23.12.2009 Ari kirjoittaa...

Tervehdys ja hyvaa Joulua!

Road trippimme taalla OZ:n ihmemaassa on nyt siis paattynyt ja olemme Cairnsissa. Taalla olemme olleet jo kaksi paivaa, palauttaneet auton ja aloittaneet jouluun rauhoittumisen. Kylla taallakin ihmiset joulukiireessa painaa menemaan vaikka eivat sohjossa kynnakkaan. Tanaan aaton aattona ilman lampotila taalla oli aamulla klo 0800 32 astetta varjossa ja nousussa seka ilmankosteus 70... ei ihan perinteinen joulusaa meille. Olemme mekin hieman ruokaa ostelleet joulun varalle, mutta ei mitaan perinneruokaa. Mangoja, katkarapuja, eggnogia, jne. Meilla on kaytossamme huoneisto, jossa voimme rauhoittua joulun viettoon ja kokkailla.. ja tietysti pulahtaa uima-altaaseen kun tulee kuuma!

Automatka meni loistavasti! Ainoa pikku ongelma auton kanssa oli yksi rengasrikko. Se on pienta yli 6000 km:n ajelussa. Matkan tarkat lukemat olivat seuraavat: yhteensa 6086 km ja 37 paivaa. Matkalla oli 27 eri leiripaikkaa. Polttoainetta kului 747 litraa. Voimme siis suositella Spaceshippia kaikille tanne aikoville. Ainakin voimme suositella auton vuokraamista ja automatkaa. Kun jalkeenpain mietimme mika reissussa oli kaikkein parasta niin kylla se oli paikallinen luonto ja sen ihmeet. Ja niiden tyko paasee oikeastaan vain omalla autolla ja kavellen.

Kaikkein parhaimpina paikkoina pidimme kansallispuistojen leirintaalueita. Ne ovat aina kohtuu siisteja, niissa on vahan ihmisia ja paljon elaimia. Niissa on poikkeuksetta merkittyja reitteja, joita pitkin on helppo kulkea eksymatta luontoa tarkkaillen. Aivan erityisesti nautimme siita, etta niissa oli mahdollisimman vahan turhia valoja ja metelointi kaikin tavoin kielletty! Jokainen ilta ja yo jonka vietimme siella luonnon keskella tarjosi aina uuden elamyksen.

Vietettyamme pari paivaa Townsvillessa paatimme jatkaa matkaa sisamaahan ja tavoitteena jalleen kerra nousta rannikolta ylankoalueelle, jossa on hieman viilempaa ja nain ollen mielyttavampi nukkua. Suuntasimme siis Wallaman Falls - vesiputouksille ja siella sijaitsevalle kansallispuistoalueelle, joka oli noin 500 m merenpinnan ylapuolella. Kavimme katselemassa putokset ja pistimme leirin pystyyn laheiseen kansallispuistoon. Puistossa kavimme kavelemassa muutaman lyhyen lenkin poluilla elaimia katsellen. Talla kertaa emme nahneet muuta uutta kuin ihan leirimme laheisyydessa hiipivan pienen kengurun, jota epailimme puukenguruksi. Auringon laskettua ihailimme hetken sysipimeassa (ei taaskaan muuta kuin luonnon valott:)) Australian kaunista tahtitaivasta ja nukahdimme tyytyvaiseen uneen viileassa vuoristoilmassa...

Aamuyolla herasin siihen, etta joku oli ilmeisesti tekemassa maaraaikaishuoltoa autoomme. Auton alta kuului kolistelua ja rapistelua. No eihan siina auttanut muuta kuin hipsia mahdollisimman hiljaa ulos katsomaan mita siella oikein tapahtuu... No auton allahan oli aiemmin paivalla nakemamme pikku kenguru puuhailemassa omiaan! Se haipyi vauhdilla metsaan kun havaitsi auton unisen omistajan keppi kadessa:). Painuin takaisin pehkuihin... ja hetken paasta kaveri hiipii takaisin kesken jaaneen tyon kimppuun! Talla kertaa Pia sai tuijattua sita valolla. Tasta saikahtaneena otus ei enaa palannut "mekaanikon" hommiin... ainakaan meidan autolle:) Myohemmin selvisi etta kyseessa ei ollut puukenguru vaan jokin muu pikku kengurulaji.

Wallaman Fallsilta matkamme jatkui Mission Beachille, eli siis rantaan taas takaisin. Taalla toivoimme nakevamme Kasuaareja joita emme viela olleet onnistuneet luonnossa nakemaan. Pohjois Queenslandissa naita isoja lintuja olisi pitanyt nakya vahan joka paikassa. Kuulimme paikallisilta monessakin eri kohteessa etta vuonna 2006 alueella riehunut hirmumyrsky Larry oli kohtalokas myos kasuaareille. Kanta on kuitenkin nopeasti elpymassa paikallisten avustustyon ansiosta:).