohti Dunedinia. Dunedinin asukasluku on reilu 100 000 ihmistä ja sijaitsee Tyynenvaltameren rannikolla. Sinne saavuttiin jo pimeän tullen ja parkkeerattiin auto vähän matkan päähän keskustasta pienelle sivukadulle, se saisi olla meidän ensimmäinen yöpaikka. Sunnuntai-ilta Dunedinin keskustassa oli melko kuollut, olisiko syy ollut myös pääsiäissunnuntaissa. Istuttiin iltaa hetki paikallisessa baarissa, oltiin ainoat asiakkaat siellä.
Seuraavana aamuna herättiin ajoissa, tarkoitus oli ajaa Otago Peninsulalle, Dunenidin läheisyydessä olevalle niemenkärjelle. Matka sinne oli melkoinen, vielä kun ei ollut kokemusta tässä vaiheessa NZ:n vuoristoteistä niin aika kauhuissaan me Noran kanssa ikkunoista katseltiin kun mitään muuta ei meille näkynyt kuin suora pudotus mereen. Ihan hieno reitti kuitenkin ja perille päästiin. Ja tämä paikka oli todella kaunis! Matkalla nähtiin merileijonia ja itse Otago Peninsula on tunnettu albatrossikeskuksestaan. Täällä meidän piti nähdä pingviineitä, albatrosseja ja hylkeitä. Hylkeitä nähtiinkin kun vuoren rinteeltä katseltiin alhaalla näkyvää kalliota, todella ihanat maisemat varsinkin kun tällöin paistoi vielä aurinko siniseltä taivaalta. Lensi yksi albatrossikin meidän yläpuolelta, mutta pingviineitä näkemään ois pitänyt maksaa jonkun ukon seura viemään meitä alas kävelyreitille, päädyttiin siihen, ettei meillä ole aikaa sellaseen ja jatkettiin matkaa. Seuraava määränpää olisi Te Anau, jonne ajettiin aivan etelässä olevan Invercargillin kautta. Te Anau on pieni kylä Lake Te Anaun vieressä, hieman laittomasti parkkeerattiin automme järven rannalle veneiden läheisyyteen, tässä olisi hyvä viettää toinen yö. Järvi ja vuoret tarjosivat melko kivat näkymät.
Aamulla taas jatkui meidän kengurukyyti, tulis kyllä niin monta parannusehdotusta meidän porukalta jos saatais olla vaikuttaa miten noita karavaanareita kehitetään... Oltiin aika helisemässä Noran kanssa takana, kun kyyti tärisi niin paljon, että oli vähän vaikeuksia lukea edes juorulehtien kuvatekstejä puhumattakaan koulukirjojen luvusta. Tän päivän reitti kohti Milford Soundia oli todella kaunis, puikoteltiin vuorten keskellä ja nähtiin kauniita vesiputouksia, päästiin myös täyttämään matkan varrella vesipullot ihanan raikkaasta vuoristovedestä. Muutaman tunnin ajomatkan päästä oltiin perillä. Siellä otettiin tämä yksi päivä ihan rennosti ympäriinsä kävellen. No paljon ei tarttenut kävellä, ei siellä nyt niin paljon nähtävää ollut. Toki oli todella kaunista, mutta mun mielestä aika samanlaista kaikkialla. Aamulla mentiin sitten parin tunnin vuonoristeilylle, ihan jees, mutta tasan saman näki rannalta, joten tavallaan hukattiin noi pari tuntia kun oltais voitu jo jatkaa matkaa aikasin aamulla kohti Queenstownia. Näiden muutaman maalaiskyläpäivän jälkeen ainakin mä aloin jo odottaa vähän sivistyksen pariin pääsemistä, kauniit on maalais- ja vuoristomaisemat, mutta mä kaipaan myös elämää niiden ympärille. Olikin siis ihanaa vaihtelua käydä Queenstownissa, joka oli todella idyllinen kylä. Kaikki me taidettiin hetkeksi innostua, että päästiin vähän ostoksille. NZ:n kylmyys oli yllättänyt meidät, joten kaikkien hankintalistalla oli pipot. Shoppailun jälkeen taas pysty hyvillä mielin jatkamaan matkaa eteenpäin, seuraava