Profile
Blog
Photos
Videos
16.04.2012 Kolmisen viikkoa takanapäin. En ole vielä käynyt kaupungin ulkopuolella, sillä täällä kyllä riittää tekemistä pitkäksi aikaa. Suunnitelmissa tosin on lähteä joku viikonloppu muihin maisemiin, hieman hektisyyttä karkuun. Olen tutustunut eniten lähialueisiin ja kaupunginosiin, johon pääsee helposti metrolla kulkemaan. Kynttilänsytytys operaatiota en ole vielä pystynyt toteuttamaan, sillä paikallisen kanssa asiasta keskustellessani, totesin että täällä ei kirkoissa sellaista harrasteta. Ehkä vielä myöhemmin keksin jonkin muistelupaikan, tai sitten ostan kämpille kynttilöitä.
Viikko sitten käytiin tutustumassa Itaewonin kaupunginosaan, jossa on paljon turisteja. Alueella myös asuu ulkomaalaisia. Heti metrotunnelista noustua alkoi ympäriltä kuulua englantia ja vastaan kulki monenmoista tyyppiä, eri kansalaisuuksia. En erityisemmin kokonaisuudessaan pitänyt paikasta, sillä se on täynnä KFC:itä, taco bellejä ja kaikkia muitakin ihania ravintoloita.. Tosin, näitä yrityksiä nyt on koko Seoul varmasti täynnä, mutta jotenkin tuo alue näyttää pursuavan niitä. Paikallisia ruokaloita kun suosii, niin ei ehkä siksi myöskään osaa hirveästi arvostaa. No, alueella asustelee paljon kuulemani mukaan erityisesti jenkkejä, joten wonder why... Katukojuilla oli kaikilla tuotteilla tietysti korkeat hinnat turistimäärän takia. Positiivista alueessa oli se, että palvelua sieltä ainakin saa englanniksi. Välillä pistää ärsyttämään ainainen kielimuuri, joten oli ihan mukava puhua ravintolassa englantia. Hinnat vaihtelevat alueella ravintolan mukaan, riippuu siitä mitä etsii. Ainakin intialaiset ravintolat olivat kalliita, kuten epäilin. Itaewonista löytyi reggae bar, Club Zion sekä afrikkalainen ravintola, jossa oli tuttuja ruokia. Niistä pidin erityisesti, ja siksi tulen varmasti alueelle myöhemminkin.
Olimme viime viikon perjantaina ensimmäisen kerran kunnolla Seoulin yössä, eli ilta koostui klubituksesta. Lähdimme Jussin opiskelukavereiden kanssa Hongdaen kaupunginosaan, joka on meidän asuinalueemme lisäksi toinen tunnettu biletyskaupunginosa ja erityisesti nuorten suosiossa. Suosion alueelle tuovat klubit, joita siellä on uskomattoman monta. Myös Japanista vaikutteita saaneita karaokehuoneita löytyy paljon. Ensin menimme leffateatteriin katsomaan leffaa ja siitä sitten joraamaan. Musiikki oli todella hyvää, kunnon electrohousea. Yöllä oli vaikeaa löytää taas kerran kasvisruokaa ja ystävämme kysyi koreaksi, sisältääkö tikussa oleva friteerattu paistos lihaa. Vastaus kysymykseen oli: ei. No, sitä siinä sitten maistellessa, friteerauskuoren sisältä löytyi makkara, joten se siitä sitten. Huvittavaa, ilmeisesti makkara ei siis ole lihaa? J Seuraavana vuorossa oli miettiä, millä pääsemme kotiin. Metrot kulkevat puoleen yöhön asti, jonka jälkeen täytyy turvautua taksiin. Se on onneksi halvempaa kuin Suomessa. Täytyy vielä tähän väliin todeta, että nuorekkuus ja trendikkyys näyttävät olevan se "juttu" Seoulissa. Kaikki ovat viimeisen päälle pukeutuneena ja k-poppia kuunnellaan trendikkäistä kuulokkeista. Metromatkoilla ei hetkeäkään voida olla ilman sitä uusinta kosketusnäyttöpuhelinta tai kannettavaa. No, tämähän onkin elektroniikastaan luvattu maa, joten ilmankos. Kukaan ei tosin paikallisista taida arvata, mihin nuo älyttömät määrät elektroniikkaa kuljetetaan lyhyen ajan käytön jälkeen?
