Silamat Datang! Terveisiä Kuala Lumpurista. Singaporen säästäväisyyskuurin jälkeen oli mukava tulla taas kaupunkiin jossa rahat riittää kaikkeen eikä tarvitse vain maata kämpillä 24/7 ja miettiä mihin vähäiset roponsa laittaa.
Tulin tänne Kuala Lumpuriin sellaisella VIP-bussilla. Lähtö oli Singaporesta Golden Mile Towerilta klo 13.00 ja perillä olimme joskus 19.00 aikaan. Eli kuuden tunnin matka. Bussissa oli tilaa, normaalin 4 penkin sijaan penkkejä oli 1 vasemmalla puolella ja 2 oikealla puolella. Itselläni tietysti vasemmalla puolella. Passitarkastus oli ensin Singaporen puolella, josta silta yli Malesiaan ja siinä uus passintarkastus sekä tullin läpi kävely. Ei mitään ihmeellistä. Bussissa penkin sai käännettyä vatupassiasentoon, joten oikein mukava oli katsella läppäriltä leffoja ja välillä vähän maisemiakin. Bussi ei mennytkään kuitenkaan Pudurayan asemalle (josta olisi ollut 5min kävely tähän hostellille ja jonka reitin olin opetellut) vaan erääseen toiseen, joka sijaitsi about 3km kävelymatkan päässä hotellilta. Kaverit kun olivat noista takseista varoitelleet, että mittarilla ei pääse ja aina on sovittava hinta etukäteen niin päätin sitten talsia kahden rinkan kanssa vajaan tunnin matkan, väsyneenä, nälkäisenä ja janoisena.. Jotta säästäisin sen max 10€. Ei muuten "hellomistereille" siinä vaiheessa paljoa hymyä tai sanoja irronnut. Noh, siinä vaiheessa kun pääsimme bussiasemalle niin taskussani oli vain singaporen dollareita, joten automaatille oli suunnattava ensin. Nostin 400 Malesian Ringgittiä joka euroissa on tasan 100€. Eli jako neljään. Hinnosta sen verran että purkkapaketti maksaa 1RM, mäkkärissä lounas 6RM, pringlespurkki 5RM, 1.5L vesi 2.50 RM, tupakka-aski 8-9.50 RM. Eli ei mitään hirveän kallista. Viinamäen miehille tiedoksi että olut on täällä vähän kalliimpaa, 7-9RM maksaa kioskeissa tölkki. Katubaareissa 13-18RM. Yökerhojen hintoja en tiedä koska en käynyt.
Ei muutakun 2 rinkkaa selkään ja samassa bussissa istuneelta, yhdeltä täällä Kuala Lumpurissa opiskelleelta, mutta Indonesiasta kotoisin olevalta jäppiseltä sain sitten vinkin että kävele tosta tonne 100m ja vasemmalle ja sitten jatkat siinä kadun vieressä kävelyä joku 2km ja sit Y-risteyksestä oikealle ja sit oot perillä. Huach! Mihin tahansa oonkin ennen matkustellut, niin näin vähäisillä ohjeilla en ole joutunut menemään. Taskussani oli mustavalko a4 keskustan kartta, ja sen avulla pystyin kuitenkin löytämään tämän hostellin.. Hinta 30€ 4yötä. Ei mun mielestä paha hinta, kaikki kuitenkin kävelymatkan päässä tästä. Chinatown on ihan vieressä ja tuonne suurimpaan ostoskeskukseen eli Times Squarelle on about 30min kävelymatka. Tekee hyvää saada vähän kuona-aineita liikkeelle ja talsia aamukahvin jälkeen sinne joka päivä kiertelemään.
