Jassoo, edellisesta paivityksesta taitaa olla jotakin kuukauden luokkaa joten luritellaampas nyt sitten.

Sapassa jatkui paivat maisemia katsastellen mopoilla tai kavellen. Kaupunkihan sijaitsee 1600 metria merenpinnasta joten pilvisella saalla ei nakyvyytta kovin pitkalle ollut. Kuitenkin reissun yksi kohokohtia ja hienoimpia paikkoja missa ollaan oltu, toivottavasti paasee viela jokin kaunis paiva kaymaan Sapassa uudelleen.

Seuraavaksi suunnattiin yhdeksi yoksi takaisin Hanoihin, josta oltiin buukattu lento Bangkokiin. Heti lentokentalla ja varsinkin tulevina paivina, huomasi kuinka paljon helpompi Thaimaassa liikkuminen ja yleinen oleminen on, verrattuna Vietnamiin ja varsinkin Kiinaan josta reissu aloitettiin (kevyt lasku oli tietysti Hong Kongissa sita ennen). Ensimmainen ilta ja toinen paiva Bangkokissa oli rauhallista, tutkittiin joitakin kortteleita. Vilkkaasta yo elamasta Bangkok myos tunnetaan joten olihan se kokeiltava, taas. Myos petollisiksi oli todettava "beer towerit" joiden tilaaminen tuli yleensa halvemmaksi. Sattui huvittava tilanne kun istuttiin ensimmaisia torneja rauhallisemmassa kuppilassa nauttimassa ja saksalainen Pascal johon tutustutiin Sapassa istui alas vastapaiseen poytaan. Hetki porukalla tinattiin kunnes mustat pilvet laskeutuivat, ja pelokkaina, tietamattomina, toisillemme valoja lupaillen, toisiamme kadesta pidellen valmistauduimme Bangkokin yohon. Ja sita se oli mita lupailtiin, Lava Clubilta kun lahdettiin paikan sulkiessa 04.00am, siirryttiin muutaman tuktukin saattueella toiseen kerhoon. Karri jai ennen tata pois letkasta ja kavellessaan yksin pimeassa laaksossa lukuisten prostitoitujen saartamana, selviytyi mies kuitenkin yksin takaisin hostellille. ("Lets go", "No thank you", "You have a big voice, you must have a big cock") Toisen ravintolan sulkiessa 06.00am, uupuneina ja valmiina nukkumaan meidat kuitenkin ohjattiin tien toiselle puolelle seuraavaan oluthuoneeseen, johon kaikki muutkin ihmiset suuntasivat. Kyseisesta "jatko-baarista" lahdettiin joskus keskipaivan aikaan. Juhlien yha jatkuessa. Seuraava paiva oli miltein samanlainen, mutta kunto ei yhta pitkaan enaan kestanyt. Lauantaina otettiin Bangkokista yobussi ja lautta Koh Taolle.

Olimme vihdoin luona sinisen meren, jalkeen vuosia meita kutsuen, aalloillaan se yha pieksi kivikkoista rantaa, vaikka tiesi se, ja tiesimme me, olimme perilla, eika silla enaan ollut pienintakaan hataa.

Harrastettiin tietysti snorklausta mita ei kannata Taolla unohtaa, erittain kirkasta vetta ja luvuton maara korallia ja varikkaita kaloja. Tasta intoutuneena Antoni osallistui viiden paivan sukelluskurssille, ja suoritti ansiokkaasti itsensa Open water diveriksi ja koki viela hienompia hetkia vedenalaisessa avaruudessa, 18 metrissa. Antoni kavi myos sporttitomppana kokeilemassa thaiboxingia ja otti yhtien treeninen verran pataan. Skoottereilla tutkittiin myos Koh Taota, ja samalla loydettiin halvin ja hienoimmalla paikalla oleva bungalowi johon siirryttiin muutaman yon jalkeen budjaamaan kun Tomppa suoritti sukelluskurssiaan saaren toisella puolella. Ensimmaisen viikon jalkeen Karri ja Antoni suuntasi lautalla Koh Samuita kartottamaan, kun mina ja Juha jaatiin viela samaan paikkaan viikoksi rentoutumaan. Paivat oli samanlaisia, riippukeinussa kitaraa soitellen, kirjoja lukien, vahan lisaa kitaraa soitellen ja muuten vaan ollen. Nettikahvilassa kaydessa huomattiin molempien budjetin olevan hiukkasen huonompi kun oli kuviteltu ja alkoi kovan kaden sniiduilu. 7/11:sta saa onneksi halvalla leipaa ja mansikkahilloa. Samaan aikaan toisaalla Karri ja Antoni kerkesivat tehda Samuilla yhta sun toista, johon heikkokuntoisilla ja heikosti levanneilla ei olisi kunto edes riittanyt. 27.syyskuuta rakkaalle bungalowille ja edessa aukeavalle merelle, -johon Aurinko ilta toisensa jalkeen, aina yhta lempeasti oli laskenut- oli sanottava hyvastit.

