Maanantai 7 - Torstai 9.12.2009

Maanantaina lähdettiin ihan vain chillaileen kaupungille ja ihaileen keskustan maisemia vielä kerran ennenkuin lähdetään jatkamaan matkaa muihin maisemiin. Tänään päätettiiinkin jatkaa matkaa kohti länsirannikkoa ja Perthia. Liput siis plakkarissa!

Tiistaina kävimme katsastamassa Sydneytä meren puolelta ja upealta näytti kertakaikkiaan! Pääsimme ihailemaan ooperataloa sekä huikeita asutusalueita, johon lukeutui myos Tompan ja Nicolen entinen kesahuvila. Watsons Bayn ranta oli ihanan idyllinen. Matkamme päättyi Darling Harbouriin, josta jatkoimme matkaa kavellen kohti keskustaa.

Keskiviikkona olikin sitten viikon kohokohta, kun lähdimme Blue Mountainsille. Blue Mountains on iso kansallispuisto Sydneyn liepeillä. Se on liitetty Unescon maailmanperintokohteeseen vuonna 2000. Siniset vuoret ovat saaneet nimensä toisen kertoman mukaan Eukalyptuspuiden öljyn värjäämästä maasta tai kuten oppaamme Nik, joka oli asunut seudulla 17 vuotta, oli sitä mieltä että sininen on meidän silmiemme aistiharha. Alue näyttää sitä sinisemmältä mitä kauempaa sitä katsoo. Eli läheltä katsottuna se oli erittäin vehreä ja vihreä alue ;) Parin tunnin ajomatkan jälkeen näimme ensimmäisen käärmeen, diamond python! Huh ja taas pelotti. Onneksi tällä kertaa olimme kuitenkin ihan auton sisällä, joten kosketus käärmeeseen jäi kaukaiseksi. Ensimmäinen ihastelun aihe oli, kun saavuimme kansallispuiston osaan nimelta Euroka ja siellä hyppelivät täysin villit mutta kieltämättä jo ihmisiin tottuneet harmaa kengurut. Uros ja kaksi naarasta söivät kaikessa rauhassa meidän niitä ihastellessa. Kenguruthan puolustautuvat "nyrkkeilemällä", joten päätimme olla haastamatta herra Kengurua Savate otteluun J Seuraavaksi matkasimme katselemaan maisemia Kings Tablelandille, josta avautui mahtava näkymä the Jamison Valleyhyn, joka on maailman viidenneksi suurin laakso. Laakson vaihteleva maasto ja korkeuserot langettivat varjoja maisemaan. Todella hienoa ja suurta! Ja me katselimme koko kaunetta turvallisesti huipulta. Meidän tuli ainoastaa muistaa tarkkailla askeleitamme, oli nimittäin käärmeiden kosioaika ja ne olivat hyvin valppaana liikenteessä. Meillä oli sääntönä: älä koita koskettaa, älä koita ottaa kiinni. Täällä käärmeet ovat hieman meidän kotosukulaisiimme verrattuna suurempia ja harmillisempia mikäli nappaavat kiinni…. Päivän ensimmäinen bushwalking eli puskakävely sijoittui Wentworth Fallsien maisemaan. Saimme sykkeen ylös ja hien pintaan matkatessamme ensin 850 metriä alaspäin sisältäen 600 porrasaskelmaa. Palkintona oli kaunis putous, joka tähän vuodenaikaan ei ollut ihan täydessä terässään, mutta upea silti. Lounaan saimme nauttia Kolmen Siskoksen seurassa. Nämä kivivuoret on nimetty Three Sisterseiksi vanhaan taruun liittyen, jonka jokainen voi googlettaa J Tytöt tekivät jotain minkä vuoksi noita muutti heidät kiveksi. Näin kertoo tarina ajalta miekka ja kirves…. Maisemat edelleen upeat, tosin seuranamme oli mittava määrä kärpäsiä. Mistä lienee meidät löytäneet. Sitten pääsimme energia tankkauksen jälkeen päivän toiseen vaelluskoitokseen. Katoomba Falls ja Furber Steps Bushwalks: tama oli jo vaativampi taivallus joten helpotimme tilannetta hieman ja päätimme tulla takaisin ylös ilman 1000 todella jyrkän portaan kipuamista. Jo edellinen 600 askelmaa sai jalat tuntumaan hyytelöltä tässä helteessä. Nyt siis ensin alas lauleskellen ja maisemajunalla ylös. Juna on maailman jyrkin vuorijuna ja nousi 52 asteen kulmassa. Ja meitä pelotti niin että mahaan sattui. Rohkeasti kuitenkin kyytiin ja uskokaa tai älkää, mutta ei meitä sitten enää kyydissä niin paljoa pelottanutkaan! Ja silmät pysyivät auki! Paluumatkalla poikettiin Olympiakylässä, jossa oli täysi tohina päällä MM-kisojen rakentamisen parissa.