Tässä huoneessa on tuuletin katossa, sänky, ja "ikkuna" pihalle. Vessat ja suihkut on yhteisiä tiloja. Ikkuna jossa on hyttysverkko ja kalterit. Eli kaikki äänet mitä pihalta kuuluu päiväsaikaan niin kuuluu myös mulle.. Tosin tuo katu hiljenee täysin iltayhdeksän jälkeen, joten sitten on taas vähän liiankin hiljaista. Seven-eleveniin on 20m ja McDonaldsiin 40m matkaa. Vieressä sijaitsee MYDIN niminen ostoskeskus, josta jouduinkin heti seuraavana aamuna hakemaan pistorasiaan plugin, ei suomalainen perus "kakspäinen" töpseli käynyt seinään. Henkilökunta on tässä hostellissa aivan huippu, erittäin ystävällisiä ja nauravaisia ihmisiä. Sellainen 40-vuotias mies ja vähän nuorempi nainen. Muutoin taas sitten kadulla ei kyllä paljoakaan apua saa jos tavalliselta kaduntallajaalta käy kysymässä. Muslimimaa, eikä paljoa perusta turismista. Siinä kait suurimmat perustelut tähän.. Eli Thaimaan auttavaisuuden ja hymyn maan, sekä Singaporen kaikkien kylttien ja kieltojen jälkeen, oli hyvinkin outoa tulla maahan missä jengi on taas täysin erilaista kahteen edelliseen verrattuna.
Times Square on kyllä mahtava ostoskeskus, 12 kerrosta täynnä mitä erilaisimpia liikkeitä, 90% vaate ja koruliikkeitä. Ei voi taas verrata Bangkokin MBK-ostoskeskukseen mitenkään. Vaatteita löytyy laidasta laitaan, samoin kenkäkauppoja. Merk**** kää saa selvästi suomea halvemmin hinnoin, kuten myös kaikkea muutakin ja valinnan varaa löytyy. Ruokapaikkojakin löytyy joka kerroksesta, aina mäkkäristä perus kiinalaisiin pikkukeittiöihin. Sisällä on myös huvipuisto, johon kuuluu mm. 7 kerroksen alueella menevä vuoristorata.. Tästä laitoin videota facebookiin. Eli shoppailumahdollisuuksiltaan tämä kaupunki kyllä pääsee kärkijoukkoon. Samoin illan hämärtyessä alkaa sitten Chinatownin alueella Petalning Streetillä kova kaupankäynti. Pikkukojua laidasta laitaan, kenkiä, sytkäreitä, matkamuistoja, ahtaita käytäviä, lompakoita, takkeja, vaatteita, laserkyniä, DVD-leffoja ja paljon muuta. Jännää oli huomata että kopiokenkää löytyy. Aivan identtisiä kopioita suoraan aidoista merkeistä. Puma, Nike, ADIDAS, joka lähtöön. Kävin sitten kenkäliikkeessä ja katselin siinä rauhassa eräitä "puma ferrari" kenkiä. Myyjä tulikin paikalle ja heti alkoi esineen kehuminen.. Sytkärillä heiluttei tulta ja sanoi että aitoa nahkaa yms. Sanoi kengän hinnaksi 108RM, mutta koska olin niin special ja hyvä tyyppi niin laski suoraan hinnan 99RM. Hetken siinä pyöritellessä popoa niin hinta tippui 90RM. Kun koitin kenkää jalkaan niin hinta tippui 80RM asti. Sitten kun vähän pyörittelin päätä niin kuului "ok ok mister, only for you sir, 70RM." Sitten tokaisin että se on jeppe maksimissaan 50RM mitä pulitan näistä popoista, ei nää aidot oo. Sitten pyöriteltiin päätä että ei pysty mitenkään siihen hintaan ja sanoin että tää 50RM on mun maksimi.. Sitten kun olin lähdössä niin tuli vielä sanomaan että "selvä, oot kauppamies, saat 60RM nää kengät. Mä että edelleenkin se 50RM on viimenen tarjous, ota tai jätä. No se jätti ottamatta. Mutta itse olin varsin tyytyväinen