Pitkään on ollut puhetta ja uhoa että miehän lähden, ja täällä ollaan. Ensimmäiset päivitykset vähän tälleen jälkijunassa. On tapahtunut niin järjettömästi, että suurin osa on jo unohtunut. Hävettää, miten kauan tätäkin on tullut lykättyä. Kynnys aloittaa on insinöörimäisen korkea, mutta toivottavasti jatkossa on helpompaa lisäillä tekstiä, nyt kun mopo on polkaistu käyntiin.

Päivä 1: Tiistai 4.1

Sekalaisia tunteita, onko tämä nyt sitten totta. Rinkka jokseenkin pakattuna eteisessä väittää että olisi. Päiväreppu on vielä pakkaamatta ja tarpeelliset paperit tulostelematta, eli insinöörin ajanhallinta henkeen ja vereen. Lähtöön aikaa 4h, eli pyörä alle ja tulostelemaan. Pendolino lähti puoliltapäivin ja perillä Tikkurilassa olin nelisen tuntia myöhemmin. Onneksi junassa oli edes netti niin ei tuo 33€ tuntunut niin hinnakkaalta. Tosin rahaahan on järjettömästi, se on niin wanha keksintö. Parin minuutin venailun jälkeen Tikkurilan laiturilta lähti vuoro 61, joka heitti Helsinki-Vantaan (HEL) ykkösterminaalin eteen. Miika oli jo odottelemassa ulkomaan terminaalissa, lyötiin yhteen ruumaan menevät tavarat, kietaistiin muovipussi ympärille ja laitettiin rinkka menemään Bangkokiin. Käsimatkatavaroita sai olla AirBerlinin turistiluokassa 6kg (8kg läppärin kanssa) joka ylitettiin suurin piirtein kaksinkertaisesti. Eipä noita kukaan punninnut, eli koneeseen vaan.Taivaalla on jäätävän kylmä.Päällimmäisenä neljän tunnin lennosta jäi Miikan ja lentoemon välinen hyytävä tiedonsiirtonopeus. Lentoemäntä kulki kärrynsä kanssa, jakaen kaikille matkustajilla juomista sekä sandwichejä. Hankaluushan tässä oli se, että leipiä oli kahta erilaista, ja että lentoemo puhui saksaa. Hän puhui myös englantia, käytti käsiään sekä matki kanan ääntelyä. Noin 60 sekuntia kyseltyään että "Käse oder Turkey = juusto vai kalkkuna", hän päätti vaihtaa kieltä englanniksi ja lopulta alkoi matkia kanaa, kotkottaen ja heiluttaen käsiään. Miikan iloinen hymy ei riitättänyt vastaukseksi joten minulta päädyttiin kysymään saksaksi "Osaako ystäväsi puhua?" Tässä vaiheessa jouduin huutonaurultani puuttumaan peliin ja ottamaan Miikalle leivän mallia kalkkuna aka turkey. Myös muut käytävän toisen puolen kanssamatkustajat osallistuivat iloon.Düsseldorfissa oltiin perillä 20:30 Aatun aikaa. Heti ovelta lähdettiin oikeaan suuntaan, mutta sotilaspoliisin suunnistustaidoilla päätettiin kääntyä kannoillaan ja lähteä kulkemaan toiseen suuntaan. Parin kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin n. 300m päähän lähtöpaikasta, hotelli Düsseldorf Residenziin. Loistosijainti, mutta hotelli itsessään melko vaatimaton. Erittäin hyvä aamupala, 2hh/yö 50€ aamupalalla. Erikoisuutena mainittakoon normaalin vaijerihissin sijaan olevan hissi, jota liikutteli teleskooppimäntä. Näppäsin kuvankin.

Päivä 2: Keskiviikko 5.1

Seuraavana päivänä päästiin kärsimään käsittämättömästä kylmyydestä. Suomessa oli -20C lähtiessä, ja Saksassa nollakeli. Molemmat paleltiin koko päivä ulkona, eikä mitään järkevää syytä löytynyt. Aikamme palloiltuamme haluttiin tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja mentiin juna-aseman mäkkäriin. Kolmen ja puolen euron lastenateria kitusiin ja eteenpäin. Käynti saksassa oli melkoisen mitäänsanomaton, tultiin tiistaina illalla pimeän aikaan ja lento lähtikin seuraavana päivänä 17.20 paikallista aikaa kohti Bangkokia. Lento kesti vajaa 11h ja kelloakin kelattiin 6h eteenpäin, eli tästä se jetlag alkaa.

