Olipa hulvatonta ja viihdyttavaa lukemista toi viimeisin blogi Boliviasta. Aikamoisia seikkailuja teilla siella! Elamyksellista jatkoa! <3
Sari
Moro mussukat! Mun kesäloma loppu aivan liian lyhyeen, kuten virkatyöläisellä ainakin. Voin vain haaveilla joskus omaavani riittävästi rohkeutta lähteäkseni reppu selässä reissuun pitemmäksi aikaa. Sen sijaan että säästäisin rahojani, tilasinki kameran... Kehverin kanssa täällä eletään tasasta arkea taas. Pitäkää huolta toisistanne! Virtuaalisia halauksia!
Satu
Heippa vaan kaikille!
Blogikin olisi kirjoitettuna, mutta koska bolivialaiset tietokoneet eivat tunnu tykkaavan muistitikustani, se jaa taas kerran laittamatta tanne, samoin iso kasa kuvia.
Kirjoitanpa siis pari rivia tanne.
Oltiin noin viikko Samaipatassa tarkoituksena kayda vaeltelemassa vahan siella sun taalla. Kaksi kertaa paastiin liikkeella, yhden kerran ihan perille kansallispuistoon asti.
Suurimman osan ajasta satoi vetta, joten jumitimme hotellilla, kavimme kipeyttamassa persuksemme 30 kilsan pyoralenkilla (ei hyva idea, jos ei ole viiteen kuukauteen harrastanut mitaan liikuntaa.) Ekat 15 kilsaa laskettiin alas vuoren rinnetta pelaten jokaista mutkaa ja sen takaa mahdollisesti ilmestyvaa hullua bolivialaista rekkakuskia tai taksisuharia, takaisin sitten suurimmaksi osaksi kaveltiin ja tyonnettiin pyoraa.
Ensimmaisella luonnopuistoyrityksella kuskimme ajoi nelivetolava-auton ojaan. Tie oli niin mutainen, etta silla olisi tuskin pysynyt parempikaan kuski. Ihmettelimme vain, kun autossa ei ollut mitaan koytta, vinssia tai edes hemmetti lapiota mukana. Ja kuskilla ei ollut puhelinta eika radiota, jolla ottaa yhteytta matkanjarjestajaan.
Aikamme ahellettyamme saimme kuitenkin auton pois ojasta, mutta silloin oli jo liian myoha lahtea vaeltamaan.
Tanaan hotellissa Santa Cruzissa herasimme ensin seitsemalta siihen, etta hotellin siivooja huudatti taysilla naapurihuoneemme telkkaria.
Ensin suomalaiseen tyyliin jupatin huoneessamme, mutta pauhun jatkuttua puolituntia nousin ylos ja ajattelin, etta kayn kerrankin antamassa vahan palautetta. Onneksi en loytanyt siivoojaa. Olisin saattanut nalkuttaa sen verran rumasti, etta olisi vain itsea kaduttanut myohemmin.
Puoliysilta nukahdin uudelleen ja herasin siihen, etta joku hakkaa ovea kuin riivattu. Antti meni avaamaan, ja kukas siella muukaan kuin kaksi omahyvaisesti virnuilevaa Interpolin poliisia.
Ne halusivat nahda meidan passit eivatka meinanneet antaa sulkea ovea siksi aikaa, etta paasen ylos sangysta ja saan housut jalkaani.
Yksityisyyden suojasta ja siita voidaan olla montaa mielta, etta onko Interpolilla ensinkaan mitaan asiaa tunkea hotellihuoneeseen, mutta voisivat olla kohteliaita ja kunnioittaa sen verran, etta antaisivat aikaa pukeutua. Niiden kaytos vitutti enemman kuin se, etta ensinkaan tivaamaan passeja.
Tallaista tanaan.
Satu
Antti
Heippa Titta!
Onnea seka kihlautumisen etta tyopaikan johdosta! Kyllahan sita taytyy Savoon sitten suunnata, kun kotimaahan palataan.
Kiitoksia kaikille viesteista, mukava kuulla Suomen kuulumisia! Nyt ollaan tosiaan aika helteessa, saavuttiin eilen Boliviaan. Tama nettikahvilan tietokone on nyt sen verran epailyttava, etta blogin kirjoittaminen jaa valiin, mutta kohti korpea ollaan suuntaamassa ensi viikolla, tiedossa reissu kansallispuistoon Brassien rajalle.
Titta
Hellurei!
Hienoa lukea teidän reissustanne! Mukavaa, että kirjoitatte.
