Ambonista lennettii Surabayaan. Siellä päädyttii lentokentällä olevan turisti-infon kautta paikalliseen matkatoimistoon, josta yöbussilla kohti Balia. Aamulla oltii kuta beachilla kymmenen aikaan. Taaperettii ympäriinsä ja etittii majapaikkaa. Jossai vaiheessa joku jätkä huikkas et se voi heittää meidät johonki halpaan paikaan skootterilla. Nukuttii yks yö siinä ja seuaavana päivänä löydettii vähä tasokkaampi paikka samalla hinnalla johon kuulu myös aamupala.

Aukki surffas jo heti tokana päivänä. (Aukin kommentti: en jaksa olla mikään ylirento wannabe ihq surffityttö,mut totuushan on vaan se,et niin nättiä hommaa!!!! koko päivä hurahti aamusta auringonlaskuun,eikä haittaa vaikka vettäki sateli välillä. Koukuttavaa touhua,ei sitä pysty lopettaa,ku haluu aina vaan paremman ja paremman aallon.. yhtiä parhaita hetkiä elämässä,ku saa huipun aallon ja hymystä ei tuu loppua.)Sillon illalla ostettii vihdoin kamera! Ensin yritettii et jos oltais vaan ostettu uus akku mun kameraan koska ne sano bandalla et vaa akku on rikki,mut ei toiminu uudella akulla, joten ostettii puoliks uus kamera. Seuraavana päivänä uskalsin itekki koittaa suffausta. Uskomaton fiilis ku pysyy aallon päällä!mut tosi vaikeeta!

Ekan päivän uljaana ritarina,joka pelasti neidot hädästä, toiminut rento kikkarapää surffipoika Imam, tulikin tuttuakin tutummaksi loppuloman aikana Balilla. Hän oli Aukin virallinen surffiope, Aukin virallinen moottoripyöräkyyditsijä/taksikuski, Aukin ystävän Eunikan virallisena surffiopena kuin myös taksikuskina toimi hänen virallinen ystävänsä, tänä päivänä myös meidän virallinen uusi ystävä, hyvät naiset ja herrat: Amez. Tiedän, edellinen virke ontuu, todella paljon, mut koittakaa saada selvää. Siis yksikertasemmin, meidän kaks hauskaa ystävää Balilta, Imam ja Amez, joiden kanssa aika hurahti ku siivillä. Jopa niin siivillä,et en edes tiedä tarkkaan miten kauan me balilla oltiin.. reilu viikko,ehkä 9/10/11 haria=päivää.

Joulurauhaa soittaa saavat kellot enkelten, joulurauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.. (kuunnellaan joululauluja läppäriltä)

Meidän uudet ystävät siis kyyditsi meitä joka paikaan jopa nii paljo et petrooliki aina pääs välillä loppumaan ja jouduttii Amezin kans työntää mopoo seuraavalle tankkauspisteelle (vähäniinku kirjahyllykkö jossa erikokosissa lasipulloissa bensaa, niitä vähä väliä kadun varressa). Käytiin Uluwatulla, tosi kaunis paikka! Surffaajien paratiisi, hurjia aaltoja. Mut ei oikein pystyny uimaan, joten käytii vähä aikaa hengailee ja päädyttii ostamaan aukin kans lisää punottuja käsikoruja.

Uluwatun jälkee huristeltiin Nusa dualle jossa hiekkarantoja ja myöski hyvä surffauspaikka. Siellä oli paljon koululaisturisteja Javalta. Laiskoina ei jaksettu koittaa,ja sateli vähä vettäki. Nukuttii, rentouduttii,pelattii biitsiä ja minä ja aukki ajettii takas Kutalle mopoilla! Se oliki hurjaa menoo siinä liikenteessä! Piti aina puikkelehtia autojen välistä iha miniskideistä koloista ja yrittää samalla väistellä muita miljoonia mopoja ja kaikkia möykkyjä ja reikiä tien vieressä. Hyvin selvisin siihe asti kunnes ajoin kokoaja lopussa väärää suntaan ja sydän pamppaili jo siihen tahtiin et oli hyvä aika vaihtaa kuskia. Mut uskokaa tai älkää, meistä on kehittyny aivan huipppu mopokuskeja täällä indonesiassa! (jheep,mäki,aukki oon jo niin taitava mopokuski että oksat pois. Oon siis ajanu ennen reissua elämäni aikana about 50m yhteensä. Yhtenäki yönä käytiin mäkissä pienellä hiukopalalla ennen yöunia,ni minähän kyyditsin kaks laiskimusta,eukin ja imamin KOLMEPÄÄLLÄ ja meni niin sujuvasti että.. kunnes piti suoralta kujalta kääntyä vasemmalle,ni riipastiin vähän seinää ja kaadoin tyylikkäästi pari tuolia mennessäni;) no mut semmosta sattuu!)

