Aamulla seitseman aikaan tultiin tanne Hoi Aniin 12 tunnin bussimatkan jalkeen. Vahan oli kuoppainen tie, mutta perille paastiin. Melko hyvin saatiin bussissa nukuttua niin ei hirveita traumoja jaany. Takalaiset ovat vaan vahan liian innoissaan sinansa hienosta keksinnosta, nimittain ilmastoinnista. Busseissa on lahes aina ihan sikakylma! Nytkin maattiin siella paalaesta varpaisiin asti parilla fleecepeitolla vuorattuna, etta pysty nukkumaan. Oikein kivalta kaupungilta vaikuttaa tama Hoi An, mutta tama kolmatta paivaa jatkuva sade vahan latistaa matkatunnelmia. Fleesenkin sai jo kaivaa repusta kayttoon, ei taalla mitenkaan lamminkaan ole. Mutta oikeaan aikaan vuodesta Hoi An ois ehdottomasti tutustumisen arvonen paikka. Vanha kaupunki on valittu Unescon maailmanperintokohteeksi, ja tosi kivan nakosta siella oli. Koko kaupunki oikeastaan koostuu paaasiassa vanhoista rakennuksista, joista on tehty asuntoja, hotelleja yms. Joen varrellaki kaytiin kaveleskelemassa, mutta lahettiin pois ku naytti silta, etta se tulvii yli ayraiden. Taalla on joka kulmalla raataleita, jotka esittelee hienoja vaatteita, kenkia yms, ja jotka ovat valmiita tekemaan melkein minka sorttisia vaatteita vaan. Meilla ei kuitenkaan ole tarkotus viipya taalla ku tama yksi paiva, niin taitaa jaada vaatteet talta osin teettamatta. Huomenna matka jatkuu Hueen, joka on Vietnamin kolmanneksi suurin kaupunki.