Annapurna Base Camp 4190m\9d VIA DOLOROSA [17-25.12.2008]

[17.12] 8am Tingitaan taksia Pokharassa 1h ABC-trekin alkukohdasta Phedista(1100m). Pysaytetaan taksi nakkikioskikatuapteekin kohdalla, jotta Eero saa strepsilseja kipeaan kurkkuunsa. Ostan mielijohteesta varoiksi joulunpunaisia ibuprofeeneja ja malarian eston jalkihoyryihin saman varisia doksisykliineja. Mun viikon saasteflunssa on juuri loppunut ja ilma kulkee haipakkaa toisen sieraimen lapi. Eerolla viela molemmat kanaalit tukossa ja sen kylla kuulee. Paiva pitaa sisallaan 7h trekin ja n.700m nousua. Tosin koko reitti on kuin elama "full of ups and downs".

Saavutaan Landrukiin(1730m) viidelta. Kohtuullisen rankan ekanpaivan ponnistukset aloittavat eleamani tuskaisimman taipaleen: ABC- Via Dolorosan. Suihkun jalkeen kohtuuttoman kylmat kylmatvareet pakottavat kaikki untuva- seka goretex kuteet paalleni ja hautaudun makuupussiin. En oo tuntenu nalantunnetta kokopaivana ja tonnopasta jaa syomatta. Kaivan mittarin ja kappas: "Kuumetta komisaario Palmu!" Lipastan masuun 800mg nakkikiskaibuja ja 100mg paikallista doksia malarian ehkaisyyn. Tunti kuluu ja olo on taas normaali tyhjennan kylmanpastan ja 2 fantaa nam nam. Puoltuntia ja laattaan puolet ulos... Paatetaan pitaa palauttava paiva Landrukissa, jonka vietan iloisena sangynpohjalla. Yolla viela joulun kunniaksi tainutan kuumeen tunnetta yhdella pirtealla 400millisella ibulla.

[18.12] Lepopaiva ei oireita, vahan ruokaa

[19.12] Lahdetaan raivoamaan seuraavaan etappiin Chhomrongiin 2210metriin, jonne saavutaan 5tunnissa. Puolilammin suihku ja olo hyva, lukuunottamatta outoa luultavasti viskeraalista kipua vasemmalla pallean seudulla seka sen heijasteita hartioissa. Koitan lievittaa kipua tolkillisella SanMiguelia ennen nukkumaan menoa (bad idea). Luultavasti katuibuprofeenit oli tehnyt antiEetvarttia mahan limakalvoille ja alkaneet porailemaan reikaa. Siihen paalle epabalsamia eli bissea haavoille ja laattasin kymmenessa minuutissa. Puolen tunnin paasta uus satsi "lattiassa reika" vessaan ja hyvaa yota. Puuduttava kipu ja Eeron jatkuva niistely viereisessa huoneessa sallii noin 3h younta. Nice.

[20.12] Rentouttavan yon jalkeen lahetaan kiipeamaan aamutuimaan ja nousua paivalle tulee vain 300 nettoa mutta yhteensa laskuineen joku 700m. Saavutaan Dophaniin (2540m) jossa vaihdan muut oireet ripuliin. Ruoka pysyy sisalla ja uni maistuu. Jatko nayttaa hyvalta.

[21.12] Taivas vetaa pilveen kun edessa olisi terhakka 1100m nousu Machhapuchharin base campille 3600metriin. Matkalla nahdaan valkohuppuisia apinoita ja joudun pinkaisemaan pusikkoon ruikulille 2krt mallia vuoristosissi. Mehut rupeaa vahenemaan ja 3km korkeudesta ylospain askellus on tyylia baarista-himaan-sivuaskel-hyppy jne. MBClla tavataan Argentiinalainen lumilautaa ABClle kantava Eduardo, jonka suunnitelmana on pysya base campilla 2kk ja odotella lumia, joita viela siis ei ole. Illalla laattaan ja ripuloin vain kerran ja nukahdan. Sitten istun autossa, kunnes ymparisto mustenee sekunnissa ja kasvoton murhaaja kurottuu takapenkilta hoitamaan tehtavansa. Kurotan murhjaajan kylmaan kaulaan mutten en pysty estamaan varmaa kuolemaani. Eeron aani kantautuu kaukaa auton ulkopuolelta kysyen "Onk kaik hyvin". Hoen "Ei ei ei" ja ajattelen etta "etsa tajuu et mut tapetaan!!!" Huudan taytta kurkkua elaman ja kuoleman rajalta (unen ja valveen rajalta ;). Heraan ja tervehdin turkulaisittain Eeroa joka seisoo mun sangyn vieressa "Moro" "taisin vissiin huutaa aika lujaa" Viereisen huoneen Taivanilainen heraa ja alkaa juttelemaan oppaansa kanssa. Mitahan luuli tapahtuneen. No selitin asian seuraavana paivana. Great.

