Profile
Blog
Photos
Videos
Laosin paikallisbussit - huh huh. :D Nyt ei kylla tarvinnut kuin vilkaista aseman pihaan vaappuvaa kulkuneuvoa todetaksemme olevamme ainoat lankkarit kyydissa. Bussiin noustessa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, ja kun naytettiin lipuista menevamme paatepysakille kaikki repes nauruun... Jesse istu etupenkille ja ma viereisen viljasakin paalle kaytavalle. Pian rahastaja tais todeta Jessen istuvan paikallaan ja jarkkas meille paikat takaa.
Me oltiin kaikin tavoin vaan levollisen huvittuneita (luvassa pari videota). Ei ilmastointia, sisavalot syttyi vain pusikkotauoilla. Sisalla tupakkaa polttavan kuskin toisella puolella oli vaihdekeppi, toisella puolella konekivaari. Paikallisilla tuntui olevan riisisakkien ja polkupyorien lisaksi jokaisella yhta paljon matkatavaroita kuin meilla. Suuri osa olikin katolla, mista niiden purkaminen ei ollut kovin sujuvaa.
Tassa kyydissa kului seuraavat 17 tuntia. Yhden pysahdyksen jalkeen revin jalastani irti iilimadon. Pikkutunteina kaytin tyynyna jonkun kassia, jonka sisallosta tunnistin vain jotain orgaanista eika liiemmin kukkaistuoksuista. Taas jaivat unet unelmaksi (en nukkunut sekuntiakaan), mutta hyvilla mielin pompin kuoppien tahdissa, kuuntelin aasialaista radiota ja ihailin sumuisia vuoristomaisemia. Saatoinpa myos yon tuntien kuluessa ajatella juuri Sinua.
~ ~ ~ ~ ~
Saavuttiin Vietnamin rajaa lahimpana olevaan Sam Neuan kylaan aamupaivasta kuullaksemme jatkoyhteyden juuri lahteneen. Ei oltu kauaa harmissamme, alhaalla laaksossa piilossa kaikelta avautui Sam Neuan pieni kyla/kaupunki, jonne kaveltiin etsimaan guest house. Taa on kylla taas ihan omanlaisensa etappi reissulla - kukaan ei tunnu puhuvan englantia, ja ollaan nahty vaan muutama lankkari, mutta ilmapiiri on ehka tahanastisista paikoista rauhallisin. Kukaan ei ole tyrkyttamassa palveluitaan, mutta monet ihmiset tervehtivat hymyillen keskeyttamatta arkiaskareitaan. Taalla tuntuu tapaavan myos enemman vanhoja ihmisia kuin aiemmin matkalla.
Kirjoitan tata tekstia kannykan muistioon pienessa hiljaisessa keskustassa sahkokatkoksen pimentamassa vuokrahuoneessamme ja mietin oonko tervehdyttyani alkanut kuulostaan liian autuaan runolliselta (tai vaihtoehtoisesti joko maanisessa aallossa tai huumeiden vaikutuksen alaisuudessa olevalta). Nain olkoon, tahdon blogin aukeavan henkilokohtaisena ja aidon avoimena.
Asken kaveltiin vajaan tunnin taival toiselle bussiasemalle varmistaan huomisen kyydit. Aamulla jatketaan rajalle ja kaiken onnistuessa sulamme sen yli Namiin.
~ ~ ~ ~ ~
(Muutamaa tuntia myohemmin:) Viimeinen ilta Laosissa kruunasi juuri maan viehattavyyden. Aivan taivaallinen illallinen lahimmassa ruokalassa, nauttien ruoan ohella hymyilevaa pienta vauvaa uneen tuudittavien paikallisten naisten elekielella ilmaistusta omalaatuisesta rakkaudesta. Molempien matkaajien mielesta yksi elamiemme nautinnollisimmista illoista.
Olette mielessa. Hyvaa yota.
- comments