Profile
Blog
Photos
Videos
**HUOMIO!** Puhelinliittymäni on jälleen auki! Valitettavasti minulla ei ole kenenkään puhelinnumeroita tallella, koska Sim-korttini meni vanhan puhelimeni mukana uudelle omistajalleen, kuka lieneekään. LAITTAKAA SIIS MINULLE TEKSTARINA NUMERONNE YSTÄVÄT JA TUTTAVAT!!!
20.4.2010 Oi maamme Suomi, synnyinmaa..!
Näin on tieni vienyt lopulta takaisin kotisuomeen! Turkin jälkeen kävin Bulgariassa, Serbiassa, Slovakiassa, Itävallassa, Unkarissa, Tsekissä, josta matkustin 28tuntia bussilla Puolan ja Liettuan läpi Latviaan, josta jatkoin 5 tunnin bussimatkan Tallinnaan. Tallinnassa hengasin kaverini luona, josta eilen illalla saavuin kotiin. Näistä reissuista en enää tässä vaiheessa jaksa kirjoitella, sillä tämä blogi hiljenee tähän. Ainakin toistaiseksi!
Puoli vuotta ja 21 maata takana. Ja paljon juttuja. Paljon.
Kun nyt avaan maailmankartan ja annan katseeni kiertää, mieleen herää uskomattoman paljon unohtumattomia muistoja matkan varrelta.
Parhaiten mieleen matkaltani on jäänyt näky, kun Nepalissa slummialueella katselin bussin ikkunasta puoli tuntia, miten juuri ja juuri kävellä osaava pikkulapsi on löytänyt kuolleen koiran raadon. Miten innossaan lapsi vie koiran raadon kavereidensa luo, miten he keräävät roskia kasaan, tekevät nuotion. Miten he tottuneesti paistavat koiran ja syövät sen. Onnellinen ilma kasvoillaan.
Yllä mainitun kaltaisia asioita näin matkoillani lukemattomia. Sanoinkuvaamatonta köyhyyttä. Mutta samalla näin, miten nämä köyhääkin köyhemmät ihmiset osasivat iloita pienistäkin asioista ja tuntuivat elävän onnellisempaa elämää, kuin yksikään tuntemani ihminen täällä. Toivottavasti opin arvostamaan sitä, mitä meillä täällä on. Toivottavasti en unohda.
Viimeisen puolen vuoden aikana..
Olen matkustanut junalla aavikon halki
Olen matkustanut jokiveneen katolla kaksi vuorokautta Mekong-joella
Olen matkustanut jurrissa sammuneena rikshan kyydissä Kathmandun sokkeloissa
Olen lentänyt vuorien lomassa 80-luvun Dornierilla
Olen matkustanut Thaimaalaisessa poliisiautossa
Olen matkustanut Nepalilaisen Tata-bussin katolla eroosion syövyttämää kärrypolkua jyrkänteen reunalla
Olen liftannut itseni Nepalilaisen huumejengin pakettiautoon
Olen matkustanut pummilla Kambozan rajalta Pnom Penhiin
Olen matkustanut roikkuen bussin ulkopuolella kaiteesta puristaen
Olen matkustanut 34 tuntia putkeen bussissa
Olen matkustanut 12 tuntia bussissa Sherpa sylissäni
Olen ollut treffeillä Kambozalaisen kaunottaren kanssa
Olen kiivennyt maailman korkeimman vuoren perusleiriin
Olen vaeltanut maailman vanhimman kaupungin savitalojen sokkeloissa
Olen istunut 16 tuntia tatuointineulan piinattavana
Olen yöpynyt yksin teltassa viidakossa
Olen oppinut kuutta vierasta kieltä
Olen nukkunut lukemattomilla rautatieasemilla, bussiasemilla, puistonpenkeillä..
Olen syönyt lehmän mahalaukkua
Olen syönyt hämähäkin
Olen syönyt toukkia
Olen syönyt heinäsirkkoja
Olen syönyt lampaan keuhkoa
Olen syönyt haita
Olen syönyt krokotiiliä
Olen syönyt kaikennäköistä, mistä en edes halua tietää mitä ne on ollut..
Olen kiertänyt moottoripyörällä Thaimaan ja Laosin pohjoisosat
Olen käynyt maailman vanhimmassa kristityssä maassa
Olen käynyt maailman köyhimmällä alueella
Olen käynyt kylissä, joissa olen ensimmäinen länsimaalainen
Olen hengannut Kambozalaisessa naisten kauneushoitolassa useita päiviä
Olen nähnyt Kaspianmeren, Mustan meren, Marmarameren, Andamaan meren, Siamin lahden...
Olen nähnyt villejä jokidelfiinejä
Olen nähnyt villejä apinoita
Olen kouluttanut kulkukoiran istumaan
Olen ollut rynnäkkökiväärein varustettujen Burmalais-sotilaiden piirittämänä
Olen juonut vodkaa vesisateessa keskellä ei-mitään Armenialaisen poliisipäällikön kanssa
Olen nukkunut 20 asteen pakkasessa
Olen näyttänyt elokuvia jakkipaimenille, jotka eivät koskaan olleet nähneet televisiota
Olen leikkinyt videokameralla lasten kanssa, jotka eivät koskaan olleet nähneet elävää kuvaa, 5km korkeudessa
Olen oppinut vieraista kulttuureista
Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä minulla on
Olen oppinut paljon maailmasta
Olen oppinut paljon itsestäni
Siinä vain murto-osa kaikista matkani kohokohdista.
Lähdin matkaan, koska tiesin, että ennen kuin pystyn asettumaan aloilleni, minun on seikkailtava ja nähtävä mitä maailmalla on minulle annettavaa. Nyt olen sen tehnyt. Ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, että pystyin tähän! Nyt minun on helppo jatkaa elämääni, koska tiedän, että kotisuomen veroista paikkaa ei löydy mistään, TÄNNE MINÄ KUULUN! SUOMALAINEN PERKELE! AINA JA LOPPUUN ASTI!!!
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päättää EeroPetteri matkansa ja sulkee bloginsa. OVER AND OUT
- comments
E :,)