Profile
Blog
Photos
Videos
20.1.2010 / klo 8.20pm / Pimean kameran metsastysta, kauneus-salongin vankina ja Korealaista ruokaa Kampozalaisen prinsessan seurassa
Kun Kamputseassa sataa, moottoripyorataksit on melkeen ilmasia. Kun Kamputseassa sataa, Tuk-Tukit on riistohintaisia. Kastu tai koyhdy. No-Win situation!
Kamera. Haluan kameran. Vaikka en ookaan kova fotaamaan, niin ois kiva kuitenkin joka mestasta saada vahan jotain kuvia muistoksi. Vaan ei, eipa ole kameraa. Tanaan koitin loytaa itselleni uutta. Koska multa pollittiin se kamera, katson oikeudekseni pistaa vahingon kiertamaan. Koitin siis loytaa Phnom Penhin mustasta porssista itelleni uutta. Aasiassa kaannetyn tavaran diilerit loytaa ihan yhta helposti kun minka tahansa muunkin asian - kysyy taksikuskeilta. Jokanen taksikuski tiesi mestan, mista kuumaa elektroniikkaa loytyy. Diilasin moottoripyorataksin 2 dollarin hintaan rundaamaan mua eri kauppiailla. Tarjonta oli yllattavan heikko, suuri osa kameroista paskassa kunnossa ja huonoja tai ylihintasia. Eipa loytynyt mieleista, niin jaipa ostamatta.
Kamputsealainen suurkaupunki ei ole kiva paikka eksya. Tunnin harhailun jalkeen alkaa oikeesti epatoivo kolkuttamaan, kun kamat on guest housessa ja ei mitaan tietoa etta missa se olikaan. Kameraepisoodin jalkeen nimittain kaskin driverin heittaa mut takasin gh:lle. Eipa jatka tiennyt missa sen niminen lukku sijaitsee, enka tiennyt makaan! Tunti meni kun rundattiin vesisateessa ympari citya ja kyseltiin kaikilta muilta taksikukeilta et tietaako ne. Lopulta yks tiesi ja loydettiin hoodeille. Vahan jannitti valilla, kun kuski rupes hiiltymaan aika hyvin kun oltiin sovittu hinnaks 2$ ja menikin vahan pidemmaksi kyydiksi kun se alunperin oli ajatellu. Ajotyyli rupes olemaan sen mukasta. Hengissa silti!
Ja raha tosiaan! Ei toimiut se pankkikortti tanaankaan, kiersin varmaan 10 automaattia ja kavin kahdessa eri pankissa - ei toimi vittu ei! Mutta onneks Western Unionin kansainvalinen money transfer pelas joten sain diilattua suomesta rahalahetyksen tanne iltapaivalla. Nyt on taas sen verran etta pysyy hengissa eika tartte liftata.
Vetta on satanu taukoamatta siita asti kun kamputseaan saavuin. Kaikki tavarat ihan markia, ei kuivia vaatteita. Eika taalla mikaan kuivu.. Muistinpa paivalla nahneeni mestan jossa luki "Spa - sauna & jacuzzi". Kylmaa ja markaa ja synkkaa - iltapaivalla ajatus saunasta ja porealtaasta rupes tuntumaan ylitsepaasemattoman houkuttelevalta! Kavin siis diilaamaan itseani kylpylaan - vaan kaikki ei mennytkaan ihan niinkun olin ajatellut, ei tullut saunaa eika poreallasta... Mutta kuten arvata saattaa, alyttoman hauskaa ja ikimuistosia hetkia!
Kaskin tuk-tuk driverin kippaamaan mut "spa'-nimiseen mestaan. Aluks ei tajunnut yhtaan et mista edes puhun, mutta riittavan kauan selitettyani se tajus.. ainakin melkeen. Loysin itteni nimittain "beauty spa" kauneus-salongin edesta.. Ei sen nyt ihan niin pitany menna! Olin jo poistumassa vahin aanin takavasemmalle, kun huomasin etta salongin standissa luki "steam bath". Kadulla vesisateessa, surkeana, vaatteet markana karvistellessa noyrryin ottamaan harkitun riskin ja avasin oven tuohon heikomman sukupuolen salaiseen maailmaan! Paikka oli todella siisti ja rauhallinen. Ei onneksi yhtaan asiakasta, ei siis todistajia. Aulasa aarimaisen viehattava, hyvaa englantia puhuva tyttonen tuli kohteliaasti, ja hieman uteliaasti, kysymaan voiko olla avuksi.. Ei taida tallanen miespuolinen lansimaalainen renttu olla vakio kavijakaartia siina mestassa. Mut kuitenkin tytto otti mut vastaan ja opasti eteenpain, ja kyllahan sielta hoyrysauna loytyi! Vaikka koppi olikin aika kylma eika sita voi saunaksi edes hyvalla tahdolla tituuleerata, niin olihan se ihan miellyttavaa!