Ollaan surffattu, naurettu, laulettu, pelleilty, leikitty, juostu, syöty, nukuttu, syöty vähä lisää, herkuteltu, valvottu, sekoiltu, sählätty, nautittu elämästä balilla! ja shoppailtu!!! Rahakukkarolle tää on ollu kunnon laihdutuskuuri mut meille itsellemme ihan kaikkee muuta.

Viikon oleilun,löhöilyn ja makoilun (unohtamatta tietenkään ahkeraa, energiaa kuluttavaa ja voimia vievaa surffailua) kohdilla alettiin miettiä,et jaksaisko sitä joskus johonki suuntaan taas jatkaa matkaa. Tiedettiin kyllä,et Gilille seuraavaksi, mut jo ajatus siitä, et pitäis ryhdistäytyä ja kävellä johonki matkatoimistoon,ostaa liput JA pahin kaikista; pakata meidän tavarat, jotka oli levähtäny pahemmin ku jokisen eväät kerrassaan. Oli vaan helpompaa aina sanoa et "ei jaksa vielä tänään,lähetään vaikka huomenna".. tai ylihuomenna. (lomalla?)

Joulu kuitenki tulla jollotti semmosta vauhtia,et se pakotti meidät ottamaan itseämme niskasta kiinni, ja kipittämään lippujen ostohommiin. Tingin meille liput halpaan hintaan seuraavalle aamulle,lähtö kello 6 aamulla. Great!

Viimenen ilta balilla oli ihan hassu (toi on tosi lievä,en keksi parempaa sanaa). Syötiin dinner night marketilla, siel on ihan hervottoman hyvät nasi goreng ayam annokset, eli riisiä ja kanaa, mut ei missään määrin sitä miltä se teistä kuulostaa. Riisi on paistinpannulla jotenki käristetty, sit seassa on kasviksia, kana on sairaan herkullista ja koko komeuden kruunaa munakas. Ihan vesi herahtaa kielelle,ku muistelenki. Itkuhan siinä aina pääsee ku sen lautasellisen eteensä saa! Ja mulla aina samalla kaavalla hoituu se syöminen; eka hullu hotkiminen, ja siinä sivussa hoen viistoista kertaa miten BAGUS(=great) se on. Sit pitää levätä hetki,ku täyttyy nii nopeesti ja hörppiä ihanaa jääteetä tai orangejuicea,jota parempaa ei mistään maan päältä saa. Lepohetken jälkeen jatkan syömistä,mut sit pitää syödä hi-taas-ti,ettei ruoka lopu kesken.. alkaa ihan pelottaa koska tulee hetki et sitä ei enää oo. Hahah,mut joka ikisen nasi goreng ayamin jälkeen ei voi muuta ku huokailla maha täynnä ja hymy huulilla et "kööngjang!!" (oikeinkirjoitus on väärinkirjoitus) eli olen ihan täpötäynnä! Siitä huolimatta ehkä vähän turhanki usein koukataan pancake katukojun kautta,ja tilataan banana chocolate pancake....... kukaan ei oo vielä keksiny semmosta sanaa,mikä kuvaa sitä, koska herkullinen jää ihan liian kauas.

Night marketin jälkeen käytiin moikkaamassa Lauraa (Hartikaisen) ja tässä välissä minä näppäränä radikaalisti tingin meille kelpohintaan liput Gilille ja takas. Liput on avoimet,et voidaan mennä takas sit ku huvittaa. Laura on ihana tyttö ei mulla muuta!!!<3

Siitä kaikki hulluus sanan varsinaisessa merkityksessä sit alko. Mä ja Imam lähettiin yhellä skoballa, ja Eke ja Amez toisella. Mä sain päähän,et pitää ostaa uus reppu tai joku laukku,koska oon ostanu niin paljon kamaa Balin aikana,et ei mitään saumaa et mahtuis rinkkaan enää. No käytiin hakee kypärät Imamin kämpältä ja lähettiin Ripcurlin ja Billabongin outleteille. Ja aijaijai mitä mannaa ne on! Voitte kuvitella miten onnellista tyttöä olinkaan..

Löysin sikahyvän pikku vetolaukun,jonka voin ottaa käsimatkatavaroihin koneessa,mut johon mahtuu niin näppärästi ylimääräset kamat. Ja halvalla! joojoo matu, reetta ja iida tuliaisia on.. ;) Tässä välissä Eeti ja Amez ei pysykkään meidän ajatuksen juoksun eikä sen puoleen moponkaan perässä,vaan jäi teille tietämättömille.