Kun joskus raskitte palata Suomeen, teillä on uusi kyläpaikka tiedossa. Me muutamme Antin kanssa parin viikon päästä vieraalle maaperälle eli eksoottiselle Pielavedelle. Joten tervetuloa sitten Pohjois-Savon idylliin! Paikkakunta on pikkuruinen, mutta sain sieltä työpaikan yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Valmistuin fil. maisteriksi toukokuussa, ja koska Oulussa työtilanne on surkea, hain heti avoimia paikkoja. Onneksi meillä molemmilla on sukua siellä lähellä (eikä Kuopioon ole pitkä matka), joten muutto ei kauhistua aivan kamalasti. Vuodet Oulussa olivat antoisia, mutta eihän tänne ole juuri ketään mun kavereitakaan jäänyt. Ja pääseehän tänne aina takaisin, jos siltä tuntuu. Antti sai tietenkin töitä Pielaveden terveyskeskuksesta.
Kesä on mennyt suhteellisen aurinkoisesti (verrattuna viime kesään). Ohjelmassa on ollut perinteiset kotipaikkakunnat sekä Helsinki että Tampere ja uutuutena pyöräily Hailuotoon. Saarella myös kihlauduimme.
En muista käytättekö reissussa s-posteja, mutta laitan viestini tänne keskusteluun, mulla nyt ei edes ole salaisuuksia kerrottavana ;) Joudun myös luopumaan yliopiston postista, joten uuden hankinta on edessä. Naamakirjaa olen vältellyt parhaani mukaan, vaikka painostusta on monelta suunnalta. Ehkä kirjaudun jollakin salanimellä; en haluaisi oppilailta kaveripyyntöjä.
Nauttikaahan etelän hetelmistä!
Tarmoanne ihaillen Titta
Jomppe
HelloU! terveisiä keski suomesta molemmmille oikeeen paljon! Olen ollut hengessä mukana ja kateudesta kalpeana,kun olen seurannut teidän matkaa ja ihmetellyt et vieläkö ootte siellä. Mahtava juttu! Maa polttelee jalkojeni allaa ja kovasti tekee mieli matkalle.Nyt vielä riittänee tää koti maa matkailu toistaiseksi. T:iso-veli
Taru
Moimoi! Alkaa olla jo vähän ikävä täällä! Topin ylppäreissä serkut päivitteli Antin menemisiä. Otetaan serkustelut uusiksi kun tuutte takas. Kaikilta hirveesti terkkuja!
Paula
Hei rakkaat!
Suomessa on nyt paahtavan kuuma... Teillä tuskin siellä sen viileämpää. Olette rakkaita. Voikaa hyvin ja nauttikaa.
Satu
Hei!
Sulatteluun auttaa hidas liikkuminen. Vietetaan paljon paivia, ettei juurikaan tehda mitaan. Nyt esimerkiksi mennaan maalle potkottamaan yhdeksi paivaksi. Luetaan kirjoja, syodaan ja nukutaan hyvin. Sitten taas jaksaa lahtea eteenpain. Eipa sita joka paiva jaksakkaan olla innoissaan, etta hei jee, taas tallainen museoon sailotty keihaankarki! Sohvilla kun nukutaan, tavataan myos paljon paikallisia, mika auttaa matkavasymykseen. Ihmisiin ei vain kyllasty ikina.
Mukavaa matkaa sulle!
Satu
Eija
Moikka,
olipa taas upeita kuvia ja mielenkiintoisesti käyttäytyviä henkilöitä tarinoissanne :)
Sitä vaan äsken viimeisiä kuvia katsellessani mietin, että miten maailmassa tämän kaiken pystytte ikinä sulattelemaan. Meikälikalla viikonki reissussa riittää pitkäksi aikaa elämystä ( kai huomaatte pienoisen kateuden taustalta, en edes yritä peitellä,heh) No, pienelle sulattelua vaativalle reissulle Istanbuliin lähdemme lauantaina . Helteisin terveisin Eija
Satu
Hyvää juhannusta (no joo, meni jo, myöhässä olen) sinne Suomeenkin!
Me tultiin juuri parin päivän Plan-pyörityksestä. Käytiin katsomassa millaisia projekteja Plan Paraguaylla on pitkin maata. Elintasoerot täällä on aivan älyttömät. Osa ihmisistä asuu suunnilleen linnoissa ja maalla kuraiset lapset kipittää avojaloin kouluun.
Satu
Anna
Hei,
hyvää juhannusta!
Aika kylmää ja harmaata on ollut enimmäkseen. Sodankylän elokuvajuhlat oli taas hienot, mutta keskiyön aurinko ei paistanut.