Bakersfieldissä, Kornin kotikaupungissa. Tänne ajettiin halki lumisten huippujen, ghost townien, autiomaan ja trailer parkien. Olen huomannut itsessäni kammon liian autioihin seutuihin. Kun edessä, takana ja sivuilla näkyy kilometrikaupalla tyhjyyttä, mieli ei pysty rauhoittumaan. Entä jos kaaramme kosahtaa tänne? Mistä tulisi apua? Entä jos ajamme kolarin ja ambulanssia saa odotella parin sadan kilometrin päästä?

Mojaven lentokoneiden hautausmaa oli hämmentävä kokemus. Vuorten reunustamassa tyhjyyydessä koneiden raatoja, viiltävä tuuli ja terrakottan värinen hiekka. Siellä jossakin olisi ollut myös Gimli Glider - kone, jonka bensa loppui ilmassa, kun sekoitettiin eurooppalaiset ja amerikkalaiset mittayksiköt keskenään, ja kapu joutui liitämään koneensa keskelle kiihdytysrataa, jossa oli paraikaa kisat käynnissä. Hengissä siitä kaikki selvisivät, myös ne pari pyöräilijäpoikaa, jotka sattuivat koneen edelle.

Tänään viimeinen päivä road tripiä. Kohti sivistystä, kohti kaupunkilomaa, kohti unta. Käydään matkalla katsomassa San Franciscon punapuut ja sen jälkeen majoittaudumme kuntosalilla varustettuun neljän tähden hotelliimme (63 euroa yö kahdelta) viikoksi. Ja syömme ruokaa, jota ei ole upotettu rasvaan. Ruokaa, jota ei valmista Denny's, Kentucky Fried Chicken, Panda Express, Taco Bell, Jack in the Box, Wendy's eikä ainakaan McDonalds.