En oikeestaan jaksakkaan edes yrittää kertoa tosta illasta,ku ei sitä voi. Oli vaan niin friikkiä! Tuhat kertaa olin kuolla nauruun, tiiättekö tunnetta ku siitä vaan ei tuu loppua? Pitää mennä kaksinkerroin, ja ei saa happee.. ja sit rämähtää jo taas uudestaan ihan hillittömään nauruun ja kikatukseen. Mulla oli pankkikortin kans probleemia, ajettiin Imamin kans tuhatta ja sataa ympäri balia ettimässä automaattia,sit internettiä et pääsen nettipankkiin ja sit takas outleteille. Imam hävitti jossain välissä sen repunki ja kaikennäköstä pienempää ja suurempaa säätämistä. Mut hauskaa oli jos ei muuta! Sanotaan et nauraminen kehittää vatsalihaksia,mulla ei vielä ainakaan tulokset näy,vaikka oon treenannu nauramisen merkeissä asteikolle ykkösestä sataan,sata!!! Mut siinä ei taideta mainita,ettei ne kehity jos kiepauttaa joka välissä mäkin tai pannarikojun kautta............ hups

Pienenä välihuomautuksena kerron mitä me tehtii sillä aikaa ku aukki ja imam huristeli jossain kitaraa ettimässä (ei tiietty sillo missä). Ekaks yritettii pysyä niitten perässä, mut hukattii ne jossai vaiheessa liikenneruuhkaan ja ei löydetty enää niitä. Muistin et meidänhä pitää saada tonttulakit enneku lähetää gili menolle (jossa ei kuulemma kauppoja). Amez kysäs kadun vieressä olevalta kaverilta mistä voidaan ostaa. Kaveriha näpäkkänä huomas et meillä on kumi tyhjänä. Ihmekkös tuo,ku minä aina köllöttelen kyydissä! ja usein (tai kun lähetää rannalta pois,jossa ne on töissä) myös kolmantena kyydissä napottaa usein Kacong, amezin kämppäkaveri. Eihä niitä mopedeja ookkaa tarkotettu kolmelle, varsinkaa ilman kypäriä. No kierrettii jonnekki pikkukujalle jossa oli joku korjaamon tapanen josta lisää ilmaa renkaasee ja eiku menoks. Supermarket oli auki vielä yheksän jälkee ja sieltä löyty meille tonttulakit +vähän muuta (donitseja yöpalaks).

Sen jälkee ei saatu vieläkää aukkia ja imamia kiinni puhelimella, joten päädyttii vähäks aikaa kiertelee legean streetille kiertelee (löysin aukille huipun joululahjan jonka mielellää pitäisin itelläniki). Sitte vaa hotellille oottamaan. Ei melkei maltettu jaksaa oottaa et ne tulis jo nii päästäis maistaa herkkudonitseja (nälkähä siinä ehti jo tulla kaiken häsellyksen aikana,ei me ahmatteja olla). 6 kpl makso vaan 2,5€ (arnoldsista ei saa tolla rahalla edes yhtä minidonitsia)! Ooteltii pari tuntia torkkuen, Amez nukku ja minä yritin paniikissa kopioida reissukuvia muistitikulle ku läppäri näytti vähä rikkinäiseltä eikä meinannu toimia (nyt toimii onneks taas koska sain päivitettyä jonkun tärkeen jutun).

Nooo,valvottiin koko vika yö ja oli kivaa! Meidän pakkaamisessa meni aikaa ihan jonkun verran. Kaikki vaatteet ja tavarat niin sikinsokin ja ympäri kämppää ku ikinä voi olla (vähän ku rönttis:D:D:D mut pahempi!). Yhtäkkiä huomattiin,et vartin päästähän minibussi tulee meitä jo hakemaan.. tuplateholla saatiin rinkat ja laukut täyteen ja vetskarit just ja just kii. Sit, heippa Imam, heippa Amez, heippa kaikki muut uudet kaverit ja Bali, see you soon! Sampai jumpa! Merry Xmas!

Mennään siis uudeksi vuodeks takas Balille. Mä sain hyvän idean; miks me lähettäis thaikkuihin jo sillon tammikuun viides, ku viisumista loppuu aika? Haetaan balilla lisä aikaa viisumiin, ja jäädään Indonesiaan vielä pariks viikoks, lennetään sit suoraan Bangkokiin paria päivää ennen ku lento lähtee Suomeen. Hihih, fiksu minä, enkö? Jep nii oon. Eli takas Balille uuden vuoden viettoon, ja sit tammikuun alussa hoidetaan viisumiin lisää aikaa ja lähdetään käymään ehkä Lombokissa ja/tai Ubudissa. Yahuu!

