Profile
Blog
Photos
Videos
Ensimmäiset viikot täällä Japanissa ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt edes Blogia päivittelemään. Parempi kuitenkin aloittaa, ettei jää kokonaan tekemättä :)
Ensivaikutelma Japanista, Mitakasta ja ICU:sta on ollut loistava, vaikkakin ensimmäiset päivät ja viikotkin ovat olleet todella uuvuttavia.
Saavuin pitkän lennon jälkeen Tokioon, Naritan lentokentälle 1. Syyskuuta aamukahdeksan aikoihin. Heti tullista ulos päästyä yllätti ovista päälle hyökkäävä aalto kuumaa ja kosteaa ilmaa. Hellettä oli 29c ja ilmasta olisi voinut puristaa kosteutta. Odottelin kentällä toista suomalaista vaihtaria, Kumpulaisen Millaa, jännityksellä pari tuntia, sillä huomasin vasta perille päästyäni, etten saa luuriini minkäänlaista kenttää Japanin päässä - ongelma jota en ollut lainkaan älynnyt ennakoida. Milla löytyi kuitenkin yllättävän helposto ja suuntasimme yhdessä alkuperäisen suunnitelman mukaisetsi kohti Kichijoojin juna-asemaa.
Matka kesti yli tunnin bussilla ja kaiken matkustamisen jälkeen olin miltei nukahtaa matkalla. Millan japanilaisen kaverin oli tarkoitus olla meitä vastassa asemalla, mutta emme löytäneet häntä mistään. Odottelimme puolisen tuntia, jonka jälkeen yritimme soittaa hänelle yleisöpuhelimesta. Yllätys yllätys, emme saaneet häntä vieläkään kiinni. Niinpä päädyimme syömään rautatieaseman ravintolaan Hawailaisen Loco Moco -lounaan, joka on periaatteessa kupillinen riisiä ja kastiketta, pihvi ja muna. Niin joo ja koko komeus syödään lusikalla. Hieman yllättävää, mutta hyvää kun mikä.
Lounaan jälkeen yritimme soittaa hänelle uudestaan ja saimme kuin saimmekin Asakosanin kiinni.
-------
The ICU:
Saavuimme lopulta ICU:n kampukselle. Koulun alueelle johtaa todella kaunis, miltei kilometrin pituinen kirsikkapuukuja, jonka päässä häämöttää koulun kappeli. Ensivaikutelmaltaan kampus on todella iso ja viehättävä kaikkine japanilaistyylisine puutarhoineen.
Roudattuani matkatavaroitani pari tuntia ympäri Tokioa olin melkoisen poikki. Olin koko matkan suunnitellut meneväni saman tien nukkumaan perille päästyäni. Näin ei kuitenkaan käynyt. Päästyäni asuntolalle, minua oli vastaanottamassa iloinen joukko muita oppilaita. Sain juuri vietyä tavarani huoneeseeni kun alakerran olohuoneessa aloiteltiinkin jo pienimuotoista tervetulojuhlaa.
Kaikesta väsymyksestä huolimatta en todellakaan kadu 37 tuntista päivääni. Global House otti uudet tulokkaat vastaan lämmöllä. Tarjolla oli ihania japanilaisia herkkuja ja oli hienoa päästä tutustumaan asuntolatovereihin heti ensimmäisenä päivänä.
-------
Ensimmäinen ovikoodimmekin oli 1546 - いちごよる - viisitoista tervetuloa.
- comments
Turkinpippuri Turkinpippuri