Profile
Blog
Photos
Videos
Milja ja Joni maailmalla
Moi!
"Moi" tarkoittaa afrikaksi "kaunista".
Me vietetään täällä vapaata viikonloppua. Vielä maanantai ja tiistai töitä ja sitten jatketaan keskiviikkona matkaa Malesiaan. Nopeasti kyllä mennyt aika. Tekemistä ja nähtävää on riittänyt. Yleensä jos ollaan päivä töissä niin käydään illalla vaan kaupassa ja syödään ja mennään nukkumaan. Työ on aika rankkaa, kun on ollaan koko päivä ulkona. Tiistaina mentiin yhdeksäksi TLC toimistolle työnjakoon. Joni lähti Onder die Brug -nimiselle asutukselle pitämään oppituntia 4-5-vuotiaille ja minä jäin toimistolle auttamaan 15 lapsen esikouluryhmän kanssa. Lapset siellä Onder die Brugissa tykkää Jonista tosi paljon. Tauoilla Joni kieputteli ja viskeli lapsia ja pelasi jalkapalloa. Lapset ihan jonottivat, että pääsivät Jonin kyytiin :) Tuloksena Jonin selkä meni niin jumiin, että kulki pari päivää kyyryssä :D Työt loppui klo 14.30 ja samantien lähdetiin viemään ruokaa Wolverivieriin (jos haluatte nähdä näistä paikoista kuvia niin katsokaa http://tlcprojects.org.za/settlements.php). Meille tuttuja näistä ovat Richwood, Onder die Brug, Wolverivier ja uusin kohde The Village. Asutuksia on kaikkiaan siis seitsemän. Äiti aina sanoi, että Afrikan lapsilla ei ole ruokaa ja nyt se on tullut sitten nähtyä. Tulee jotenkin ihan lohduton olo, kun kurjutta näkee joka paikassa. Täällä siltä ei voi sulkea silmiään. Pahinta on nähdä pieni lapsi, joka sai kasvoihinsa syvän haavan kepistä, koska sattui olemaan ohi kulkevan isomman lapsen edessä. Näitä asioita on mahdotonta selittää tai ymmärtää ennen kuin on itse nähnyt... Keskiviikko ja torstai oltiin yhdellä asutuksella raivaamassa peltoa kasvimaata varten. Perjantaina alueella järjestetiin joku tempaus, jossa paikallisesta sairaalasta tuli ihmisiä istuttamaan sipuleita, tomaatteja, kurpitsoja ym. asukkaille. Me siis tehtiin heille alusta valmiiksi. Alue oli noin 30m kertaa 30m. Eka päivänä kaivettiin 12 pensasta juurineen maasta ja kaadetiin kaksi puuta. Meitä oli minä, Joni, neljä hollantilaista tyttöä ja viisi kylän poikaa, yksi kirves, yksi saha ja kaksi lapiota. Torstaina mentiin takaisin ja kaivettiin koko alueelta heinikko pois juurineen. Miehet lapioi ja tytöt kantoi kottareilla heinää alueen ulkopuolelle. Noin 15 minuutin työskentelyn jälkeen heinikosta löytyi pieni ylläri: musta myrkkytarantella, noin 8cm halkaisijalta! Paikalliset vangitsi sen pieneen purkkiin keskelle peltoa ja työt jatkui. Vähän kyllä säikäytti, mutta oli vaan pakko jatkaa töitä. Ei oikeastaan edes käynyt mielessä heittää hanskoja tiskiin, koska tiesi että meidän työpanoksella kylä saisi kasvimaan laitettua ja lapset ruokaa. Vasta kun purkki kaatui vahingossa kumoon ja hämis pääsi karkuun, se käskettiin tappaa. Oli kuulemma tappavan myrkyllinen, eikä sen kanssa saanut leikkiä. Onneksi en tiennyt sitä ennen kuin se oli tapettu.
Saatiin alue valmiiksi, mutta perjantaina alueen päävesiputki meni rikki ja alueelle ei saada nyt vettä. Korjaaminen saattaa kestää jopa kuukauden. Toivottavasti ne kasvikset ei nyt kuole kuivuuteen. Koko kylä on kaivoveden varassa, eikä varmasti voimia riitä kantamaan vettä niin isolle alueelle.
