Aamu oli vähemmän mukava, kun leiriin, jonka vesi muutenkin on suolaista, ei saatu vettä ollenkaan. Suihku- ja wc-tilat olivat jo edellisenä iltana joutuneet torakoiden tai muiden suurikokoisten ötököiden valtaamiksi, ja joku kertoi nähneensä wc:ssä skorpioninkin. Aamutoimista ei ymmärrettävästi tänä aamuna tullut mitään. Tien päälle selviydyttyämme ajoimme viivoittimella vedettyä maantietä myöten Chobe-joen varrella sijaitsevaan Kasaneen. Matkan varrella näkyi norsuja, apinoita ja kotkia. Moni iloitsi leiripaikan raikkaista suihkuista, jotka kieltämättä tulivat tarpeeseen kaiken koetun jälkeen, sekä kokkiemme loihtimista maukkaista hampurilaisista.

Jokisafari Chobe-joella oli elämys! Koska kysymyksessä olivat kansainväliset vedet, meidän tuli veneeseen astuessamme valmistautua osoittamaan henkilöllisyytemme eli ottaa passi mukaan. Botswana ja Namibia olivat aikoinaan käyneet kiistan joessa sijaitsevasta saaresta: Botswana halusi omistaa saaren eläinten suojeluun, Namibia viljelymaaksi. Alueella elää 120 000 elefanttia. Katselimme muutaman metrin etäisyydeltä krokotiilejä, virtahepoja, norsuja, apinoita, lintuja ja muita eläimiä. Veneen kuljettaja sai vähän väliä peruutella venettä innostuttuamme mm. virtahevoista, jotka alkoivat pelottavasti uida meitä kohti. Veneretki päättyi vauhdikkaasti ukkosmyrskyyn, ja kalakin hyppäsi veneeseen (ystävämme DAnimalin syliin). Kastuimme läpimäriksi värjötellessämme puun alla odottamassa kyytiä majapaikkaamme. Meidät pelasti viimein joelta tulossa ollut bussi, jossa oli turisteja mm. Costa Ricasta. Maasto muistutti pimeän tultua Jurassic Parkia, ja olo oli vähän kuin Nyytillä mörköjen keskellä. Illalla lapioimme leirissä hyvällä ruokahalulla spaghetti bologneseä muistellen retkeämme, jolla kyllä oli saatu lystiä koko pulalla!