[22.12] Aamu on hieno ja keli on kuin morsian. Kiskaisen hyvantuulisena pizzan[sic] naamariin ja lahden ABCta kohti Eduardon kanssa. Eero jaa aklimatisoitumaan MBClle viela paivaksi. Matkalla naan tekniikkapallon kokoisen ja muotoisen weaselin ja kaukana lauman leijonan ja passin risteytykselta nayttavia Himalajan kauriita. Saavun 1,5tunnissa Annapurnan Base Campille, jossa paikalliset sytyttelevat maastopaloja lampimikseen. Alkuillan nautin ison lajan Egg Veg. fried ricea ja kuuntelen Argentiinalaista folk musiikkia Edun Zarangon saestyksella.

Lampotila tippuu auringon laskiessa nopeasti noin -10'C:hen mutta jotenkin mulla on liian tuttu tunne siita etta mulla on kylmempi kuin muilla. Vartin paasta oon kayny laattaamassa pienen lastin ja kaivautunut taysvarustuksessa makuupussiin roskaampari kainalossa. Taytan pian amparin viela yllattavan maukkaalla fried ricella ja tarisen paskankankeanan sangyn laidalla yksin jaakylmassa huoneessa. Edu tulee viela tarjoilemaan mulle yhden teen joka helpottaa oloa minuutiksi ennenkuin palautan sen 2pisteen arvoisesti sukkana roskaampariin. Raivokkaat laattailu aanet houkuttelevat paikan omistajan kyselemaan mun probleemista "Nou proplem" sanon, koska mitapa tassa voi teha. Kellotan kuume-ennatykset 38,2'C ja odottelen aamua nurkassa, jossa lammin suomalainen joulu tuntuu surullisen kaukaiselta. Oinen ruikulireissu vessaan paljastaa mahtavimman tahtitaivaan ja saan irti pienen tyydytyksen kaiken saischen keskelta.

[23.12] Aamulla heraan todella heikossa hapessa, mutta saan pakotettua Marsin masuun. Paivitan tilanteen paikalle saapuneelle E.S Koskiselle ja romutamme suunnitelmat viettaa joulu ABClla. Lahden samana paivana Edun (jonka talvenviettosuunnitelmat ABClla kaatui budjetti ongelmiin) kanssa laskeutumaan tonnin alemmas. E jaa katsomaan tahtia. Koitan illalla vetaa nuudelit guest housessa ja saan kuin saankin pidettya pyolet sisalla.

[24.12] Hyvaa joulua! 6h trekkia alas Chhomrongiin 2210metriin, jossa tavataan Katin ja Tompin saattue. Yhdessa nautimme jouluaterian Mina, Eero, Eduard, Kati, Tomppi, Markus, Outi ja Limin. Ja ai ai ai saan maistaa fazerin sinista, joka rupeaa lopettelemaan karsimyksiani. Saan Eerolta lahjaksi Indiana Jones- nahkahatun... kiljaisen riemusta. Viela yhdet suolen tyhjennykset ja nukkumaan.

[25.12] Happiosapaineen nousu kiihdyttaa 8tunnin lopputrekin vauhtia ja laskeutuminen tonnin paikkeille Najapooliin menee leppoisasti. Saavumme bussipysakille taksimonopolin ryostettaviksi, mutta valitsemme kuitenkin halvemman vaihtoehdon: paikallisbussin katon. 2,5 h rautaritilalla on mahtava, joskin persetta puuduttava, lopetus Via Dolorosalle. Priceless.

[27.12] Palautumassa Pokharassa muutaman kilon laihempana. Ainoa nalantunne, jonka trekin aikana tunsin oli negatiivinen. Joten suosittelen vastaavaa kaikille laskeille =)

Hauskaa ja kyllaista joululomaa kaikille. Nauttikaa siita kinkusta!