Päivä 3: Torstai 6.1

Lopultakin perillä helteisessä Bangkokissa. Mittari näyttää kolmeakymmentä ja aurinko paistaa utuiselta taivaalta tappavasti. Lentokenttä on kokoluokkaa Joensuun keskusta - mutta hyvien opasteiden myötä löydettiin heti maan alla sijaitsevaan autohalliin, josta saatiin taksi alle. Olin tulostanut netistä hotellin osoitteen sekä kartan, joten taksikuski oli heti kärryillä minne mentiin. Matkaa taittui reilu 30km, mentiin parista tietullista (á 1€) läpi ja saavuttiin Silomin kaupunginosassa sijaitsevaan Manohra Hoteliin. Hotelli on rakennettu vuonna -66, eikä sitä näyttänyt olleen juurikaan korjattu sen jälkeen. Kaikki tilat olivat siistejä (kiitos rakennusmateriaalien laadun vielä tuolloin), mutta ikä teki tehtävänsä. Henkilökunta on aasialaiseen tapaan ylikohteliasta, sydämellisesti pahoillaan kaikesta negatiivisesti sekä kumartelevat kävellessään lähestulkoon kaikelle. Myös puhumisen taustasäestys "tänk juu tänk juu":lla oli tuttua huttua. Tämä paikka tulisi olemaan kattonamme seuraavat kaksi päivää. Ilmastoidut ja siistit 2hh aamupalalla 19€/yö. Sijanti oli hyvä, joskaan ikinä se ei voi olla "keskellä" keskustaa, kun keskusta on niin laaja. Kerrostalo toisensa vieressä on normaalia asutusta vielä kymmenien kilometrienkin päässä, mutta uskaltanee sanoa että tuo Silom on yksi niistä Bangkokin keskustan alueista. Muutamien kilometrien päässä on ostoskeskukset Silom Square/Center/Tower sekä MBK. Jälkimmäinen käsittää kahdeksankerroksisen, kerrospinta-alaltaan noin Joensuun Prisman parkkihallin kokoisen, ostoskeskuksen. Alimmissa kerroksissa oli korukauppoja, sekä turistiystävällisiä pikkuputiikkeja. Pari kerrosta ylempänä, oli kodinkone- sekä kalusteliikkeitä. Ylimmät kaksi kerrosta olivat elokuvateattereita, sekä jättimäinen karaokebaari. Väliin jäi muutama kerros vieri vieressä olevia torimaisia kojuja. Kerroksen "pitkän" seinän päästä päähän kävely kesti löntystelyvauhtia valehtelematta yli 15min, eli mistään Iso Myystä ei ole kyse. Meillä meni parin kerroksen huolelliseen koluamiseen melkein kaksi päivää. Miika osteli joitain vaatteita, itse lähinnä kiertelin ja tutustuin kaupantekokulttuuriin. Vähän harjoittelin tinkaamista, ja kokeilin hahmottaa tavaroiden "oikeita" hintoja. Oli hauska seurata 5€ kappalehintaan Polo-pikeepaitoja myyvän naisen ilmettä, kun saksalainen turistinainen tinki tohkeissaan "Näitä olevan tarjolla halvemmalla Saksassa". Justjoo, kuvittelisin tuon laulun olevan jo loppuunlaulettu :D

Käytiin MBK:n reunalla sijaitsevassa kauneushoitolassa ottamassa "Foot Spa Treatmentit" eli jalkahoidot. Lystiä kesti 2,5h ja kustansi 15€. Reilusti keskihintatasoa kalliimpi, mutta paikka oli erittäin siisti. Ennen hoitoja istuttiin sohvalla ja siemailtiin lähdevettä. Seuraavaksi siirryttiin pesusalonkiin jossa jalat pestiin, scrubitettiin ja vaselinoitiin. Kääreitä, kuorintaa ja lilluttamista.

Jäätävä kommentti tuli eräältä kauluspaitojen myyjältä, jolta Miika osti nipun paitoja. Hän tinkasi hintaa tarmokkaasti ja sai sen hilattua reilusti alle pyyntihinnan. Loppukaneettina Miika heitti että hän haluaa näyttää yhtä hyvältä kuin ystäväni tässä (minulla oli päällä samanlainen paita), johonka myyjä sanoi että "Yeah, but your friends shirt genuine" (Joo, mutta kaverisi paita on aito.) SNAP!!Tälläistä tältä erää, laitetaan lisää settiä tulemaan. Itse painun nukkumaan. Moi!