vaikka en kenkiä ostanutkaan, nyt tiesin mikä näiden kenkien hinta todellisuudessa on ja kuinka alas hinnoissa myyjä on valmis menemään että vielä jää kengälle katetta. Typerältähän se kuulostaa, jättää ostamatta kengät 2e takia, mutta aina ensin näissä tinkimisputiikeissa on hyvä ottaa selville tavaran hinta, ja käydä sitten kiertämässä muissa liikkeissä kysymässä hintaa. Ei kuitenkaan saa näyttää liian innostuneelta, eikä ostaa heti ensimmäisestä paikasta tuotetta, vaikka sille olisi kovakin tarve. Maksaa kuitenkin ylihintaa, tosin aina sitä maksaa ylihintaa kun on turisti.. :)
Kaks päivää takana ja kaks edessä. Aika mennyt mukavasti välillä hotellilla maaten ja leffoja katsellen, välillä taas käynyt juomassa oluen tuolla yläkerran terassilla.Välillä aika menee ostoskeskuksissa tai muuten kadulla maailman menoa ihmetellen. Oikeestaan mitään yksinäisiä hiihtäjiä en oo nähnyt täällä, ainoastaa pariskuntia. Siis reppureissaajista puhun nyt.. Eli vähän meinaa tällaiselle sosiaaliselle mutta kehityskelpoiselle yksilölle iskeä tekemisen puute. Kuukauden ajan, mitä oon reissussa ollut niin kokoajan joku kaveri löytynyt lähimaastosta, nyt saa tulla toimeen ihan itekseen. Toisalta jees, toisaalta ei-jees. Onneks löytyy läppärit ja iPhonet. Päässy kuuntelemaan parina iltana Jypin pelejä radiosta, yks frendi nauroikin mulle että oot kunnon 21st century digital boy. :D Kerta ei ilman elektroniikkaa pärjää.
Parit kengät täytyisi vielä käydä hakemassa, pitkävartiset urheilutossut ja sit jotkut kävelykengät. Täällä kuitenkin sen verran edulliset että ostan täältä, enkä enää Australiasta. Tosin maksimissaan oon maksamassa niistä kaksista kengistä yhteensä 100RM eli 25€, joten kovaa kaupankäyntiä tiedossa :)
Ei tänne muuten mitään erikoista, alkaa vasta parin päivän jälkeen pääsemään kunnolla sisälle tähän kaupunkiin. Liikenteessä saa varoa sit, se on erittäin hurjaa. Kaikki luulee olevansa Kimi Räikkösiä ja Mika Kallioita, ja punaisia päin ajetaan vielä monta sekuntia sen jälkeen kun se on vaihtunut. Ja jonkun kolmikaistaisen keskustakadun ylittäminen päiväsaikaan vaatiikin jo ninjan rohkeutta ja väistelytaitoja.
Maanantaina 20.9 olisikin sitten lento Australiaan Gold Coastille, sinne itärannikolle edelleen. Sainkin jo kaverilta viestin että bussi 702 menee keskustaan. Yks frendi pääs Sydneyyn nyt toissapäivänä ja tulee sit vastaan mua Brisbaneen kun saa ensin avattua pankkitilin ja haettua Tax File Numberin ja Medicare-kortin.. Sit alkaakin duunipaikan ja asunnon katseleminen samantien. Seuraava blogi-kirjoitus tuleekin sitten Downunderista!
Ps. Onneks en näin lauantai-illan kunniaksi lähtenyt bilettämään vaan jäin suosiolla hostellille kun alkoi ukostamaan, täälläpäin se vesisade ei ole mitään "pientä ripsua" niinku Suomessa :)
Pps. Ja ollaanhan tässä oltu jo reilut 2 viikkoa pelkällä kanalla ja riisillä. Kaks vyönsolkea menee vyö tiukemmalle ja 38" shortsit tippuu jo jalasta :D Tosin tänään kävin hakemassa paskaruokaa oikein säkkikaupalla, ettei ihan muikunruodoks muutu :D

-Uuno-