Puin ja palasin hoyryjen keskelta aulaan, jossa jain hiukan jutustelemaan sen respatyton kanssa. Siella kun sattui olemaan peileja joka paikassa, niin satuin kiinnittamaan ekaa kertaa piiiiitkaan aikaan huomiota omaan peilikuvaani.. enka pitanyt nakemastani! Vaikka oonkin kulkuri ja elan vapaata elamaa, niin johonkin se raja pitaa vetaa. Hirvea musta hoitamaton parta niinku mustalaisella, ja hiukset muistutti pallosiilia.. Kysyinkin puolivitsillani etta onko salongissa myos parturi.. ja kyllahan sielta pari kampaaja-tyttoa loytyi. Ette voi uskoa sita reaktioa kun ne tuli aulaan naki mut ja tajus etta MA olen niiden asiakas! Nauroivat niin etteivat pystyneet puhumaan pitkaan aikaan. Ja kylla muakin vahan nauratti. Kaikesta huolimatta ne otti haasteen vastaan. Kumpikaan ei vissiin ollu leikannu miehen hiuksia tai partaa koskaan ennen, joten aika moista kikailua se oli, kun ne saksien kanssa siina hyori ja pyori. Ja kellaan meista kolmesta ei pitany pokka missaan vaiheessa kun se oli selasta sahlaamista! Tunnin verran tytot siina kohelsi, ja lopputulos oli kylla ihan kiitettava fasiliteetteihin nahden.
Mentiin takasin aulaan ja respatyttokin oli ihan mykistynyt, sanoi ettei meinannut tunnistaa. Ja sanoi, etta ei tinny etta olen nain komea kun ei sen parran alta huomannu. Niinpa! Siina istuskelin sit kauneus-salongin aulassa niiden kolmen tyton kanssa tuntikausia jutustelemassa. Oli vahan amma olo kun yleensa miehet ei syllisty tallaseen. Mut onneks paasin paikkaamaan tilanteen ja pelastamaan miehisyden rippeeni!
Keskustelu kaantyi nimittain jossain vaiheessa ruokiin, ja juteltiin kaikista eri maiden ruokakulttuureista.. Kampaajatytot ylistivat Korealaista ruokaa. Tunnustin, etta en ole koskaan maistanut Korealaista. Ja samoin kertoi respa-tytto etta ei ole. Vaistomaisesti saalisvietti nosti paataan, ja ihan vitsina kysyin etta onko kaupungissa Korealaista, etta voisin vieda sen tyton toiden jalkeen syomaan. Ja kyllahan sellanen kaupungissa onkin. Tytto oli ihan hamillaan ja ujona, mutta sen kaverit painosti sen lahtemaan, ja niinpa odottelin etta se paasi toista ja lahdimme treffeille!
Eihan ne tosissan treffit olleet, mutta kuitenkin niita oli hauska ajatela sellasina. Basic-tilanteessa suomessa jos ois tapahtunu samalla tavalla, niin ne jos jotkut oiskin olleet treffit. Otettiin siis mittari ja ajettiin sinne Korealaiseen. Matkalla kavi ilmi, etta tytto on hyvin konservatiivisesta ja perinteita kunnioittavasta perheesta. Vaikka olikin jo 20 niin hanen aiti ei anna tyton kayda missaan, vaan aina pitaa menna suoraan toista kotiin. Ei ollu koskaan ennen kayny kahdestaan miehen kanssa syomassa. Eika koskaan missaan yokerhoissa tms.. Eli jos tytto jaisi kinni meidan deiteistamme niin se varmaan erotettais suvusta. Toivottavasti niin ei kay.
Ravintola oli sellanen viiden tahden luxus-rafla missa meilla oli oma tarjoilija kokoajan haarimassa ymparilla ja lusikoita ja haarukoita ja syomapuikoja oli rivi tolkulla lautasen molemmilla puolila. Ja mestassa oli yks huikee erikoisus - jokasessa poydassa oli syvennys, mihin tuotiin hehkuvia hiilia ja ritila, jonka paalla ruoka kypsennettiin. Niin ja sitahan riitti, ruokaa nimittain! Tilattiin jotkut hyvalta vaikuttavat annokset ja tarjoilijan suosittelemaa punaviinia. Lihaa ja kaikenmaailman juttuja ilmestyi grilli-ritilalle, ja aina kun jotain siita otti niin siihen ilmestyi heti lisaa! Onneks molemmat soi hyvalla halulla - tytollakin oli aika miehekas ruokahalu. Koko 'treffit' oli ihan huippumenestys, tytto puhui hyvaa englantia ja lopulta ei ollu yhtaan vaivautunu vaan ihan hirveen innoissaan uudesta tilanteesta.. Mut kaiki hyva loppuu aikanaan - niin myos nama treffit. Vaihdettiin sahkopostiosotteet ja lahdettiin molemmat omiin suuntiimme. Tyton nimi oli muuten "Ore", lausutaan "hoo" eli.. w****. En kuitenkaan vaantany nimesta vitsia, ei raukka vissiin ees ite ole tajunnut nimen kaksimielisytta, hyva niin. Eika nimi huoraa pahenna. Eiku miten se oli.. Mutta mutta, voinpahan ainakin sanoa olleeni Kamputseassa paikallisen kissan kanssa hot deiteilla... ja syoneeni Korealaisessa ravintolassa!
- comments