Koh Phanganilla oli reunionin aika. Suomalaiseen tapaan oli muutamat hassut oluet nautittava, Antonin piikkiin. Budjetti ei toisilla olisi riittanyt. Muutamia paivia kului ympari saarta palloillessa, jalkapalloillessa ja rantapalloillessa. 30.paiva oli kaytava katsastamassa kuuluisat fullmoonpartyt. Ilta meni humalassa. Paluulentoon oli enaan aikaa viikko, joten oli jatkettava eteenpain.

Saavuttiin Phukettiin, josta meilla on varattuna paluulento Helsinkiin, hienoimman auringonlaskun aikaan. Kitara ja erhu unohtui bussiin maahan telakoiduttaessa, mutta talla kertaa bussiyhtio oli kerannyt tavarat toimistoonsa josta saatiin ne onneksi samantinen takaisin. Tultiin massikitkuissa halvimpaan hostelliin Pineapple Guesthoussiin, joka loytyy Karonista. Vaan 160 bathia yo eika mitaan valittamista. Paivat on kulunu rannalla makoillen ja isoissa aalloissa hassutellen. Mukulana Phuketissa oltua tuli moneen kertaan kaytya Dino Parkissa minigolffia pelailee velociraptoreiden ja tulivuorien ymparoimana. Oli siis kaytava nostalgiapelit pelailee.

Kolme kuukautta, sen pitusesta reissusta Suomessa unelmoitiin. Budjetin takia jouduttiin tiputtaa se kahteen kuukauteen. Nyt, kun kaksi kuukautta tien paalla on takana, se tuntuu tahan reissuun sopivalta ajalta. Ollaan oltu kolmessa, toisistaan todella erilaisessa maassa, joista jokaiseen toivottavasti ehtisi viela joskus uudestaan. Maapallo on iso paikka ja asioita joita on nahtava on paljon. On ollu viikkoja, jollon ollaan oltu kolmessa eri kaupungissa. On ollu viikkoja jollon ei olla liikuttu yhtaan mihinkaan. Hong Kongin pilvenpiirtajat, Halongin luolat ja kalliot, Taon korallirannat, Sapan vuoristot ja kaikki muu. On paikkoja joihin ei lahtisi uusiksi, mutta suurin osa, niinkuin ylla mainitut, on paikkoja joita ei pysty laittamaan paremmuusjarjestykseen. Maiseman vaihdos on usein se mika saa ajatukset kirkkaaksi ja paan puhtaammaksi. Vahintaan se virkistaa ja tuo virtaa.

Ollaan syoty niin hyvia ruokia ja niin halvalla. Ollaan loydetty uusia tuttuja joidenkanssa vietetyt illat ja usein myos aamuyot jaa paalimmaisina muistilokeroihin meidan pikkupikku paihin. Marion kanssa vaihdetut Italia-Suomi kulttuurioppitunnit tai Yangshuossa aamu viidelta tehdyt aamu-uinnit ei varmaan unohdu. Paikallisten elama, johon jossain paikoissa on paassyt paremmin kasiksi, sitakin ollaan nahty. Sita ei voi lakata ihmettelemasta, eika myoskaan jaksa blogiin avautua siita, miten erilaista elamaa jossain eletaan.

Kiitos niille jotka meidan blogia on lukenut. Kuitenkin se mihin me paremmin pystytaan, on kuvat. Meista ei kukaan osannut edese itteleen omaa reissupaivakirjaa luritella. Ylihuomenna on lento kotiin ja siita viikko kun pitaisi valua jo takaisin toihin. Voi vittu. Mutta niin kun aina reissun tai loman jalkeen, Suomessa on mukava olla. Reppu taynna muistoja, mieli taynna opittua seka elettya ja talteen keratty D-vitamiini parisee.

"It's a funny thing about comin' home. Looks the same, smells the same, feels the same. You'll realize what's changed is you."

-Benjamin Button