Profile
Blog
Photos
Videos
Lähtö pois Kuala Lumpurista alkaa olla jo lähellä ja viimeiset reissut täältä käsin on nyt tehty. Viimeisen reissun tavoitteena oli käydä tutustumassa Brunein legendaariseen valtioon sekä saavuttaa Kaakkois-Aasian korkein vuorenhuippu Mount Kinabalu.
Sunnuntaina suuntasimme jälleen kerran kohti Low Cost- terminaalia ja Air Asian tuttuja palveluja. Tällä kertaa määränpäänä oli Brunei. Illalla saapuessamme perille ensivaikutelmat maasta olivat erittäin positiiviset, koska muualla tutuksi tulleet ukottajat loistivat kerrankin poissaolollaan. Kaikkialla oli rauhallista ja siistiä sekä ihmiset osoittautuivat erittäin avuliaiksi. Hintataso tosin on tuplat Malesiaan verrattuna.
Brunei on maa joka on tunnettu öljyvarannoista sekä tietysti sulttaani Hassanial Bolkiahin rikkauksista. Tämä RO eli rahaa on, meininki näkyi selvästi kaupunkikuvassa. Joka puolella oli toinen toistaan hienompia rakennuksia, moskeijoita sekä tietysti uskomattoman hieno sulttaanin palatsi. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan palatsiin sen paremmin, mutta kuvat ja pienoismallit puhuivat puolestaan.Brunein sulttaani on maassa kuin jumala, hänen kuvia on joka puolella. Sellaista huonetta ei tullut matkan aikana vastaan, josta sulttaanin kuva olisi puuttunut ja sama homma jatkui kaupunkikuvassa. Maanantain kiertelimme kaupunkia ja kävimme tutustumassa mm. water villageen, kaupunkiin veden päällä. On aivan käsittämätöntä miten iso alue koko kylä on ja miten talot pysyvät pystyssä säälittävän pienien ja huonokuntoisten puutolppien avulla. Otettuamme vesitaksin kiertelimme veneellä ympäri kylää ja kävimme tutustumassa paikallisen asukkaan taloon. Talo oli todella iso, täynnä uskomaton määrä uusia elektroniikkalaitteita. Rahaa on siis kirjaimellisesti kaikilla. Kuvat puhukoot puolestaan... Toinen merkittävä nähtävyys oli paikka, jossa sulttaani pitää muilta saamia hienoja lahjoja.Monet kulta- ym. esineet kiilsivät lasivitriineissä. Lahjojen arvoa voi vain veikata… Valitettavasti kuvien ottaminen rakennuksessa oli hyvin rajoitettua, koska ainoastaan aulassa sai käyttää kameraa.
Tiistaiaamulla hyppäsimme bussiin kohti lauttasatamaa. Lautalla jatkoimme matkaa Malesian puolelle Labuanin saarelle, josta pienen odottelun jälkeen jatkoimme seuraavalla lautalla kohti Kota Kinabalua. Sieltä jatkoimme jälleen välittömästi Sutera Sanctuaryn päämajaan, joka hoitaa vuorelle kiipeämisen järjestelyjä. Pienen säädön jälkeen saimme majoitukset, oppaan, kiipeilyluvat ym. hoidettua ja buffetin kautta suuntasimme unten maille, seuraavana päivänä kun oli tiedossa kiipeilyn ensimmäinen osuus. Aamulla siirryimme autokyydillä lähtöasemalle noin 1800 metrin korkeuteen meren pinnasta. Olimme valinneet kiipeämisreitiksi niin sanotun "pidemmän reitin", josta näkymät olivat paremmat. Keli oli hyvä ja olimme valmiit kiipeämään. Meidän lisäksi ryhmään mukaan lyöttäytyi saksalainen tyttö Cala, joka oli vailla opasta. Auringon paahteessa etenimme pikku hiljaa epämääräisiä polkuja ja rappusia. Vettä kului reilusti ja eväitä syötiin aina välillä. Loppumetreillä kun nälkä ja väsymys alkoi jo painaa, päätti vesisade astua mukaan kuvioihin. Onneksemme olimme jo niin ylhäällä, että sade oli lähinnä henkinen kärsimys. Yläasemalla, Laban Ratassa suuntasimme heti buffettiin, jossa loppuilta vietettiinkin. Kahdeksan aikoihin painuimme jo peiton alle, koska 6 tunnin kiipeäminen vaati veronsa ja herätys tulisi olemaan yöllä klo 02.30. Kiipeäminen oli tarkoitus aloittaa kolmelta.