Perjantaina lähdettiin aamulla klo 8.15 haihäkkisukellukselle. Ajettiin ensin 2,5 tuntia etelään Gansbaaihin ja sieltä lounaan jälkeen laitettiin kamat päälle ja lähdetiin vesille. Pysähdyttiin noin 15min venematkan jälkeen kahden pienen saaren väliin Shark Alleylle, jossa laskettiin häkki veteen ja ensimmäiset pääsi sukeltamaan. Mitään happipulloja ei ollut vaan piti vain pidättää hengitystä. Kävi vähän huono tuuri, kun näkyvyys oli tosi huono veden alla ja molemmat tultiin tosi merisairaiksi. Joni oksensi ja minäkin olin jo laidalla valmiina, mutta onnistuin pidättämään. Oltiin merellä noin 3-4 tuntia. Joni meni häkkiin sukeltamaan, mutta mulla iski ahtaanpaikankammo kun pääsin veteen ja oli pakko tulla ylös ennen kuin sulkivat sen häkin kannen. Mutta nähtiin 21 haita kannelta. Ne tuli tosi lähelle. Suurin oli 4m pitkä valkohai naaras. Harmittaa, että ei mennyt ihan putkeen reissu, mutta ollaan iloisia, että lähdettiin. Eipähän jäänyt mitään jossiteltavaa. Takaisin hostellilla oltiin noin klo 19. Oli vielä illallakin nukkumaan menessä huono olo siitä keinutuksesta. Lauantaina TLC-toimistolla pidettiin grillijuhlat kaikille vapaaehtoistyöntekijöille ja katujannuille, jotka asuvat kaduilla yöt ja viikonloput ja tulevat arkipäiviksi TLC:lle auttamaan vapaaehtoistyössä ja samaan samalla opetusta ja ruokaa. Kolme pojista käännytettiin pois, koska olivat niin aineissa. Näistä pojista yksi 26-vuotias ei osaa edes aakkosia. Ovat eläneet kadulla huumeiden seassa koko ikänsä, mutta yrittävät nyt kääntää elämänsä suunnan. Meillä on paljon kuvia mutta ei saada niitä ladattua kun näillä koneilla se kestää jotenkin tosi kauan. Yhden kuvan lataaminen kestää 35 minuuttia! Yritetään löytää parempi nettikahvila jossain vaiheessa.
Eilen löydettiin kaupasta Halvan lakritsia! Siis sitä suomalaista. Paketissa luki englanniksi "suomalaista makeaa lakritsia". Hassua, että täällä asti törmää sellaiseen. :) Terveisiä kaikille sinne kotiin! Milja ja Joni
"Moi" tarkoittaa afrikaksi "kaunista".
Me vietetään täällä vapaata viikonloppua. Vielä maanantai ja tiistai töitä ja sitten jatketaan keskiviikkona matkaa Malesiaan. Nopeasti kyllä mennyt aika. Tekemistä ja nähtävää on riittänyt. Yleensä jos ollaan päivä töissä niin käydään illalla vaan kaupassa ja syödään ja mennään nukkumaan. Työ on aika rankkaa, kun on ollaan koko päivä ulkona. Tiistaina mentiin yhdeksäksi TLC toimistolle työnjakoon. Joni lähti Onder die Brug -nimiselle asutukselle pitämään oppituntia 4-5-vuotiaille ja minä jäin toimistolle auttamaan 15 lapsen esikouluryhmän kanssa. Lapset siellä Onder die Brugissa tykkää Jonista tosi paljon. Tauoilla Joni kieputteli ja viskeli lapsia ja pelasi jalkapalloa. Lapset ihan jonottivat, että pääsivät Jonin kyytiin :) Tuloksena Jonin selkä meni niin jumiin, että kulki pari päivää kyyryssä :D Työt loppui klo 14.30 ja samantien lähdetiin viemään ruokaa Wolverivieriin (jos haluatte nähdä näistä paikoista kuvia niin katsokaa http://tlcprojects.org.za/settlements.php). Meille tuttuja näistä ovat Richwood, Onder die Brug, Wolverivier ja uusin kohde The Village. Asutuksia on kaikkiaan siis seitsemän. Äiti aina sanoi, että Afrikan lapsilla ei ole ruokaa ja nyt se on tullut sitten nähtyä. Tulee jotenkin ihan lohduton olo, kun kurjutta näkee joka paikassa. Täällä siltä ei voi sulkea silmiään. Pahinta on nähdä pieni lapsi, joka sai kasvoihinsa syvän haavan kepistä, koska sattui olemaan ohi kulkevan isomman lapsen edessä. Näitä asioita on mahdotonta selittää tai ymmärtää ennen kuin on itse nähnyt... Keskiviikko