Profile
Blog
Photos
Videos
Hah, huomasimpa etten oo kerenny kirjottamaan viime viikoista mitaan tanne. En sitten mennytkaan Louisen luokse, vaan pysyin Amy Garriochin tykona kun se Colorado girl ei tullutkaan jostain syysta Huntlyyn olleskaan. Heti loyty yhteinen savel kun sain kuulla et Amy oli ollu 8kk Uudessa-Seelannissa lehemia lypselemas ja bilettamas. Amyn aiti on kotosin Orkneyn saarilta, joten oli hyvaa esivalmistelua ja totuttelua Orkneyn murteeseen :D Sandra on tosi pikkanen ja pippurinen nainen joka puhuu mielettoman nopiasti. Saat suosi meita Huntlyssa, ja kahtena paivana vaan makoiltiin meren rannalla, ja kavin jopa uimassa North Seassa!
Rankkaa oli ainostaan tosi aikaset aamuheratykset, koska seka Marian etta mun hostit kavi erinaisis toissa aikaseen aamul, joten mejat piti aina heivata toisten farmareitten kynsiin siks aikaa. Kummia ja viihdyttavia persoonia sitten tavattiinkin, Jimmy da smoking elf, joka naytti meille Auchindoun linnan ja seuraavaks Brian da oilworker isolla Land Roverillaan Iainin kanssa (hullun hauskoja juttuja) ja koettiin jopa eka kunnon skottilainen sademyrakka matkalla kotio merenrantakaupunkikierrokselta. Mentiin melkein jatkien kanssa kalaan! ;P
Helen ja Alan, joitten kyydissa tultiin Highland Showsta Huntlyyn, naytti meille sitten YF:n yoelamaa jalleen, kaytiimpa feikkihuutokaupassakin. Parasta antia koko viikosta oli se, kun Helenin isa Alistair (jees, varmaa 4 Alistair jo talla reissulla :D) naytti meille miten se tyoskentelee bordercollieiden kanssa lammasjutuissa. Aivan uskomatonta oli nahda viiden koiran ja yhden miehen yhteistyota! Alistair oli ite kouluttanu koirat vastaamaan erilaisiin vihellyssarjoihin ja paikallisella murteella annettuihin komentoihin. Monty on ihan paras, semmonen isoturkkinen wanhahauvavauva joka juttelee ulisemalla. Tosissaan herkisti nahda koirat tekemassa sita mihin ne on tarkotettu, eika pallistelemassa ylijalostettuina ja trimmattuina jossain nayttelykehassa, kun ne ihan tosissaan nauttii siita tyoskentelysta, joka on niille leikkia vain ja huvia huoletonta. Muutenkaan ole ikina ymmartany sita, etta ihmisten pitaa jalostaa elaimia makunsa mukaan, tuunata niita kuin esineita. Semmosta kasitetta kuin "varivirhe" ei edes saisi olla olemassa. Kaikki koirat karvoineen paivineen on samanarvosia, oli se laikku sen naamassa sitten kolmion tai nelion muotonen. Tuli muuten kuvattua ehka koko reissun parhaat 15minuuttia sina iltana, pelkastaan toi naytos ois ollu koko Skotlannin reissun arvonen.
Todistettiin myos muuten elamamme ensimmainen blackening. Ideana on siis tuottaa hyvaa onnea tulevalle haaparille peittamalla ne yllattaen mahollisimman haisevaan ja tahmeaan mossoon. Ennen ne kaytti aina tervaa ja hoyhenia, mutta koska terva on kuullemma liian kallista nykysin, ja liian moni kana kuolis haaperinteiden takia, ni ne nykysin kayttaa kaikkea mahollista melassista jauhoihin ja kananmunista sahanpuruun. Taytyy sanoa etta sen verran rankat perinteet nailla on noissa haa -jutuissa, etta ei ehka heti ensimmaisena tulis mieleen menna naimisiin Skotlannissa :D Sotkusta ja haisevaa hommaa oli, mutta onneks "me kuvaajat" pystyttiin maastoutumaan autoon pois kaiken mosson tielta. Tosin tyypit pelottavasti lupas tulla Suomeen tekemaan blackeningin mulle sittenko kuullemma menen naimisiin. Sairasta ja niin hauskaa touhua :D jalkikateen tottakai viskia ja oatcakeseja.
Myos Invernessin paivatripilla nahtiin kun joku haaporukka ajeli pitkin katuja. Ne oli aika helppo erottaa tavallisista pulliaisita, silla sulhanen oli sidottu lava-autoon kiinni, ja se oli kokonaan punasen mohnan peitossa ja muut aijat vaa joi kaljaa siina lavalla ja naureskeli sille sulhasen riehumiselle :D Poliisitki vaa kaveli naureskellen ohitte. Lochin Nessie pysytteli piilossa, mutta oli kuiteskin mukava risteily kyseisella jarvella, joka paattyi ison linnan raunioille. Arsytti vain bussissa kuulla amerikkalaista aksenttia, kun on niin tottunut jo tohon ihanan vivahteikkaaseen skottilaiseen murteeseen.
