Tänään oli GAP Tourin viimeinen päivä, ja minulla oli Livingstonessa käytettävissäni enää vain aamupäivä ennen lentoa takaisin Johannesburgiin ja sieltä edelleen Kapkaupunkiin. En etenkään jälkeenpäin katunut sitä, että ilmoittauduin mukaan Lion Encounteriin, jossa meillä oli mahdollisuus viettää tunnin verran aikaa kahden nuoren naarasleijonan, Zarian ja Zamfaran, seurassa. Katselin ennen lähtöämme tovin Sambesia samalta laiturilta, jolla illalla olin ihaillut auringonlaskua. Ihmiset eivät olleet vielä heränneet, mutta apinat olivat sitäkin vilkkaammalla tuulella. Seurueemme, jonka muodostivat lisäkseni kaksi australialaisnaista omasta ryhmästäni ja yksi toisesta ryhmästä sekä viehättävä vanhempi ruotsalaispariskunta, tultiin noutamaan majapaikasta ja vietiin paikkaan, jossa järjestettiin sekä norsusafareita että leijonakierroksia. Ennen omaa kierrostamme meillä oli mahdollisuus tutustua mm. Afrikan norsukantoihin. Saimme perusteelliset ohjeet leijonien kanssa temmeltämiseen, ja pienen alkujännityksen jälkeen emme enää juurikaan muistaneet pelätä leijonia. Luontoon kasvatettavat leijonat katselivat joen pengermältä, kun norsut kahlasivat turistit selässään joen poikki. Opimme mm. sen, että suurin osa leijonista on naaraita ja että leijonan suurin vihollinen luonnossa on krokotiili. Leijona kykenee surmaamaan lähes minkä tahansa muun eläimen, kirahvin puusta niskaan loikkaamalla ja norsunkin säikäyttämällä. Naarasleijonat saalistavat.

Hyvästeltyämme leijonat ja niiden vartijat kiirehdimme majapaikan kautta lentokentälle, jossa meillä oli hyvää aikaa odottaa lentoa Johannesburgiin. Suuri osa matkakumppaneistani lensi samalla koneella Johannesburgiin ja jatkoi sieltä joko Australiaan tai Etelä-Amerikkaan, jotkut kanssani Kapkaupunkiin saakka, vaikka jätimme hyvästit jo Johannesburgin kentällä, jossa oli joulukuusen lisäksi myös mm. valaistu poro. Lueskelin lehdistä juttuja siitä, miten Kenia ja Nigeria tekevät nousua Etelä-Afrikan rinnalle maanosan taloudellisiksi keskuksiksi. Jatkolennolla Johannesburgista Kapkaupunkiin minulla kävi jälleen tuuri, kun minut plaseerattiin kaiketi ylibuukkauksen vuoksi bisnesluokkaan; Etelä-Amerikan matkallani tämä kunnia oli osunut kohdallani Rio de Janeiron ja Madridin välisellä lennolla ja maailmanympärimatkallamme Aucklandin ja Sydneyn välisellä lennolla. Istuin miellyttävän valkoisen rakennusinsinöörin vieressä: kaikesta aisti, että olimme siirtymässä mustasta Afrikasta valkoiseen Afrikkaan. Saapuessamme Kapkaupunkiin Pöytävuori, yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, oli pilvessä. Taksimatka kaupungin keskustaan meni joutuisasti, ja nautin saadessani majoittua teltan sijasta hotelliin. Havaitsin illalla harmikseni kadottaneeni matkalla (ilmeisesti taksiin) anorakkini, kaksi paitaani ja retkityynyni: rinkka oli huonosti pakattu ja kaiketi avautunut kantajien käsittelyssä tms. Olin kyllä kiinnittänyt asiaan huomiota Johannesburgissa.