Niin se aika vaan menee nopeasti eteenpain. Ollaan jo yli tammikuun puolivalin joka tarkoittaa etta kaudesta on jaljella vaan muutama hassu kuukausi. Marraskuun lopussa tanne tultua tuntui ylipaasemattomalta olla tassa pikkuruisessa kylassa reilu nelja kuukautta. Tyorintamalle nyt ei oikein kuulu mitaan uutta, olen saanut tahtoni lapi (ainakin hetkeksi) ja saan tyoskennella haluamassani hotellissa, joten elama ehka on hieman helpompaa, ihan kaikkien kannalta! Vihdoinkin kun tammikuun alussa high-high season loppui, elama alkaa palautumaan normaaliksi eika taalla ole enaa niin paljoa ihmisia kuin joulu-tammikuussa. Niille, kenelle se ei nyt ole tullut jo selvaksi, koen ettei taa ole ollut sellaista mita ajattelin sen olevan. Mita sitten sen ajattelin olevan? Jaa-a, no ei hajuakaan. Ehka olin sitten kuitenkin unohtanut millaista on olla respana, ymmarran naiden hissipoikien ja elamyspuistojen tyontekijoita etta ne on innoissaan, ne saa kuitenkin olla ulkona ja ymparilla on muita tyontekijoita. Kun taas meita respoja on aina se yksi vuorossa. Taas haluan korostaa sita etta tata tyota tehtya sen reilut 7 vuotta, en tieda mita muuta oletinkaan sen olevan. Ehka ma ajattelin etta mua kohdeltaisiin myos silla tavalla, etta mulla olis jonkinlainen tausta tahan. Mutta tan sanottuani, haluan kuitenkin korostaa kuinka huikee mun esimies on (taa on ymmarrettavaa koska herrasmies on Etela-Afrikasta). Ja suurin osa tyontekijoistakin on mukiinmenevia, joten en oikeestaan tieda missa mattaa. Ehka tuo 5 kuukauden matkustaminen ja maailman nakeminen on aiheuttanut mulle myos jonkinlaisen auktoriteetti-ongelman :D. Toivottavasti naette (ja nautitte) naista muutamista kuvista joita olen ottanut kahdesta eri hotellista joissa tyoskentelen. Hotelli on ehka vaara sana, koska kaikki huoneistot on yksityisesti omistettuja, toisin sanoen siis jonkun toisen koteja, joita ne sitten aina valilla laittaa "vuokralle" ja sitten random ihmiset voi niita netista varailla ja tulla yopymaan. Suurin niista on siis neljan tai viiden tahden kompleksi joka on ski-in/ski-out parhaalla mahdollisella sijainnilla, melkeinpa ihan kylan keskella, toinen kompleksi on vanhempi rakennus jossa saa yopya pienemmalla rahalla ja sitten on kolmas, joka on uusin ja ehka hienoin huoneistoiltaan, minka nyt voi olettaa 5 vuotta vanhalta rakennukselta. Kahdessa naista on joissakin huoneistoissa omat ulkona olevat poreammeet (Terkkuja Kanttikseen, edes Canada ei veda siis vertoja teille), kuntosalit, pelihuoneet jne. Minkaanlaista ravintola/baaria ei ole koska melkein kaikissa huoneistossa on taysin varustetut keittiot. Yksi outo seikka kuitenkin on etta ainoastaan tuossa vanhimmassa on jaakone, kahdessa muussa sita EI OLE. Outoa, kylla, mutta ehka canadalaiset on ajatellut sen niin etta on tarpeeksi kylma muutenkin ;) Muuten aikalailla tyo on samanlaista missa ikina sita tekeekaan, oli se sitten hiihtokeskus tai ei. Seitseman viikkoa siis jaljella, koska ystavallisesti ilmoitin viime viikolla pomolle etta en halua jaada kauden loppuun, Working Holiday nimihan nyt viittaa jonkinlaiseen lomaan kuitenkin? Tarkoituksena on siis maaliskuun ensimmaisen viikon jalkeen nahda muutakin Canadaa kuin tata samaa hiihtokeskusta ja Vernonia (joka on siis se huikea kaupunki jossa on se 3,2 ihmista). Samaan hengenvetoon voi sitten taas sanoa etta kylla tahankin elamaan sitten vaan tottuu kuitenkin aika nopeasti, valilla tuntuu niin kodilta ja todelliselta (?) etta melkein unohtaa etta kaikki onkin vaan valiaikaista. Elama on kuitenkin kutakuinkin helppoa, liikkuminen kun tyopaikan, kampan ja baarin valilla ei ole kuin joitakin kymmenia metreja. Meita tyontekijoita on siis muistettu erilaisilla tapahtumilla pitkin kautta, joihin meilla respalaisilla (taas kerran) on harvemmin asiaa koska jonkunhan se tyokin on tehtava. Oon missanut MONET tapahtumat, mutta olen aika innoissani etta kauden ainoa vapaatoive meni lapi ja saan juhlia synttareita ja naiden aussien kans niiden australia dayta, sain siis kolme paivaa vapaata!! Woop woop! Tosiaan pettymyshan oli suuri kun sain tietaa etta naa ei vuokraa mitaan henkilokunnalle high-high seasonina joten en oo voinut harjoittaa mitaan ulkoilmalajeja. No tammikuun alussa se siis loppui, ja vuokrasin kamat pariks paivaksi, haha, sita kaatumisen maaraa, toisena paivana en oikein paassyt sielta maasta enaa yloskaan. Innoistuin kuitenkin niin etta ostin omat varusteet joka itseasiassa tuli sitten kuitenkin halvemmaksi kuin vuokrata edes muutaman kerran viikossa. Eli meika on sitten kaatuillut tossa pikkumaessa jossa on kaikki muut osaamattomat. Siellahan ma kuitenkin tapasin sen suuren rakkauteni, joten kaikki kaatuilu ei ole mennyt hukkaan! Etta sellasia tanne, koti-ikavaakaan ei oikein ole ollut alkuviikkojen jalkeen, niin kuin sanoin niin taa tuntuu toisaalta niin kodilta etta valilla ihmettelen etta oon ollut taalla kuitenkin niin vahan aikaa. Onneksi ei pahempia sairastumisia ole ollut, mita nyt "syysflunssaa" ei lasketa, muutama viikko sitten koko talon lapi meni epidemia jossa sairastu suuri osa koko henkilokunnasta, osalla oli noroa ja toiset paasi vaan tavallisella kuumetaudilla. Ihmiset alkaa oleen jo paranemaan pain, mutta sen nakee kylla minkalainen epidemia siita syntyy kun pari sataa henksua asuu saman katon alla. Loukkaantumisia on vahemman kun kausi etenee, mutta ne on sitten yleensa vakavampiakin. Kamppis mursi eilen solisluunsa ja makaa nyt sairaalassa eika ole vielakaan paassyt leikkaukseen, voi hyvin olla kausi on ohi, mutta toivotaan parasta! Vaikka matkustamiseen kyllastyy kun sita on tehnyt tietyn maaran, niin kylla innolla taas suunnittelen Canadan kiertamista, mihinkaan tundralle en lahde. Mutta tavoitteena olis Calgary, Toronto, Ottawa ja ehka Montreal. Sitten saa jaada kylma kausi taakse, ja meika lahtee hankkimaan sita kadotettua rusketusta takaisin. Joskus ihmisen on ihan hyva olla tietamatta mita sen jalkeen tapahtuu...