Samaisena viikonloppuna lähdimme vierailulle Bukchon Hanok Villageen, joka on myös Korean lonely planetissa mainittuna. Alueella on vanhoja perinteisiä rakennuksia, tai ainakin rakennusten ulkokuoret ovat säilyneet entisellään. Talojen sisälle emme päässeet tutustumaan, sillä jokainen piha on aidattu, ja niissä asustelee seoulilaista bettre folk väestöä, eli rikkaiden alue kyseessä. Tosin, en tiedä mitä asunnot maksavat, mutta katujen reunoihin parkkeeratuista mersuista ja ihmisten pukeutumistyylistä näin päättelin.. Rakennusten julkisivut olivat todella kauniita ja kuvaamista oli paljon, mutta jotenkin oli kumma fiilis pyöriä alueella kuvailemassa joidenkin omistusasuntoja.. No, pari ihan mukavaa kuvaa siinä tuli otettua ja vuorimaisemat olivat kauniita. Eräs mukava paikallinen pyysikin meidät vierailulle omalle terassilleen, josta saimme otettua parempia kuvia vuoristosta. Hän kertoi joka aamu auringon noustessa tekevänsä aamuvenyttelyt terassilla ja ihailevansa vuorimaisemia.. Ei paha! Kävelimme kylästä suoraan Samchung nimiseen puistoon ja siitä vielä nousimme pienelle vuorelle, tai oikeastaan kukkulalle puiston vieressä. Matka oli melkoisen pitkä huipulle asti, mutta se kannatti. Kylästä alaspäin kävellessä vastassa häämötti eurooppalaistyylinen kaupunginosa, täynnä kahviloita ja ravintoloita. En muista kaupunginosan nimeä, mutta lähistöllä on Anguk niminen metroasema. Löysin ravintolan, josta löytyi vegeburgeri listalta. Nam! Tänne kannattaa siis tulla silloin jos riisi ja nuudeli alkavat tökkimään! Pastaa, pizzaa ja erilaisia kahviloita, joista saa vaikkapa täytettyjä patonkeja.
Paras kokemus viimeviikolla oli mielestäni koyangicafe, eli kissakahvila Sinchonin kaupunginosassa. Japanista tännekin rantautunut ilmiö on mielestäni oivallinen tapa rentoutua, varsinkin eläinrakkaille ihmisille. Menimme siis kahvilaan, jossa otettiin kengät pois ja laitettiin sisäjalkineet jalkaan. Sitten tilattiin juotavat ja istuskeltiin kahvilassa kissojen keskellä. Siellä oli monenmoista kissarotua. Kahvilassa on tietyt säännöt joita tulee noudattaa. Huomasin että omistajat pitävät kissoista todella hyvää huolta ja kissoilla on paljon virikkeitä ympärillään. Ne leikkivät mielellään ihmisten kanssa. Surullista kyllä, eläinoikeudet eivät muuten kovin hyvin ole voimissaan täällä, ainakaan lemmikkieläinten kohdalla.. Pieniä koiranpentuja myydään pienen pienissä lasikopeissa eläinkaupoissa. Olen törmännyt näihin eläinkauppoihin jo kolmeen ainakin. Yhtenä päivänä täällä oli lämmintä noin 20 astetta ja kävelin eläinkaupan ohi. Näky oli surullinen.. Pienet koiranpennut makasivat voimattoman oloisina jokainen erillisessä lasikopissaan, vailla minkäänlaisia virikkeitä. Niillä oli varmasti todella kuuma. Toisen kerran näin eläinkaupan ikkunassa lasikoppeja ja katselin koiria siinä jonkin aikaa. Yksi koirista pyöri samanlaista ympyrää kopissa ja puri monta kertaa omaa häntäänsä. Lisäksi se kaivoi kopin nurkkaa ja selvästi olisi halunnut ulos sieltä. Samaa edestakaista liikettä tekevät monesti turkiseläimet, jotka ovat koko elämänsä eläneet pienissä häkeissään, tulevat siis hulluksi virikkeiden puutteen ja ahtaan tilan vuoksi.. Esimerkkinä turkiskettu, joka oli purrut oman jalkansa luuhun asti... En käsitä mikä ihmisiä vaivaa, eivätkö esimerkiksi eläinkaupan omistajat huomaa näitä virikeasioita? Tekisi mieli joku päivä mennä sanomaan pari valittua sanaa johonkin noista kaupoista, mutta enpä voi kun en koreaa osaa.. Enkä nyt muutenkaan menisi, vaikka osaisin. Mitä se hyödyttää, kun kerta täällä on niin totuttu toimimaan.. Mitä tässäkään tilanteessa voisi tehdä? Täytyy vaan tyytyä katsomaan kärsimystä sivusta.. Onnekseni voin todeta, että ne koirat jotka ovat löytäneet omistajansa, ovat hyvissä käsissä täällä. Omistajat pitävät yleisesti lemmikeistään hyvää huolta. Olen nähnyt paikallisten koiria ja ne vaikuttavat hyväkuntoisilta. :)
Vielä yhdestä asiasta voisin tässä mainita, nimittäin Han- joen aktiviteeteista. Joki kulkee tuosta ihan vierestä ja sen varrelta löytää monenlaista virikettä. Vuokrasimme viikonloppuna Jussin kanssa tandempyörän jolla ajelimme joen varressa. Se oli mukavaa! Monet paikalliset vuokraavat pyörän joen varrelta ja ajelevat sillä piknikille tai muuten vain. Ilmeisesti me olimme hauska näky, kun kuulin parin paikallisen naurahtavan ohi ajaessamme. No, onhan se varmaan hauskannäköistä jos kaksi vaaleahiuksista ajelee tandempyörällä?
Tässä tämänkertaiset kertomukset. Gamsahamnida!
- comments