Yöllä herättyämme olosuhteet eivät olleet kovinkaan positiiviset; takana erittäin heikosti nukuttu muutama tunti ja vettä satoi ulkona kaatamalla. Pääsy huipulle alkoi vaikuttaa lähes mahdottomalta. Yleensä kova sade ja tuuli kun estävät kiipeämisen kokonaan… Oma ryhmämme "Team Taikarumpali" päätti kuitenkin koittaa onnea ja lähteä matkaan. Eipä aikaakaan kun kaikki vaatteet olivat märkiä vaikka sadeviitat yllä saavutimme pikku hiljaa huippua. Kova kylmä tuuli ja rankka sade eivät todellakaan ainakaan helpottaneet kiipeilyä eikä olotilaa. Kädet olivat kohmeessa hyvin nopeasti ja köydestä kiinni puristaminen tuntui vaikealta. Näkyvyyttä ei montaa metriä ollut ja pimeys toi oman viehätyksensä nousuun. Loppujen lopuksi huippu alkoi näkyä vaikka matkaa vielä oli. Matkan varrella osa Malesian Royal Military Collegen pojista luovutti, mutta suomalainen sisu vain jaksoi painaa eteenpäin. Kaiken kaikkiaan lähtijöitä ylös oli noin 60. Ylös asti ei kuitenkaan päässyt kuin kolmannes. Noin 800 metriä ennen huippua oppaamme totesi, ettei hän aio kiivetä ylös asti olosuhteiden takia ja loppumatka menee omalla vastuulla. Tämä ei nyt tietenkään ryhmäämme estänyt vaan jatkoimme tietenkin matkaa maaliin asti. Saksalainen ystävämme päätti luovuttaa ja odottaa oppaan kanssa alempana. Huipulle päästyä tunne oli sekava; kylmä, väsynyt, mutta kuitenkin onnellinen saavutuksesta. 4095,2 metriä korkea Mount Kinabalu oli valloitettu!
Huipulla ei kauheasti kiinnostanut viettää ylimääräistä aikaa, joten aloimme laskeutua takaisin Laban Rataan. Alas tullessa näkyvyyttä alkoi tulla ja polut olivat muuttuneet puroiksi. Laskeutuminen kävi kuitenkin huomattavasti nopeammassa ajassa kuin kiipeäminen(kiipeäminen Laban Ratasta huipulle 3 tuntia, takaisin 1 tunti). Laban Rataan päästyämme otimme pienet levot ja puoli kymmeneltä aamulla jatkoimme taas matkaa alas kohti lähtöasemaa. Alas mentäessä reitti oli tällä kertaa lyhyempi, noin 6 km. Selväähän oli että vettä satoi koko alastulo ajan…
(Suosittelen googlettamaan kuvia ja tietoa Mount Kinabalusta paremman käsityksen saamiseksi. Omat kuvat ovat olosuhteiden takia todella vähissä.)
Alhaalla nopean suihkun jälkeen jatkoimme taksilla Kota Kinabaluun, josta ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään yösijaa. Borneon suurimman kauppakeskuksen yhteydessä oleva Tune-hotel osoittautui lupauksista huolimatta kalliiksi. Päätimmekin palkita kiipeilysaavutuksen ja päädyimme Best Western hotelliin. Loppuilta kului huoneessa lepäillessä ja syödessä. Perjantaina ostoskeskuksen kiertelyn jälkeen lähdimme lentokentälle, josta Air Asian koneella lensimme Kuala Lumpuriin.
Viimeinen viikonloppu täällä alkaa olla nyt takana ja on viimein aika jättää hyvästit lopuille MIBP kavereille. Maanantaina Akin seuraksi saapuu Tomi Suomesta ja illalla allekirjoittanut sekä Samuli ja Johan hyppää Thaimaahan menevään junaan. Luvassa on Kaakkois-Aasian kiertelyä aina tammikuun puoleen väliin saakka. Aika täällä Kuala Lumpurissa on ollut erittäin hienoa ja kodiksi muodostunut Berjaya Times Square hotellikompleksi jää haikeudella muistoihin. Nyt on kuitenkin aika siirtyä kohti uusia seikkailuja! Vajaan kahden kuukauden loma tähän väliin ei kuulosta ollenkaan pahalta…
-Toni
- comments