Aberdeenista, da Grey Citysta, jossa kaikki on rakennettu graniitista ja jopa ihmisetki tuntu pukeutuvan harmaisiin, mentiin sitte risteilyaluksella 6 ja puol tuntia pienoisessa krapulassa merenpoikki Orkneyn saarille. Eipa siina matkassa muuten mitaa, mutta kun ei ollu pennin hyrraa ruokaan, ni dippailin siina sitten sipseja ketsuppiin rakkaan Budini kyytipoikana. Onneks Sibylle kustanti rosee viinia, ni matkanteosta tuli heti hauskempaa. Hytin varaaminen ois ollu liian kallista, joten siinapa tytot sitten torkku kovalla lattialla matkatavaroiden paalla. Oli kylla niin hehkee olo Kirkwallissa kun tavattiin viikinkisaarten hostit. Noo onneks Charles, meikan hosti, oli niin lunki jatka ettei mitaan. Suurin jarkytys tapahtu kun mentiin niitten luomulammasfarmille. Sen aiti Vera astu ovesta ulos ja sano mun nimen aivan taydellisesti! Myohemmin selvis, etta silla on ollu suomalainen kirjeenvaihtokaveri jostai pennusta lahtien, joten se ties suomen kielesta kaikkee. Plus niilla oli ollu kaks suomalaista vaihtaria ennenki. Taytyy sanoo etta nyt oli kylla sijotettu meikalainen niin oikeeseen perheeseen, hirveita raavasuita kaikki ja koko ajan vitsia vaannettiin jostai.
Eras paiva mulla ja Marialla lahti niin legenda Kolo -juttua etta :D Bruce, erittain hauska YF heppu kierratti meita ympari saaria ja ekana laskeuduttiin mystiset 29 askelta koloon (kukaan ei tieda miten se kolo on syntyny, ja sielta loyty jotai luita joskus kauan sitten), sitten mentiin kahtomaan meren muovaamaa huuuugea koloa. Naurettiin vaa etta ei saakeli mika kolo paiva! Maan alle aina vaan :D myos vierailtiin italialaisessa kappelissa ja viininmaistajaisissa, mika oli aika kokemus, koska sita viinia ei tehty rypaleista vaan barleysta. Sailoripubiin reissun lopuksi, ja koto Suomi tuli mieleen kun Bruce tarjosi meille tytyille legendaarista Sambvcaa, jotain anisviinaa mika maistu ihan salmarille. Hassua muuten on, etta joka pubissa tuntuu olevan pieni koira.
Kuuteen vuoteen en ole ollut satulassa, ja Orkneyssa sain maailman lempeimman muistutuksen kaikista harrastuksen hyvista ja ihanista puolista, kiitos 14w herrasmiesheppa Nicon. Vasta nyt sita tajuaa, kuinka paljon onkaan kaivannut ratsastamista. Mutta ei sita kaikkea hazzle bazzlea mita ihmiset aiheuttaa, taalla asiat otetaan ihanan lunkilla tatsilla.
Yksi unelmistani siis kavi toteen, ratsastaminen Skotlannin nummilla. Mika onnistui kiitettavasti ottaen huomioon sen etta menin nukkumaan siina kolmelta ja ennen yheksaa oli heratys eilisen pubireissuilun jalkeen. After Shock ei ollutkaan niin pahaa mita nimi enteili, ja skottipojat oli ongelmissa, kun ne yritti loytaa jotain drinkkia mista Maria ja ma EI tykattais. Brucen drinkkilista otettiin kayttoon, ja loput niista tuhottiin lauantaina ennen lahtoa viimeseen hostpaikkaan, Paisleyyn. Oli ehka elamani karmein ilta lauantaina, koska hirvee flunssa iski ja ei oikee ollu vetoo mihinkaa. Silti kun Bonkers parahti soimaan ni oli pakko raahautua tanssilaittialle porukalla. Koomatettiin loppuillasta Sibyllen ja Marian kans poydas, kun pojat naytteli parhaita dancemovvsejaan. En muuten ikina ois uskonu, etta mun host Charles on niin multitalent, osa-aikanen luomufarmari/putkimies/urkujensoittaja/vapaamuurari 20 vuotiaana. Loistoheppu, joka solkottaa alytonta murretta! Mieleton oli koko Coplandien perhe johon kuuluu myos kuningatar kissa joka jutteli naukumalla. Hirmunen ikava jai niita ja niitten murretta.
Nyt porraillaan Paisleyssa sarkylaakkeiden voimalla. Tanain kavin kahtomassa elamani ekan hockeymatsin ja koko paivan oon kirjotellu saakelin postikortteja ja kirjeita, saas nahha millon ne tullee perille. Rannekramppi ei ollu kaukana : D huomen aamusta kaydaan Isle of Arranilla, ja illalla on taal Hazelin talossa pizzabileet. Periaatteessa tas mun romaanin mittases skrivailus ei ollu paata eika hantaa, kunha vaan yritan ittelleni laittaa muistiin ees jotain mita on tapahtunu, hah. Katsellaan!
- comments