Ennen aamunkoittoa kukot kilometrien etäisyydeltä ilmoittavat, miten tajuttoman siistiä on olla kukko! "me ollaan KUKKOJA" -ne kiekuvat. Me ollaan ainoita jotka saa olla kukkoja. Kukkokiekuuu! <- Pätkä aukin kirjasta, hyvin passaa siihen, ku me yks aamuyö unta odotellessa, väsyneinä laulettii kukkokiekuun säestyksellä tätä biisiä: "Laula kukko, laula kukko, peltoniemen kirjava kukko, laula kukko, laula kukko, peltoniemen kukko. Jos et sinä mulle laula, niiin minä katkaisen sulta kaaauulaan, laula kukko, peltoniemen kukko!" tiiättekö tuon?

Ihmiset balilla istuskelee hymyillen ja säteillen, laulaa hilpeitä lauluja ihan ilman kiirettä mihinkää. Tähän elämäntyyliin on niin helppo samaistua,ja mielellään näin elääki:)

Minibussi nappas meidät kyytii vähä ennen seittämää aamulla. Torkkuen meni matka satamaan,josta slow boatilla kohti lombokia. Aukki oli IHAN sekasi,nukahteli joka paikkaan.. (Ku päästiin slow boatin kannelle,ni olin levittäny mun rantahuivin lattialle, asettanu paidan tyynyks ja alkanu nukkumaan,mut mikä parasta; vetäny muovipussin päähän!!! hahahahah, ei mitään muistikuvaa:D Olin sanonu eukille,ku se oli kysyny,et miks mulla on muovipussi päässä,et "siks ku aurinko paistaa". Myöhemmin vaan katoin kuvista,et mitä ihmettä mä teen pussi päässä...)

Mataramin satamasta toiseen minibussiin, josta pienempää satamaan ja sieltä pienen paatin kyydissä kohti gilisaaria. Aukkihan unisena tyttönä unohti sandaalit veneen kyytii,mut täällä ihan hyvin voi tepastella terapeuttisesti paljain jaloinki. Gili menolla ei oo mitään moottoriajoneuvoja, ainoastaan hevoskärryjä! Saari on pienen pieni ja turmeltumaton hiekkarantoineen, kirkkaine vesineen ja palmuineen. Se on muodoltaan täydellinen ympyrä ja sitä kiertää yksi ainoa polku,ja koko saaren ympäri kävelee noin tunnissa. Se sijaitsee lähes tarkalleen päiväntasaajalla, joten päivien pituus täällä ei vaihtele juuri ollenkaan. Täällä asuu kourallinen (about 320) islaminuskoisia kalastajia perheineen. Meren läheisyyden kuulee joka paikkaan, iltasin mekin nukahdetaan meren aaltojen kohinaan, maailman paras iltalaulu. Tämän hiljaisemmassa paikassa ei olla oltu koskaan ennen. Heppakärryllä me matkattii saaren toiselle puolelle, jossa majotuttii ihanaan bungalowiin aivan merenrannalle! Aku cinta gili meno!

Aamulla suoraan bungalowin edessä rantatuolit, aamupalapaikka ja siitä pari askelta uimaan kirkkaaseen meriveteen! Sää suosi meitä ekana päivänä sen verra hyvi, et illalla huomas ettei voi selällään, kyljellään ja hädin tuskin mahallakaan nukkua. Tyhmänä nyt muka on tarpeeks ruskettunu ettei tarvii enää aurinkorasvaa...... (jep,eukki halus hommata itelleen joulun kunniaks ajankohtasta väriä pintaan,hihi) (ite oon rusina. ruskea ja ryppynen, no ehkä suklaarusina...)

Nauttikaa joulusta!! Arvatkaa tekeekö meillä mieli jouluruokaa ja haaveillaanko siitä.. Syökää ittenne ähkyyn ja tehkää olonne onnelliseksi! kyllä suomalainen joulu on paras!

Leppoisaa ja kiireetöntä joulunaikaa kaikille!<3

terkuin Eunika ja Aurora

(ps.Aukilta tsemppiä rakkaalle pikkusiskolleni matulle,jolta on tänä aamuna revitty viisaudenhampaat. Nautiha sinäki joulupöydän antimista täysin siemauksin!!!;) muistan viela fiiliksen….. )