yö vietettiin Wanakass. Todettiin jälleen venesataman olevan hyvä yöpymispaikka, muutamat veneet oli nostettu rannalle niin kyllähän siihen viereen aina yksi karavaanari mahtui. Seuraavan päivän sää ei ihan kohdellut meitä hyvin, satoi kaatamalla. Juuri se päivä, kun meidän piti mennä Fox Glacierille jäätikkökävelylle. No, aina ei voi voittaa ja käytiin pistäydyttiin vain lounaalle siellä ja jatkettiin heti matkaa. Turha oli jäädä odottelemaan ja viettää sadepäivää sinne, kun mielummin me sitten sateessa istuttiin autossa ja ajettiin eteenpäin. Oli kyllä aikamoinen ajopäivä tämä, ehkä pisin matka ja ylivoimaisesti huonoimmat puitteet ajaa. Onneks tässä vaiheessa alkoi jo löytyä luottoa poikien ajotaitoa kohtaan, joten pystyttiin hyvin relaa siellä takana Noran kanssa. Jäätiin yöksi sen nimiseen paikkaan kuin Greymouth. Ei mikään erikoinen paikka, mutta hyvä välietappi kohti Abel Tasmania. Lauantai aamuna siis Punakaikin kautta sinne. Punakaiki on kuuluisa sen kivimuodostumisistaan rannassa, kuulemma pannukakkukasoja... Mä näin kyllä ihan pelkkiä isoja kivikasoja kerroksineen. No ne oli puolessa tunnissa nähty ja iltapäivällä päästiin sit perille Abel Tasmaniin. Autossa istuminen oli jo vähän käyny puuduttaa joten oli todella ihanaa päästä tekee virkistävä parin tunnin kävelylenkki kansallispuistoon. EI tuollakaan paljon muuta ollut kuin hullusti metsää ja kivan näköinen ranta ja meri. Tämä kohta on tunnettu lasku- ja nousuvesistään, jotka todellakin oli melkoiset! Rantaviivan liikkuminen oli aikamoinen! Täällä oli kuitenkin tosi kiva pikku ravintola, miten tollasessa paikassa voikin olla sen tasoinen ravintola. Kaikki annokset näytti todella hyviltä ja mun simpukkarisotto oli parhaimpia risottoja ikinä! Aamulla mentiin sitten melomaan, läheisellä saarella pitäis kuulemma nähdä hylkeitä kalliolla makoilee. No se saari ei sitten ollutkaan niin lähellä kuin mitä rannalta näytti, puolentoista tunnin melomisen jälkeen sit päästiin sinne ja siellähän niitä hylkeitä oli! Pikkusen söpöjä kasoja! Sit taas aikapaine iski vastaan, oli jo lauantain iltapäivä, auto pitäis palauttaa sunnuntaina yhteen mennessä ja meillä oli vielä aika hyvä matka ajettavana takas Christchurchiin. Melottiin "äkkiä" takas ja jatkettiin matkaa. Yön stoppi oli Kaikourassa, ajettiin auto pikku metsään lähelle rantaa ja vietettiin vikaa karavaanari-iltaamme ulkona nuotion ääressä, jonka pojat oli Noran ja mun yllätykseksi saanut aika hyvin kasaan. Aamulla käytiin sitten vielä katsomassa läheisellä rannalla lisää hylkeitä ja sit puikotettiin takas CHCH:hon. Taidettiin olla jotain paria minuuttia ennen paikalla kuin auto piti palauttaa, aika hyvää suunnittelua siis!
Kokonaisuudessaan oli kyllä tosi mukava reissu, ainakin todella erilainen matka kuin mitä olen ennen tehnyt! Toi oli aika kaukana niistä rentouttavista etelänmatkoista poolilla nauttien tai kaupunkishoppausmatkoista, mutta todella kokemisen arvoinen once in a lifetime reissu. 2500 kilometriin mahtui paljon näkemistä ja meillä oli hyvä porukka reissussa. Silti paluu takaisin Surferiin oli mukavaa, tää on niin kotoisa paikka ja sai vaihtaa pipot ja kaulaliinat taas kesämekkoon! Ihanaa! Voikun lomaltapaluu olisi aina tälläistä.. seuraavaa matkaa siis odotellen!
- comments