New Zealand

Eilen illalla tultiin takasin Uudesta Seelannista eteläsaarelta, jossa siis vietettiin edellinen viikko Lauran ja Katrinin kanssa. Meillä oli auto vuokrattu viikoks, mikä helpotti huomattavasti liikkumista pienellä saarella, mutta jossa busseja ei juurikaan ollu käytössä. Meillä oli lennot myöhään tiistai yönä Christchurchiin, joka on eteläsaaren suurin kaupunki itärannikolla, n. 350 000 asukasta. Siellä vietettiin vaan eka yö, aamulla haettiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti etelää, Dunediniin, 120 000 asukkaan kaupunkiin. Perillä oltiin taas aika myöhään ja ihmeteltiin kylmää mut tosi valosaa iltaa, tuli ihan suomen kevät mieleen. Seuraavana aamuna lähettiin ratsastamaan vuorille, oli aika hienot näkymät ja lampaita joka puolella. Myöhemmin iltapäivällä lähdettiin kohti länsirannikon Queenstownia, pienempi vuoristokylä, jossa on vaan reilu 7000 asukasta mutta sitäkin enemmän turisteja, talvella laskettelemassa ja kesällä muiden extreme-lajien parissa kuten koskenlaskun, benji- ja laskuvarjohypyn sekä muiden näiden lajien eri versioiden parissa. Siellä oltiin 2 yötä, yritin päästä laskuvarjohyppyyn mutta oli liian tuulista, käytiin gondoli-ajelulla vuoren huipulla ja kateltiin kaupunkia. Yhtenä päivänä tehtiin koko päivän ajomatka Milford Soundeille, joka on koko saaren kuuluisin nähtävyys, pitkä vuono joka päättyy Tasmanian mereen. Siellä sataa vuosittain yli 17 metriä vettä, mutta meidän onneksi sattui juuri aurinkoinen päivä. Sinne oli noin viiden tunnin ajomatka Queenstownista, ja loppuosa ajoa oli kapeaa, jyrkkää ja mutkikasta vuoristotietä jota sai ajaa aika kieli keskellä suuta. Ennen ihan viimeistä alastuloa oli parin kilometrin mittainen tunneli vuoren läpi, ja tunnelin suulla odotellessa tuli aina paikallisia Kea-lintuja hyppimään autojen vieressä ja päällä. Niillä on tapana syödä autojen kaikki muovi- ja kumiosat, joten saatiin vähän varoa ettei ne tullu liian lähelle meijän autoa. Niitä näkyi myös yleisesti kaikilla muillakin parkkiksilla syrjäisempien teiden varsissa. Matkalla nähtiin myös lammaslauma jota kuljetettiin keskellä kapeaa tietä, edessä ajo samanlainen varotusauto ku ylileveällä kuljetuksella joka pysäytti meidät tien varteen, ja sit tuli iso lammaslauma ja niiden perässä viel toinen auto jonka lavalla oli haukkuvia lammaskoiria, se oli aika huvittavaa..! Oltiin Milfordissa parin tunnin risteilyllä, nähtiin uskomattomien maisemien ja vesiputousten lisäksi mini-pingviini sekä hylkeitä ottamassa aurinkoa ison kallion päällä. Siellä oli kyllä kieltämättä hienoimpia maisemia mitä on ikinä nähny.

Queenstownin jälkeen jatkettiin matkaa Franz Josephiin, kuuluisille jäätiköille länsirannikolla. Seuraavana aamuna lähdettiin helikopterilla Fox Glacierille, Franz Josephin lähellä oleville jäätiköille.Jäätikön alaosa ja sinne vievä tie oli huuhtoutunut pois edellisviikon tulva-sateiden myötä, joten jäätikölle ei edes voinut tehdä tavallisia vaelluksia.Helikopteri matka olikin ihan jännä vaihtoehto ja nähtiin samalla jäätikköä ilmasta käsin. Fox Glacier kuuluu yhteen prosenttiin maailman jäätiköistä jotka eivät pienene vaan kasvavat, kiitos runsaiden sateiden (35-45 metriä lunta vuodessa) ja hitaamman sulamisen. Jäätikkö on Uuden Seelannin kolmanneksi isoin, 36 neliökilometriä, pituus on 13 km ja paksuimmillaan jää yltää 350 metrin syvyyteen. Helikopteri vei meidät jäätikön yläosiin, eli suoraan sinisen jään alueelle, ja siellä nähtiin paljon erilaisia tunneleita ja jääonkaloita. Käveltiin jäätiköllä pari tuntia, jonka jälkeen oli taas 17 km helikopterimatka takaisin alas kaupunkiin. Iltapäivällä lähdettiin ajamaan Arthur's Passiin, joka on pieni 60 asukkaan kylä kansallispuiston ja oikeastaan koko saaren keskellä. Siellä käytiin kävelemässä pikku lenkki vesiputouksella, ja yöksi ajettiin vielä takaisin Christchurchiin. Koko matka länsi rannikolta itään kulki kuuluisaa näköalareittiä, jossa kulkee myös näköala juna Chrischurchista Tasmanian merelle, yksi maailman hienoimmista junareiteistä.

Seuraavana päivänä ajettiin itään Akaroan kaupunkiin, joka on noin 80 km Chrischurchista, Banks Peninsulassa joka on syntynyt parin tulivuoren purkauksesta. Akaroa on vanha ranskalaisten siirtolaiskylä, joten kylän arkkitehtuuri näytti muistutti paljon ranskaa, ja kaikki kadunnimet ja mainoksetkin olivat ranskaksi. Kylä oli tosi idyllisen näköinen ja joka piha oli täynnä kukkia. Siellä mentiin parin tunnin purjehdukselle, nähtiin paljon pieniä ja maailman harvinaisimpia Hector's delfiinejä jotka ui ja hyppi meidän veneen perässä ja pari pingviiniä. Saatiin myös itse ohjata venettä koko matka. Takasin Chrischurchiin ajettiin näköalareittiä vuoren rinteillä, mutta koska sää oli vähän pilvinen, koko matka ajettiin käytännössä pilven sisällä eikä nähty tien lisäksi mitään muuta, vaan pari lammasta ja lehmää. Seuraavana päivänä olikin vika päivä, joka kulu lähinnä hostellista lähdön, lounaan ja auton palautuksen merkeissä, koska lento oli jo iltapäivällä.

Nyt enää yksi yö Gold Coastilla, huomenna lähtö Byron Bayhin ja lauantaina toivottavasti surfficampille ja Sydneyyn. Tänään olis tarkotus pakkailla tavaroita ja lähettää osa postilla kotiin.. Lisää päivityksiä taas kun jotain täällä tapahtuu..! :)