Profile
Blog
Photos
Videos
Ohhoh, kylläpäs aika rientää. Edellisestä blogipläjäyksestä taitaa olla reilut kuukauden päivät. Mutta eihän tässä ole kerennyt päivitellä kun on kiirettä pitänyt.
Lokoisat päivät Surferilla on kaus jäänyttä elämää ja viimeisen kuukauden aikana on sahattu itärannikkoa edestakaisin. Ja kilometrejä on kertynyt hurja määrä. Surferilta päätettiin sittenkin lähteä kohti Sydneytä joten Esteban pääsi taas tien makuun pitkään lepakon pommituskohteena olon jälkeen. Surferilta kurvattiin Coffs Harbourille muutamaksi yöksi jossa käytiin isoS:n kanssa valaita ihmettelemässä. Mutta tietenkin ainoat valaat jotka pongattiin oli laiskan oloisia ja tuulettelivat vain pyrstöjään vedenpinnan yläpuolella. Haaveeksi jäi siis isot hypyt veneen vieressä ja onnenhuokaukset.. ehkä ensi kerralla parempi onni ja vilkkaammat valaat.
Coffsilta jatkettiin matkaa kohti Sydneytä jossa päädyimme viettämään seuraavat viitisen päivää. Olo oli kuin kotiin olisi palannut, sen verran paljon tuli syksymmällä kaupungin katuja tallattua. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja koska olimmehan jo puolitiessä Melbournea (takana Surferilta siis noin 900 kilometriä tietä) päätimme hurauttaa sinne, olihan Melbourne aina ollut nähtävien paikkojen listalla. Suraavat 2 päivää menikin jälleen tien päällä ja kilomerejä kertyi mittariin taas lähes tuhat lisää...
Melbournessa vietimme reilun viikon, ensin viikko hostellissa ja sitten saimme kutsun etäisesti tutulta paikalliselta tytöltä kutsun viettää muutama päivä hänen ja perheen luona. Edelleen sitä jaksaa ihmetellä täkäläisten uskomatonta vieraanvaraisuutta. Olihan meitä neljä! On myös hassua huomata miten täällä ei itsenäistymisen kanssa pidetä mitään kiirettä, tässäkin perheessä kun kotona asuivat niin 26-vuotias tytär kuin 24-vuotias poikakin. Eikä ole ensimmäinen kerta kun törmätään oman ikäsiin kotona asustelijoihin! Ja täällä ei asioiden niinkään pitäisi olla rahasta kiinni, keskiverto-aussi tienaa varmasti enemmän kuin keskiverto suomalainen. No, fakta tämä ei ole mutta kymmenen kuukauden aikana kertynyt vahva mutu-tuntuma kuitenkin.
Oli ihana viettää muutama päivä oikeassa kodissa paikallisten ihmisten luona pitkään jatkuneen hostellielon jälkeen. Melbourne teki vaikutuksen, se erosi suuresti Sydneystä olemalla enemmän eurooppalaisvaikutteinen. Kapeita kujia täynnä mitä uniikimpejä puoteja, pubeja, ravintoloita ja kahviloita. Harmittaa kun ei enempää kerennyt kaupunkiin tutustua! Ensi kerralla (mikäli sellainen tulee) vietän ehdottomasti enemmän aikaa Melbournessa! Melbournessa oli myös vähän talvisempaa kuin täällä ylhäällä sunshine statella, iltaisin piti vetää takin kaulukset ylös ja vetää huivi tiukasti kaulaan että ulkona tarkeni.
Melbournessa olisimme varmaan viihtyneet pidempäänkin jos ei liput festivaaleille olisi poltelleet taskussa. Splendour In the Grass -festivaalille oltiin ostettu liput jo toukokuussa ja koska ajomatkaa Melbourne-Woodford oli noin 1700 kilomeriä sai Esteban taas tehdä töitä seuraavat kolme päivää kun ajeltiin kohti festivaaleja. Hassua miten täällä myös mittasuhteet ovat saaneet uuden ulottuvuuden, 500 kilometriä ei ole matka eikä mikään kun Suomessa vastaava matka on jo todellä pitkä!
Mutta pitkä ajo kyllä kannatti! Vaikka festariliput olivatkin Suomen vastaaviin kolmipäiväisiin kinkereihin kolme kertaa kalliimmat ja pelkkä leirintämaksukin naurettavissa lukemissa oli paikalliset festivaalit kuitenkin hieno kokemus tälläiselle livemusiikin ja festarimenon ystävälle. Mitä se olisi kesä (no, talvi täällä) ilman yhtiä kunnon festareita?! Meno tuntui olevan suunnilleen samanlaista kun vaikkapa Provinssissa, ainut että festarien jälkeen kaikki kömpivät kiltisti nukkumaan heti leirintään saavuttua jälkibileiden sijaan. Ehkä lähes nollalukemiin hipuavassa yöilmassa saattoi olla osuutta asiaan..? Leirintä myöskin tyhjentyi aikaisin aamupäivällä kun meikäläiset nauttivat rennosta leirintäelosta lähes iltaan asti ennen alueelle menoa.
Nyt kun festaritkin on sitten koluttu, alkaa olemaan hieman ristiriitainen olo. Kotiinpalu senkun lähenee lähenemistään.. aika täällä on mennyt hurjaa vauhtia ja koska arkirytmiä ei ole juuri ollut ja vuodenajatkin heittävät häränpyllyä on ajantaju kadonnut reissusssa rymytessä kokonaan. Kymmenen kuukautta tuntuu välillä ikuisuudelta, välillä siltä kuin vanhemmille olisi Jyväskylän matkakeskuksen edessä sanonut heipat vasta muutama hassu viikko sitten. On vaikea sanoa onko tämä aika muuttanut ihmisenä ollenkaan, mitä käy matkakuumeelle ja kuinka kotiin ja Suomeen taas sopeutuu nyt kun Prisma on vaihtunut Colesiksi ja eurot dollareiksi niin että välillä kuvittelee olevansa oikeasti kotona.. Miltä tuntuu ajaa autoa taas oikealla puolella kun on ajanut tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä väärällä puolella tietä? Mlitä tuntuu asioida kaupoissa taas suomen kamaralla kun englannin kieli tulee tietyissä tilanteissa jo niin takaraivosta. Miltä tuntuu taas olla suomalaisten ympäröimänä kun täällä on tottunut vapautuneesti huutelemaan suomeksi asioita joita ei normaalisti huudella kovaan ääneen omien keskuudessa..
Kaikki selviää ihan muutaman hassun viikon päästä. Sitä ennen yritetään nauttia viimeisistä vapaapäivistä sillä vielä olisi pariksi viikoksi mentävä avokadoja pakkaamaan. Road trip on siis nyt onnellisesti ohi ja nyt jännitetään saadaanko Esteban myytyä seuraaville reppureissaajille. Toivottavasti, sillä hyvin se on meitäkin palvellut!
Ihania loppukesän päiviä ja nähdään pian!
-J
- comments