Profile
Blog
Photos
Videos
Eiköhän se ole taas korkea aika päivitellä ajatuksia tien päältä. Viikon verran oli tarkotus Pohjois-Thaikkulaa kierrellä mutta tuli jymähdettyä tonne Chiang Maihin jo reiluksi viideksi viikoksi niin johan tässä on korkea aika taas jatkaa matkaa. Thaimaan ei kuitenkaan ollut tarkotus olla mikään reissun kohokohta, aika täällä vaan kuluu niin vauhdilla. Lähdön ajankohta kyllä oli ehkä huonoin mahdollinen, kun Chiang Maissa on jo pitkin viikkoa valmistauduttu tuota Loi Krathong -juhlaa varten mikä olisi nyt huipentunut 12. ja 13. päivä. Viisumi taas menee umpeen 13. päivä niin ajattelin, että ei auta kuin heittää rinkka takas selkään ennen kuin jää asumaan. Kirjottelen nyt jostain random puistossa Bangkokissa eikä ole nettiä käytössä, joten voi vierähtää tovi ennen kuin tämä nettiin ilmestyy.
Eka viikko Chiang Maissa menikin hyvin pitkälti sairastellessa niin kuin taisin viimeksi jo kirjotellakin. Sairaspedistä lähdinkin sitten melko suoraan kiipeämään Doi Suthepille, joka on kaupungin ehkä tunnetuin temppeli yhden nyppylän huipulla. Matka huipulle vielä melko puolikuntoisena osoittautui yllättävän raskaaksi koitokseksi guesthousen pyörän kanssa. 11 kilometrin matka pyörällä ei kuulostanut niin pahalta paitsi, että pyörä oli sen verran huono ja mäki tarpeeksi jyrkkä, että lähes koko matka meni taluttaen. Matka ylös vesiputouksineen kaikkineen olikin reissun kohokohta, kun ylhäällä näki millainen sirkus temppelin ympärille oli rakennettu. Alastulo olikin astetta viihdyttävämpää, kun konkelin jarrut leikkasivat mutka mutkalta huonommin kiinni. Onnea oli taas matkassa ja ainoastaan viimeisessä mutkassa vauhtia ei saanut pysäytettyä mutta onnekseni ei tullut autoa vastaan.
Jonkin aikaa tuli sitten kierreltyä temppeleitä ja kapakoita mutta ei hirveän hyvin tullut päästyä kaupungin menoon sisään. Lentokentällä oli käynyt joku pummi leiman kanssa ja passiin oli merkattu vain kuukausi oleskeluaikaa vaikka turistiviisumilla pitäisi saada oleskella kaksi, joten lähdin immigration officeen ihmettelemään mistä on kyse. Myönsivät, että virhe on tapahtunut ja korjasivat passiin kuukauden lisää, vieläpä melko nopeastikin. Kopiota passista ottaessani katselin, kun vieressä seisoi toinen kaveri leijonapassia heilutellen. Heitettiin siinä sitten tervehdykset ja Jussi kertoi juuri avanneensa kaverinsa kanssa baarin melko lähelle ja pyysi illalla käymään. On the rocksista tulikin sitten lähös päivittäinen etappi ja parhaimmillaan illat venyivät tuonne aamukahdeksan tienoille. Hieman yllätyin kuinka paljon suomalaisia alueella asuu ja itsekin törmäsin about pariinkymmeneen härmäläiseen. Kovasti oli tarkotus käydä kundien kanssa lenkillä ja Suthepille kiipeämässä mutta omalla kohalla toiminta jäi pariin thai boxing -henkiseen treeniin baarin katolla, mikä oli kyllä mukavaa puuhaa. Bägiä tuli myös potkittua yleensä pari kertaa viikossa, joten on kai jossain kunnossa tullut pysyttyä.
Lähdöstä jäi kyllä varsin haikeat fiilikset ja kaupunkiin olisi helposti voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Toisaalta on taas hyvä fiilis, kun pääsee jatkamaan reissuja ja näkemään uusia mestoja, kun tuo Chiang mai rupesi jo tuntumaan kovin tutulta. Parina viimeisenä päivänä sää rupesi illalla olemaan jo sen verta viileää, ettei t-paidassa meinannut kunnolla tareta, joten ajatus biitsille pääsemisestä tuntuu kyllä aika muikealta. Vietän tässä nyt päivää Bankkarissa enkä pidä kaupungista yhtään sen enempää kuin ensimmäiselläkään kertaa. Illalla meinasin lähteä lentokentälle nukkumaan ja aamukuudelta pitäisi olla jo koneessa kohti Jakartaa ja sieltä sitten jatkokyydillä ehkäpä Balille, katsoo nyt sitten perillä mikä on fiilis.
- comments