ja torstai oltiin yhdellä asutuksella raivaamassa peltoa kasvimaata varten. Perjantaina alueella järjestetiin joku tempaus, jossa paikallisesta sairaalasta tuli ihmisiä istuttamaan sipuleita, tomaatteja, kurpitsoja ym. asukkaille. Me siis tehtiin heille alusta valmiiksi. Alue oli noin 30m kertaa 30m. Eka päivänä kaivettiin 12 pensasta juurineen maasta ja kaadetiin kaksi puuta. Meitä oli minä, Joni, neljä hollantilaista tyttöä ja viisi kylän poikaa, yksi kirves, yksi saha ja kaksi lapiota. Torstaina mentiin takaisin ja kaivettiin koko alueelta heinikko pois juurineen. Miehet lapioi ja tytöt kantoi kottareilla heinää alueen ulkopuolelle. Noin 15 minuutin työskentelyn jälkeen heinikosta löytyi pieni ylläri: musta myrkkytarantella, noin 8cm halkaisijalta! Paikalliset vangitsi sen pieneen purkkiin keskelle peltoa ja työt jatkui. Vähän kyllä säikäytti, mutta oli vaan pakko jatkaa töitä. Ei oikeastaan edes käynyt mielessä heittää hanskoja tiskiin, koska tiesi että meidän työpanoksella kylä saisi kasvimaan laitettua ja lapset ruokaa. Vasta kun purkki kaatui vahingossa kumoon ja hämis pääsi karkuun, se käskettiin tappaa. Oli kuulemma tappavan myrkyllinen, eikä sen kanssa saanut leikkiä. Onneksi en tiennyt sitä ennen kuin se oli tapettu.
Saatiin alue valmiiksi, mutta perjantaina alueen päävesiputki meni rikki ja alueelle ei saada nyt vettä. Korjaaminen saattaa kestää jopa kuukauden. Toivottavasti ne kasvikset ei nyt kuole kuivuuteen. Koko kylä on kaivoveden varassa, eikä varmasti voimia riitä kantamaan vettä niin isolle alueelle.
Perjantaina lähdettiin aamulla klo 8.15 haihäkkisukellukselle. Ajettiin ensin 2,5 tuntia etelään Gansbaaihin ja sieltä lounaan jälkeen laitettiin kamat päälle ja lähdetiin vesille. Pysähdyttiin noin 15min venematkan jälkeen kahden pienen saaren väliin Shark Alleylle, jossa laskettiin häkki veteen ja ensimmäiset pääsi sukeltamaan. Mitään happipulloja ei ollut vaan piti vain pidättää hengitystä. Kävi vähän huono tuuri, kun näkyvyys oli tosi huono veden alla ja molemmat tultiin tosi merisairaiksi. Joni oksensi ja minäkin olin jo laidalla valmiina, mutta onnistuin pidättämään. Oltiin merellä noin 3-4 tuntia. Joni meni häkkiin sukeltamaan, mutta mulla iski ahtaanpaikankammo kun pääsin veteen ja oli pakko tulla ylös ennen kuin sulkivat sen häkin kannen. Mutta nähtiin 21 haita kannelta. Ne tuli tosi lähelle. Suurin oli 4m pitkä valkohai naaras. Harmittaa, että ei mennyt ihan putkeen reissu, mutta ollaan iloisia, että lähdettiin. Eipähän jäänyt mitään jossiteltavaa. Takaisin hostellilla oltiin noin klo 19. Oli vielä illallakin nukkumaan menessä huono olo siitä keinutuksesta. Lauantaina TLC-toimistolla pidettiin grillijuhlat kaikille vapaaehtoistyöntekijöille ja katujannuille, jotka asuvat kaduilla yöt ja viikonloput ja tulevat arkipäiviksi TLC:lle auttamaan vapaaehtoistyössä ja samaan samalla opetusta ja ruokaa. Kolme pojista käännytettiin pois, koska olivat niin aineissa. Näistä pojista yksi 26-vuotias ei osaa edes aakkosia. Ovat eläneet kadulla huumeiden seassa koko ikänsä, mutta yrittävät nyt kääntää elämänsä suunnan. Meillä on paljon kuvia mutta ei saada niitä ladattua kun näillä koneilla se kestää jotenkin tosi kauan. Yhden kuvan lataaminen kestää 35 minuuttia! Yritetään löytää parempi nettikahvila jossain vaiheessa.
Eilen löydettiin kaupasta Halvan lakritsia! Siis sitä suomalaista. Paketissa luki englanniksi "suomalaista makeaa lakritsia". Hassua, että täällä asti törmää sellaiseen. :) Terveisiä kaikille sinne kotiin! Milja ja Joni
- comments