Jatkoimme Polokwanesta kohti Botswanan rajaa, ja ikkunasta näkyi jälleen slummeja sekä jännittävännäköisiä kivikasoja. Tankkasimme auton ennen Etelä-Afrikan ja Botswanan välisen rajajoen ylitystä. Raja-asemalla kiinnitti huomiota sukunimeni lähes täydellinen ääntämys. Pidettyämme pienen lounastauon (toasteja) hanhien kanssa jatkoimme Palapyeen, jossa sijaitsi seuraava tukikohtamme. Botswana on yksi Afrikan vauraimmista talouksista, ja sen valuutta 'pula' on jopa vahvempi kuin Etelä-Afrikan randi. Tyhmiä päätöksiä Botswanassakin on silti tehty: esimerkiksi se, että mm. Lake Makgadilagadin kuivuessa maanomistajille jaettiin korvauksena maasta aaseja, joita nyt kuljeskelee tyhjän panttina kaikkialla, etenkin maanteillä, joilla niitä sai väistellä jatkuvasti. Oppaamme kertoi autommekin törmänneen joskus aasiin, jolloin puskasta oli ilmestynyt vihainen aasin omistaja vaatimaan kuolleesta aasistaan korvausta. Mies oli kuulemma lähtenyt tiehensä kuultuaan, että kyllä me korvaamme aasisi 100 randilla/pulalla, kun sinä ensin korvaat aasista autolle aiheutuneet vahingot 2 000 randilla/pulalla.

Palapaye oli pienimuotoinen lomaparatiisi uima-altaineen sekä värikkäine lintuineen ja kukkineen. Käynnissä ei ehkä ollut vilkkain lomakausi, mutta mainosjulkaisuista sai sen käsityksen, että Botswana samoin kuin esimerkiksi Sambia pyrkii voimakkaasti kehittämään matkailuelinkeinoaan. Ilta oli viileä. Pystytettyämme jälleen märät ja hiekkaiset telttamme ja vietettyämme muutaman tunnin omaa aikaa (kuka lentopalloa pelaten, kuka altaalla, kuka muuten vaan) kokoonnuimme syömään itse valmistettua stroganoffia ja kuuntelemaan oppaamme tarinoita Botswanasta ja sen historiasta. Opimme, ettei koulutuksen merkitystä tulevaisuuden kannalta voi kyllin korostaa: Botswana jopa maksaa opiskelijoidensa opintoja ulkomailla. Erityisesti tyttöjen koulutus on avain moniin muihinkin ongelmiin. Kaivostoiminta ei ole ikuista, koska kaivokset ehtyvät. Afrikan tulevaisuus on yhä enemmän maa- ja metsätaloudessa sekä matkailussa: on helppo arvata, miten niiden käy, jos ilmastonmuutos etenee pelätyllä tavalla.

Keskustelin oppaamme kanssa Afrikan yhteiskunnallisista ongelmista, ja kävi ilmi, että erityisesti valkoinen väestö on huolissaan siitä, minkälainen on heidän tulevaisuutensa Nelson Mandelan ajan jälkeen. Mandelan seuraajat Mbeki ja Zuma eivät ole Mandelan kaltaisia valtiomiehiä; Mbeki ei ymmärtänyt HIV:n torjunnan merkitystä ja piti yllä lämpimiä suhteita Zimbabwen yksinvaltiaaseen Mugabeen, joka puolestaan kohteli kaltoin maansa valkoisia ja päätti mm. hankkia sukellusveneitä, vaikkei varattomalla maalla ole edes merirajaa. Zuma on kehuskellut tulleensa Etelä-Afrikan presidentiksi ilman minkäänlaista koulutusta ja tullut valituksi 'antakaa minulle konepistooli' -tyylisellä iskulauseella. ANC, jonka nuorisojärjestössä on vaikuttanut mm. Julius Malema, on parlamentissa lähellä 2/3 määräenemmistöä, joka antaisi puolueelle käytännössä yksinvallan Etelä-Afrikassa. Huonot hallitukset ja kelvottomat johtajat ovat riski kaikelle sille, mitä Afrikan mantere on Etelä-Afrikan ja Nelson Mandelan esikuvilla saavuttanut.